Mieheni kosi minua eilen illalla, ja odotinkin sitä jo. Petyin kuitenkin itse tilanteeseen, koska olisin halunnut sellaisen romanttisen kosimistilanteen, missä mies polvistuu eteeni ja kysyy "tahdotko tulla vaimokseni?". Olen aina halunnut prinsessahäätkin, ja kosiminen olisi mielestäni pitänyt hoitaa samalla lailla..
Nyt mies kuitenkin sohvalla vierekkäin istuessamme tokaisi, että "joskohan meidän olisi aika ryhtyä suunnittelemaan häitä?", eli ei edes varsinaisesti kosinut!! Tietenkin menin ensin hämilleen..
Vastasin kuitenkin kosintaan myöntävästi, häät ensikesänä!
Onko teille muille tapahtunut sellaisia tapahtumia että petyitte miehenne/vaimonne (harvemmin tietenkin) kosintaan? Miten teitä on kosittu? Olisitteko halunneet jonkin menevän toisin?
Nyt mies kuitenkin sohvalla vierekkäin istuessamme tokaisi, että "joskohan meidän olisi aika ryhtyä suunnittelemaan häitä?", eli ei edes varsinaisesti kosinut!! Tietenkin menin ensin hämilleen..
Vastasin kuitenkin kosintaan myöntävästi, häät ensikesänä!
Onko teille muille tapahtunut sellaisia tapahtumia että petyitte miehenne/vaimonne (harvemmin tietenkin) kosintaan? Miten teitä on kosittu? Olisitteko halunneet jonkin menevän toisin?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Luultavasti miehesi kosi tyylinsä mukaisesti. Olet häneen rakastunut sellaisena kuin hän on. Kosiminen viittaa siihen, että miehesi on yhdenlainen jässikkä (hyvässä mielessä). Ei sellaiselta yksinkertaisesti voi odottaa yltiöromanttista kosintaa. Eihän se olisi edes kyseiselle miehelle sopinut.
Eli ajattele asiaa kokonaisuuden kannalta. Jos taas haluat romanttisen kosinnan polvistumisineen, sinun pitää hankkia itsellesi sen tyylinen mies.
Katsomaan vain leffoja ja lukemaan kirjoja, näin se romantiikan nälkä saadaan sammumaan, tai mies vaihtoon:)
Kai se tuollain tänäpäivänä lähes kaikilla menee, mun hyvä ystäväni ainakin kihlautui samalla tyylillä helmikuussa...No eräs onnekas tuli kosituksi Eiffel-tornissa! Siitä mäkin olin ehkä vähän kateellinen...Munkin tuleva mieheni viime toukokuussa tokaisi, että katsotaan kalenterista sitten joku sopiva päivä:) Mutta hyvin tyytyväinen olen:)
PS: Sellanen sananlasku on olemassa, että kun romantiikka vähenee, rakkaus syvenee!
Hei,
Kihloihin mentiin Eiffel-tornin huipulla ja itse kosinta tapahtui viime syksynä Portugalissa Maailman lopun niemellä perinteisesti polvistuen. Pakko oli kertoo oma tarina...ei voi valittaa.
Ei se tapa kuitenkaan merkkaa mitää, jos toisiaan rakastaa. Jokainen tekee se itselleen sopivalla tyylillä. Onnea teille jatkoon!!!
Täh, annoit siis ensimmäisellä kerralla rukkaset? Mitä romanttista siinä nyt on?
en antanut rukkasia, tietenkään...Oltiin kihloissa pari vuotta, niin sen jälkeen päätettiin vasta tarkka hääpäivä ja sitä ennen hän kosi vielä tavallaan uudestaan. Eli ei siinä tehty perinteisesti, että kihlauspäivänä olisi heti päätetty hääpäivä.No joo, ei ehkä romanttista sitten, jos oot sitä mieltä ja jos haluat ymmärtää tahallasi väärin, niin ymmärrä. Minulle ne kaksi hetkeä olivat silti ikimuistoiset...
Kihloihin menohan tarkoittaa nimen omaan sitä, että toinen kosii ja toinen vastaa myöntävästi (=avioliittolupaus). Vaikka hääpäivää ei heti päätettäisikään, niin ei silti tarvitse enää toista kertaa kosia. Hassuahan se on, että kositaan, jos ollaan jo kihloissa!
Oikeassa olette, näinhän se on ja menee oikeasti. Meillä vaan se meni kyseisellä tavalla ja mieheni halusi tehdä sen omalla tavallaan ja se hänelle suotakoon. Kosinnassa ei kuitenkaan varsinaisesti ole yhtä ainoata oikeaa ja hyvää tapaa, kuten tämänkin foorumin keskustelut sen osoittavat, joten jokainen tekee ja toimii kuten sydän sanoo. Lopputuloshan se on tärkein eli onnellisena toisen kanssa eläminen (elämän loppuun asti)naimisiinmenon jälkeen, eikö vaan?
Hyvää jatkoa kaikille: sinkuille, kihlautuneille, kesämorsiammille ym...ja tasapuolisesti
Ja sen on ihan höpö-höpöä, että kell onni on, se onnen kätkeköön...miksi se kätkeä pitäisi?
T: Onnellinen avoimesti (harmi, jos se jotain ärsyttää...)Iloista mieltä kaikille ja hymyä huuleen;)
Juuri näin, kuin edellinen kirjoitti. Mieheni kosi minua 2 viikkoa sitten, eli kihloihin mentiin sillä hetkellä, ja samana iltana päätettiin häistä. Eli käytännössä päätettiin sukunimestä, avioehdosta ja että ensi vuoden elokuussa sanotaan tahdon. Päivää ei päätetty mutta ei oikeastaan voikaan ennenkuin on järjestelyt käynnissä. Mutta siis EI vaihdeta sormuksia mennäkseen "leikisti" tai "lämpimikseen" kihloihin odottamaan milloin kosinta tulee. Kosintaan suostuit jo ottaessasi sormuksen.
Minua muuten kosittiin ihan kotona.. Nämä torneista ja ruusutarhoista unelmoivat voisivat katsella kaunareita vielä muutaman vuoden ennen kihloihin ja siis näimisiin menoa. Ihan vaan tajutakseen ettei kosintaan kuulu pettyä vaan jos on halukas viettämään miehen kanssa lopun ikänsä, haluta ja rakastaa häntä entistä enemmän. Oli paikka ja tapa mikä vaan.
Musta toi on jo naivia, että pitäs olla polvistumset ja kaikki. Mä luulen, että jos sun kundis olis tehnyt niin, niin sä olisitkin loppujenlopuks ollut vaivautunut. Me onneks keskusteltiin nämä asiat jo ennen kihlausta avomieheni kanssa, joten ei tullut pettymystä. Sovittiin yhdessä kihlaus ja kihlapäivän sisältö eikä odotettu jotakin pitsihörhelöä koko tapahtumasta. Voin sanoa, että erittäin onnistunut kihlautuminen kaiken kaikkiaan oli ainakin meillä.
Joo jätä tuollainen rotjake, mitäpä sillä vaikka olisi hyvä mies ja sellainen oikean sorttinen. Etsi uusi, kunnon kosinta se olla pitää, vaikka sitten mies olisikin vähän vääränlainen. Ei se yhteinen tulevaisuus, ja yhdessä olo, vaan puitteet!
meillä on poikaystäväni kanssa ensikesänä häät. Puhuimme yhdessä hänen perheensä kanssa niitä näitä ja sitten tuli esille että josko meilläkin olisi tässä kohta häät.poikaystäväni sitten kysyikin samantien että haluatko sinä mennä naimisiin hänen kanssaan,sanoin että tottakai(ilostuen)ja hän että no hyvä.se siitä.olisin kyllä todellakin odottanut jotain romanttista koti-iltaa ja kynttilöitä tai ms.mutta minkäs teet..olemme kuitenkin syvästi rakastuneita edelleen ja häihinkin on enää reilut 2kk,ihanaa!onnea ja rakkautta teille toivottaa kesämorsian-82 !!!
tosiaan, miehet harvemmin tajuaa satsata romanttisuuteen ym. ehkä kannattaisi vähän etukäteen vihjaista, mitä mieheltä haluaa. oma mieheni kosi juuri ihanasti polvillaan, tosin ei mitään kynttiläillallista tms. mutta jatkui ilta siitä kuitenkin romanttisesti...mutta useimmiten miehille kannattaa tosiaan vähän vihjaista, mitä haluaa, ei ne lue mitään parisuhdeoppaita eikä ymmärrä siksi, mitä nainen todella haluaa...
ei meilläkään mies kosinnu elokuvatyyliin romanttisesti mutta häät meillä joka tapauksessa on toukokuussa kosinta tehtiin muuten sängyssä kun oltiin vierekkäin ja juteltiin kaikenlaista kivaa
hyvä mies sulla varmaan silti tulee olemaan ole onnellinen edes siitä että hän vihdoin kosi sinua vaikkei sillain miten olisit halunnut.
Häh? Siis onko kynttilä illallisessa jotain noin romanttista? Ettet sanoisi peräti erikoista?? Onkohan muidenkin mielestä.. Ilmankos jotkut ystävä tovat joskus ihmetelleet meidän jokapäiväisiä rutiinejamme..
Me olemme jo pari vuotta pitäneet mieheni kanssa arkipäivän elämää kurissa syömällä joka päivä pimeässä kynttiläillallinen. Pukeudumme myös lähes joka ilta sitä varten, emme suoraan töistä hyökkää ruokapöytään. Toisina iltoina taas olemme koko illallisen ja lopuillan ajan alasti. Puhumme usein siinä parikin tuntia. Et kai oikesti nyt sano että kotona miehesi kanssa katsot tv:ta tai jotain muuta yhtä seksiä tappavaa..
Hei oikeasti, suhdetta pitää ylläpitää. Minä en ainakaan pitkän työpäivän jälkeen paljon muuta voisi vaatia kuin monen tunnin illallisen kullan kanssa ja vaahtokylpy kynttilänvalossa vielä ennen nukkumaan menoa.
Miesystäväni kosi minua jo kaksi vuotta sitten puhelimella. Sain rakkauden vuodatuksen ikävällä maustettuna ja lopussa oli pyyntö; "mennään naimisiin, minä rakstan sinua nainen". Muistan sen varmasti mummonakin. Menimme kihloihin juuri siinä samassa paikassa jossa fyysisesti tapasimme toisemme ensikerran. Olemme tavanneet netissä alunperin. Sormukset teetettiin vartavasten meille omien toiveiden mukaan ja ajoimme siihen paikkaan jossa ensi kerran halasimme toisiamme. vaihdoimme sormukset. Nyt heinäkuussa tänä kesänä tanssitaan häitä. Kyllä rakkaus on ihanaa.
Heh, kuulostaa tutulta. Meillä kosinta tapahtui makuuhuoneessa, kun istuin aamulla petaamattomalla sängyllä vaihtamassa vaatteita!
Pidän miestäni kyllä suht romanttisena, mutta siinä tilanteessa ei paljon romantiikkaa löytynyt. No, uskoisin että meillä asiaan vaikuttaa se että olemme olleet jo niin kauan yhdessä. Silloin se naimisiinmenokin kai tuntuu vähän arkiselta asialta... Ei miehet taida ymmärtää, että naiset kaipaisi silti vähän romanttisempaa kosintaa. =(
Toivottavasti saat kuitenkin "prinsessahääsi"!
Mitä nyt yhdestä kosinnasta? Se on mielestäni tapahtuma, johon liittyy niin paljon kliseitä ja odotuksia. Eikö tärkeämpää ole, että sut ylipäänsä joku ihana mies haluaa vaimokseen, eikä se, onko hän 15 sekuntia polvillaan? Elämän pitkässä juoksussa on taatusti suurempiakin asioita pohdittavana.
...on sitten taidettu kosia useamman kerran, jos tuo kerran tarkoittaa sitä? En vain ole huomannut =)
Tämä hyppää kyllä aiheen viereen, mutta en oikein ymmärrä tätä nykymallia. Kihloihin meno tarkoittaa nykyään sitä, että ostetaan rinkulat, kun kerta seukataan..sitten kitistään kosinnoista.
Kihloissa ollaan oikeasti siitä hetkestä, kun sopimus ja lupaus avioliiton solmimisesta on tehty. Siihen ei tarvita sormuksia.
Mutta itse kysymykseen. Olisi kai se mukavaa oikeen ameriikan malliin tulla kosituksi.. meilläpä meni niin päin, että tulin kosaisseeksi vähän vahingossa.
Olimme juhlimassa ja siinä rakastuneina ihmettelimme onneamme toisillemme. Tulin sanoneeksi miehelle, että hänet kyllä haluaisin kokonaan omakseni. Sitä myöten kuin Suomen laki sallii. Mies tuumas siihen, että samat sanat.
Katteltiin hetki siinä silmiin ja mua alkoi naurattamaan, kun tajusin mitä olin sanonut.
No, ei siinä mitään. Oltiin vain iloisia ja seuraavana päivänä tukka aamupörrössä sitten kyselin kullalta, että vieläkö hän on samaa
mieltä.
Oli se samaa mieltä, heti viikolla hankittiin sormukset ja sovittiin, että vihille mennään seuraavaan vuoden puolella. JA niin mentiin, viime kesänä.. vaikka allekirjoittaneella kyllä välillä meinasi iskeä rimakauhu.
Olin tehnyt miehelleni selväksi, etten pidä mistään kliseistä, kuten kihloihin 31.12 tai 1.1 - puhumattakaan sitten kosinnasta polvillaan tai pahimmassa tapauksessa vielä isältäni "käden" pyytämistä. Yäk. Minua kosittiin sängyssä, siinä lötköttelyn lomassa ja mielestäni se oli ihan hyvä paikka ja aika. Lähellä oli tärkeä ihminen, onnellisuuteni lähde. Mitä muuta olisi tarvittu?
Minulle kihlaus oli henkilökohtainen asia, meidän kahden välinen sopimus. Kaikki kosinnat kuitenkin johtavat siihen samaan määränpäähän - avioliittoon.
no oli ainakin yllätys!!
Tai, no pyysi kihloihin..kosi..en oikeen tiedä niiden eroa..
Tsiisus! Siis ei ole eroa. Kun kositaan ja vastaat myöntävästi, olet lupautunut menemään naimisiin jäbän kanssa.
Enpä suosittele sinulle naimisiin menoa.
Mieheni kosi minua viime kesällä. Oltiin mökillä ja istuttiin siinä järven rannalla laiturilla. Minä puhuin tapani mukaisesti ja mieheni kysyi että jospa oltai hetki hiljaa....=) katseltiin siinä auringon laskua ja mieheni tuli selkäni taakse halasi ja pussasi poskelle samalla kysyen että miten oisin jos mentäis kihloihin, tottakai suostuin ja vasta nyt ollaan ruvettu puhumaan häistä. Häät tulossa kesällä 2005 ....jne...