syklotymia

Noin puolet syklotymiasta kärsivistä sairastuu lopulta "normaaliin" kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jossa esiintyy hypomaanisten jaksojen sijasta vahvemmat maaniset jaksot. Etenkin koska nyt on pidempään mennyt paremmin, kannattaa lääkärin kanssa arvioida tämänhetkinen tilanteesi. Onko sinulla tällä hetkellä hoitosuhdetta psykiatrilla? Ovatko nuo suunnitelmasi mielestäsi hyviä ja järkeviä?

7654321 kirjoitti:

Noin puolet syklotymiasta kärsivistä sairastuu lopulta "normaaliin" kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jossa esiintyy hypomaanisten jaksojen sijasta vahvemmat maaniset jaksot. Etenkin koska nyt on pidempään mennyt paremmin, kannattaa lääkärin kanssa arvioida tämänhetkinen tilanteesi. Onko sinulla tällä hetkellä hoitosuhdetta psykiatrilla? Ovatko nuo suunnitelmasi mielestäsi hyviä ja järkeviä?

Lue lisää

oma lääkäri seuraa tilannetta n. kerran kuussa tavataan (pidän mielialapäiväkirjaa, nyt se on jäänyt kun ei jaksa siihen keskittyä :() ja tarvittaessa pääsen päivän varoitusajalla. itekin miettinyt että kohta pakko varmaan mennä lääkäriin, tuntuu että "sydän pettää ennen kuin virta loppuu" (noin verrannollisesti). kyllä noin ideat nyt hyviltä ja fiksuilta tuntuu. mutta viimeksi kun varasin reissun (nosteessa), niin kun matkan aika tuli hyvä että pääsin hotellin sängystä liikkeelle. mitä itse olet mieltä ideoista, onko järkeviä? itseään niin vaikea arvioida, kun tämä on mulle ihan normaalia elämää (että välillä menee lujaa ja välillä ei). kaksisuuntaisen diagnoosia epäiltiin aluksi ja ei sitä ole vielä pois suljettu... itse en tiedä miten "sairas" olen, mutta hoitoon hakeuduin alunperin masennuksen vuoksi ja kun ulkopuoliset nosteessa (lähinnä työkaverit) vihjaili, että onkohan mulla kaikki kunnossa, kun välillä olen kuin kävelevä komediateatteri :) hirveä show pystyssä koko ajan ja ei pysty lopettamaan. kommentteja, jos jaksat kirjoitella, olisin kiitollinen. tänään energiaa purettu aamusta 2 tuntia ennen töihin lähtöä eli siivottu, ja vaihdettu huonekalujen paikkoja yhdessä huoneessa, sauna pesty, imuroitu, pesty lattiat ja silti ei meinaa virta loppua. ja on kumminkin yli 100 neliön asunto. tässä ruudulla toi näyttää kyllä todella aktiiviselta ;) oikeasti olen todella laiska ihminen, mutta tuo ei kyllä siltä vaikuta ainakaan tällä hetkellä...

aikasempi vastaaja kirjoitti:

oma lääkäri seuraa tilannetta n. kerran kuussa tavataan (pidän mielialapäiväkirjaa, nyt se on jäänyt kun ei jaksa siihen keskittyä :() ja tarvittaessa pääsen päivän varoitusajalla. itekin miettinyt että kohta pakko varmaan mennä lääkäriin, tuntuu että "sydän pettää ennen kuin virta loppuu" (noin verrannollisesti). kyllä noin ideat nyt hyviltä ja fiksuilta tuntuu. mutta viimeksi kun varasin reissun (nosteessa), niin kun matkan aika tuli hyvä että pääsin hotellin sängystä liikkeelle. mitä itse olet mieltä ideoista, onko järkeviä? itseään niin vaikea arvioida, kun tämä on mulle ihan normaalia elämää (että välillä menee lujaa ja välillä ei). kaksisuuntaisen diagnoosia epäiltiin aluksi ja ei sitä ole vielä pois suljettu... itse en tiedä miten "sairas" olen, mutta hoitoon hakeuduin alunperin masennuksen vuoksi ja kun ulkopuoliset nosteessa (lähinnä työkaverit) vihjaili, että onkohan mulla kaikki kunnossa, kun välillä olen kuin kävelevä komediateatteri :) hirveä show pystyssä koko ajan ja ei pysty lopettamaan. kommentteja, jos jaksat kirjoitella, olisin kiitollinen. tänään energiaa purettu aamusta 2 tuntia ennen töihin lähtöä eli siivottu, ja vaihdettu huonekalujen paikkoja yhdessä huoneessa, sauna pesty, imuroitu, pesty lattiat ja silti ei meinaa virta loppua. ja on kumminkin yli 100 neliön asunto. tässä ruudulla toi näyttää kyllä todella aktiiviselta ;) oikeasti olen todella laiska ihminen, mutta tuo ei kyllä siltä vaikuta ainakaan tällä hetkellä...

Lue lisää

Oikeastaan siitä syystä kysyinkin, että vaikuttaako mielestäsi suunnitelmasi järkeviltä, koska minusta nuo kuullostavat hieman "suureellisilta" ja ajattelinkin juuri että miten itse hahmotat sen. Minustakin tosiaan voisi olla ihan hyvä että tapaisit omalääkärisi joka varmasti osaisi paremmin arvioida tilannettasi mutta ainakin minusta vaikuttaa siltä että sinulla olisi taas kierrokset nousemassa hiukan ylös. Lähinnä huolestuttaa se ettet tee mitään isoja, peruuttamattomia päätöksiä jos on (hypo)mania päällä. Parasta varmasti olisi nyt lykätä kaikenlaiset isommat päätökset myöhempään ajankohtaan ja tavata ensitilassa omalääkärisi.

7654321 kirjoitti:

Oikeastaan siitä syystä kysyinkin, että vaikuttaako mielestäsi suunnitelmasi järkeviltä, koska minusta nuo kuullostavat hieman "suureellisilta" ja ajattelinkin juuri että miten itse hahmotat sen. Minustakin tosiaan voisi olla ihan hyvä että tapaisit omalääkärisi joka varmasti osaisi paremmin arvioida tilannettasi mutta ainakin minusta vaikuttaa siltä että sinulla olisi taas kierrokset nousemassa hiukan ylös. Lähinnä huolestuttaa se ettet tee mitään isoja, peruuttamattomia päätöksiä jos on (hypo)mania päällä. Parasta varmasti olisi nyt lykätä kaikenlaiset isommat päätökset myöhempään ajankohtaan ja tavata ensitilassa omalääkärisi.

Lue lisää

mulla vähän saman laisii juttui oli alussa n.7v sit piti tehä kaikkee oli kakas duunii, hirvee kiire joka paikkaan ja koirani oli mun siskon luon tai äidin piti "takoo" rahaa.sitä ennen vaimo petti ja jätin hänet, piti purkaa kaikki työhön, yöllä ei saanu nukuttuu työt vaan mielessä sitä jatku pari vuotta . sit pomo sano et nyt pitää tehä jtn.et sä mikään robotti oo ja työderveyden kautta sairikkselle........ äiti haki mut ja vei sairaalaan psyk. os 2,5kk siellä , ny määr.eläke ....prkl luonne ei anna periks mutta ku ei JAKSA, kaikki tuntuu niin raskaalta. yks ystävä tietää tilan teen se on huomannu mun "sähläämiseni" ja joskus se joutuu sanoon et oo hilijaa, välillä en vastaa 2pv puhelimeen...ei jaksa...... !!!!????

zeneger kirjoitti:

mulla vähän saman laisii juttui oli alussa n.7v sit piti tehä kaikkee oli kakas duunii, hirvee kiire joka paikkaan ja koirani oli mun siskon luon tai äidin piti "takoo" rahaa.sitä ennen vaimo petti ja jätin hänet, piti purkaa kaikki työhön, yöllä ei saanu nukuttuu työt vaan mielessä sitä jatku pari vuotta . sit pomo sano et nyt pitää tehä jtn.et sä mikään robotti oo ja työderveyden kautta sairikkselle........ äiti haki mut ja vei sairaalaan psyk. os 2,5kk siellä , ny määr.eläke ....prkl luonne ei anna periks mutta ku ei JAKSA, kaikki tuntuu niin raskaalta. yks ystävä tietää tilan teen se on huomannu mun "sähläämiseni" ja joskus se joutuu sanoon et oo hilijaa, välillä en vastaa 2pv puhelimeen...ei jaksa...... !!!!????

Lue lisää

Mulla on lapsuuden ja nuoruuden traumoista johtuen ollut lääkitys jo vuosikymmeniä. Mielestäni saamani diagnoosi on hieman puutteellinen, koska olen tullut itse siihen tulokseen että sairastan syklotymiaa. Tällä hetkellä odotan psykiatrille pääsyä ja syön iltaisin unettomuuteeni mm. 400mg Ketipinoria. Nyt on mieli suht. koht. tasapainossa. Pidän hypomaanisista jaksoista, eikä ne ole teettänyt mulla mitään korvaamatonta vahinkoa, vaan mieli on hyvä ja iloinen. Depressio vaiheet ovat vaikeita kun ei saa itsestään mitään irti. Tässä tämä menee psykiatrille pääsyä odotellessa.

syklotymia kirjoitti:

Mulla on lapsuuden ja nuoruuden traumoista johtuen ollut lääkitys jo vuosikymmeniä. Mielestäni saamani diagnoosi on hieman puutteellinen, koska olen tullut itse siihen tulokseen että sairastan syklotymiaa. Tällä hetkellä odotan psykiatrille pääsyä ja syön iltaisin unettomuuteeni mm. 400mg Ketipinoria. Nyt on mieli suht. koht. tasapainossa. Pidän hypomaanisista jaksoista, eikä ne ole teettänyt mulla mitään korvaamatonta vahinkoa, vaan mieli on hyvä ja iloinen. Depressio vaiheet ovat vaikeita kun ei saa itsestään mitään irti. Tässä tämä menee psykiatrille pääsyä odotellessa.

Lue lisää

Täällä sama ihminen joka lentoviittavaiheessa kirjoittanut tuosta hypomaniassa tekemisistään. viikko sitten loppui samanlainen lentojakso. nyt ollaan niin rikki, että ei jaksa yhtään mitään. löysin tuon vanhan tekstini täältä ja oikein säikähdin tota mitä olen jaksanut tehdä. nyt en saa kun pakastepitsan uunissa lämmitettyä ruoaksi ja töissä käyminen yhtä laahustamisen tuskaa. aamulla ensimmäinen ajatus sängyssä, että lintsaisiko töistä tänään. lääkkeet tekee itselläni sen (lamictal), että en tunne sitä todellista ahdistusta, on ainoastaan alakuloinen mieli. sitä rinnassa tuntuvaa henkistä ahdistusta ei ole enää ollut lääkkeiden aloittamisen jälkeen. järkyttää itse lukea tuota omaa tekstiä, kun ei siitä itseään tällä hetkellä "tunnista". odottelen niiiin kovasti että tämä masis taas menee ohi, yleensä max 2-3 viikkoa tämäkin kestää. hypossa taas raha tuhlannut (ja vähän enemmän) ja välit vanhempiin laitettu poikki. eli niissä nyt riittää murehdittavaa. ja uni maistuu. yöllä kylläkin heräilen muutaman tunnein välein, kun tunne että joku vahtii sängyn vieressä. valot päällä joudun nukkumaan, muuten tulee möröt sängyn viereen. kaikki on jotenkin niin tyhjää kaiken hauskan jälkeen (hypo kesti viimeksi reilu 2 viikkoa). kukahan minä näistä persoonistani oikeasti olen, sitä olen monesti miettinyt... Viimeksi kävin elokuussa psykiatrilla, joka totesi että mikäs ongelma sinulla on? olin varmaan silloin normaali :) työterveyslääkäri oli minut määrännyt lähetteellä sinne psykiatrille, kun olin taas hypossa sanomassa itseäni irti töistä ja saanut töissä kunnon raivarit. mut kun aika oli reilun kuukauden päästä kaikki oli jo kunnossa. rauhottavia lisää, siinä apu. terapiaan olisi kuulemma hyvä mennä juttelemaan, mutta kun en luota kehenkään, niin ei onnistu täysin avoin keskustelu lääkärin. olen muuten avoin ihminen ja kerron avoimesti sairaudestani, joten ystäviltä saan hyvin tukea jos haluan keskustella. paitsi yhden kaverini mielestä olen ihan niinkuin kaikki muutkin ja ettei minulla mitään sairautta edes ole. joskus kun sitä mulle hokee, alan itsekin uskoa, että olen keksinyt tämän sairauteni itselle, jospa sitä ei oikeasti minulla ole. 2 psykiatria ja 2 työterveyslääkäri kyllä sitä mieltä että mulla mielialanvaihteluhäiriö. alunperin epäiltiin kaksisuuntaista, sitäkään ei ole vielä pois suljettu. mitä mieltä olenko vain luulosairas?