Hei!
Olen kärsinyt nyt noin 6 vuotta kyseisestä "taudista" ja nyt olen päättänyt että haen apua.
Lähiaikoina asiat ovat pahentuneet ja olenkin lähinnä linnottautunut kotiini ja töissäkään jaksa käydä.
En pidä enää yhteyttä keneenkään ja loputkin kavereista on jäänyt.Tällä menolla en jaksa kauaa..
Eli kysyisin mistä voi hakea apua?Soitanko lähimpään terveyskeskukseen vai sairaalaan?Ilmoitanko asian "
Terve tässä matti meikäläinen ja haluisin varata ajan lääkärille koskien sos.tilanteiden pelkoa ja masennusta".
Kauanko siinä menee suunnilleen että pääsen lääkärille ajanvarauksen tehtyäni?Ekaksi varmaan annetaan lääkkeet (rauhottavat yms.) Mutta auttavatko ne oikeasti?Entä ovatko ne lääkkeet kalliita?Tällä hetkellä minulla ei ole varaa oikeestaan yhtään ylimäärästä ja olenkin sysännyt (taas) tätä eteenpäin koska ajattelen että en voi kummiskaan vielä niitä lääkkeitä ostaa.Olisin erittäin kiitollinen jos joku viitsisi vastata koska kyseinen sairaus on vienyt minulta kaikki mitä olen ennen elämässä rakastanut....
Olen kärsinyt nyt noin 6 vuotta kyseisestä "taudista" ja nyt olen päättänyt että haen apua.
Lähiaikoina asiat ovat pahentuneet ja olenkin lähinnä linnottautunut kotiini ja töissäkään jaksa käydä.
En pidä enää yhteyttä keneenkään ja loputkin kavereista on jäänyt.Tällä menolla en jaksa kauaa..
Eli kysyisin mistä voi hakea apua?Soitanko lähimpään terveyskeskukseen vai sairaalaan?Ilmoitanko asian "
Terve tässä matti meikäläinen ja haluisin varata ajan lääkärille koskien sos.tilanteiden pelkoa ja masennusta".
Kauanko siinä menee suunnilleen että pääsen lääkärille ajanvarauksen tehtyäni?Ekaksi varmaan annetaan lääkkeet (rauhottavat yms.) Mutta auttavatko ne oikeasti?Entä ovatko ne lääkkeet kalliita?Tällä hetkellä minulla ei ole varaa oikeestaan yhtään ylimäärästä ja olenkin sysännyt (taas) tätä eteenpäin koska ajattelen että en voi kummiskaan vielä niitä lääkkeitä ostaa.Olisin erittäin kiitollinen jos joku viitsisi vastata koska kyseinen sairaus on vienyt minulta kaikki mitä olen ennen elämässä rakastanut....
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse menin suoraan yksityiselle psykiatrille. Lääkkeeksi sain ssri-lääkityksen(cipralex) ja pahimpia tilanteita varten rauhoittavia(xanor)..noi cipralexit taitaa maksaa jotain 70 senttiä päivässä.
Jos sinulla on rahasta tiukkaa niin menet varmaan ensiksi paikalliselle kunnalliselle terveysasemalle yleislääkärille joka todennäköisesti laittaa sulle lähetteen mielenterveystoimistoon tai vastaavaan jossa pääset kertomaan vaivasi erikoislääkärille. Tärkeintä on, että otat itseäsi niskasta kiinni ja soitat sen ajan! Lääkkeiden avulla elämänlaatusi voi korjaantua huomattavasti!
millainen henkilö kysyjä on. Onko kysyjä mies vai nainen ja minkä ikäinen hän on. Naiset ovat hyvin erilaisia kuin miehet.
Miehenä ja aikuisena voi ajatella niin, ettei lääkkeistä saa mitään ajatuksia. Ajatukset on ajateltava itse ja se on työlästä. Se on siis ponnistelua, mutta sillä lailla pääsee eteenpäin. Jokainen voi valita ajatuksensa itse. Hän voi ottaa sellaiset mielipiteet joista pitää. Voi siis ajatella itsensä terveeksi.
Naisilla on ilmeisesti toisenlaista. Naiset pitävät tunteista tärkeinä ja tunteita kovina tosiasioina. Silloin voi lääkkeet auttaa, kun lääke muuttaa tunnetilaa. Tunnetilasta syntyy sitten ajatuksia. Miehellä ajatuksista syntyy tunteita. Siis kun asia on ajateltu selväksi, se tehdään vaikka tuntuisi miltä tahansa.
Sinun pitäisi siis oppia ajattelemaan. Onko se liikaa vaadittu?
Terveyskeskuksen kautta lähetteellä erikoislääkärille. Joissakin kunnissa voi olla myös akuuttiryhmiä, missä päivystää joku psyk. hoitaja.
Soitin juuri lähimpään terveyskeskukseen ja sanoivat että menee vielä kuukausi ennenkun saan ajan..
Mutta voin soittaa ja varaa päivystyksestä ajan jos alkaa tuntumaan liian pahalta.
Oli kyllä niin vaikeeta sanoa se ääneen..Kiertelin ja kaartelin kunnes tartuin puhelimeen ja soitin,vihdoinkin...
Meinasi itku tulla kun olin kertonut miksi haluisin varata ajan..Sinänsä en tied'ä jaksanko odottaa enää kuukautta mutta uuden puhelun tekemine voi olla liian vaikea paikka.Ei sitä voi ymmärtää kuinka vaikeaa se oli.Itsellä siihen meni 4vuotta ennenkun sain rohkaistua ja tein soiton ja ensiaskeleen hoitoonpääsyyn..
Olo on tällä hetkellä melko masentunut eikä iloinen niinkun oletin..Mutta kaipa tämä tästä.Olen aina yrittänyt sysätä tämän asian sivuun ja toivonut että ajan kanssa paranen..Mutta asiat ovat vaan pahentuneet.
Nyt vaan odottelen että pääsen lääkärille ja voin vihdoin alkaa elämään elämääni
Hyvä hyvä! Älä anna masennuksen ja sos. tilanteiden pelon voittaa sinua. Ole sitkeä. Tilanteesi on sellainen, että tarvitset lääkkeitä tueksi matkalla paranemiseen ja parempaan elämään. Ainakin minä tarvitsin samanlaisessa tilanteessa. Olen syönyt lääkkeitä nyt kolme kuukautta ja oloni on kohentunut HUOMATTAVASTI. Tämä ei ole mainospuhe lääkkeille, mutta monet ihmiset eivät ymmärrä, että psyykkiset sairaudet eivät noin vain häviä itsestään, ei vaikka kuinka toivoisi ja yrittäisi tehdä vaikka mitä. Pidä itsestäsi hyvää huolta ja pidä itseäsi hyvänä. Olet yhtä hyvä ja yhtä tärkeä ihminen tässä maailmassa kuin kaikki muutkin! Tulet vielä näkemään! Masennuksessa on vaan niin vaikea nähdä asioita positiivisessa valossa. Kaikki saa negatiivisen sävyn. Ole tietoinen, että on olemassa lääke joka auttaa niin masennukseen kuin sos. tilanteiden pelkoonkin, eikä maksa maltaita. Kaikki lääkkeet ei käy kaikille, mutta jos jokin lääke ei sulle toimi niin sitten on otettava kokeiluun joku toinen. Apu löytyy varmasti. Koita olla itsellesi hyvä ja yritä keksiä jotain asioita mitkä antavat mielihyvän tunnetta ainakin viimestään sitten kun aloitat lääkityksen ja saat rohkaisua poistua asunnoltasi. Mielihyvää nostavia asioita voivat olla esim. kuntosali, ulkoilu, omasta tereveydestä ja kunnosta huolehtiminen, avantouinti, vihreä tee, (se myös rauhoittaa oloa, hyvä kirja tai elokuva, hyvä ja terveellinen ruoka jne jne jne..
Niin se oli itsellänikin aikoinaan. Muutama vuosi meni ennen kuin uskalsin puhua asiasta kunnolla. Kun menet erikois lääkärille, niin kerro asiat silleen kuin ne on. Silloin lääkärin osaa auttaa parhaiten. Muista, ettet ole ainoa, joka kärsii samasta. Nykyään ei ole mikään häpeä sairastaa ahdistusta tai paniikkihäiriötä.
Hei!
Lääkäri aikani oli ja meni.
Suhteellisen paskamaku jäi suuhun. mirtatsapiini kuuri ja uus puhelin numero käteen.Ei meinannu millään lääkäri uskoa mua.Väitti et oon vaan kokoajan niin stressaantunut lapsuuden traumoista yms.Koitin monta kertaa sanoa että tää ei oo normaalia ja että tää vaikuttaa mun elämään enemmän ku mikään muu asia.Mutta ei anto kuurin lääkkeeseen mikä" auttaa sua nukahtamaan"...En tiedä mitä nyt teen.
Jos painokin nousee vielä niin se tulee olemaan mulle niin vaikea paikka koska nyt jo häpeän itseäni ja koitan saada ylimäärästä pois ettei tarvitse aina kulkea hupparisssa.Pitääkö ihmisen tehä itelleen jotain että aletaan ymmärtämään?Oon suhteellisen katkera ja vihanen nyt koska se ei normaali ihminen voi älytä millainen harppaus ja kuinka vaikee se avunhakemine oli.Ehkä vaikeimpia asioita elämässäni tehdä.Olen menettänyt nuorena toisen vanhempani,ollut koulukiusattu yms ja jotenkin mietin miten jaksan?Sen tiedän että en pysty tekemään itselleni mitään mutta ajatus että ei heräisi enää uuteen aamuun ei kuullosta enään niin pahalta.En ole ollut onnellinen moneen vuoteen,En iloinen kun hetkittäin ja oikeestaan kaikki on lopulta päättynyt paskasti.Kaikki ihmis suhteet on mennyt, tyttöystävää turha kuvitella tällä itsetunnolla ja pelolla.Naisten kohtaaminen on erittäin vaikeaa, menen täysin lukkoon ja haluan nopeasti pois tilanteesta.Olen haaveillut vuosia tyttöystävästä mutta tiedän että en ikinä pystyisi seurustelemaan koska en pysty edes puhumaan naisten kanssa ilman että vedän änkyrä kännit.Ja sehän tunnetusti vetoo naisiin.
Jotenki tekis vaan mieli ottaa loparit töistäkin ja jäädä vaan sänkyyn,syödä ittensä muodottomaks ja lopettaa täysin kontaktit ihmisiin.
Älä ystävä hyvä masennu. Eli kävit siis terveyskeskuslääkärin puheilla? Siellä jos missä tuntuu olevan näitä lääkäreitä joilta ei ymmärrystä tällaisille ongelmille löydy. Ei todellakaan kannata masentua yhden lääkärin epäammattimaisesta käytöksestä. Lääkärin tulisi osata ymmärtää ja auttaa, on se kumma että vaikka sosiaaliset pelot ovat nykyään niin yleisiä niin edelleen löytyy näitä idiootteja jotka eivät edes tajua yrittää ymmärtää toisen pahaa oloa, kuvitellaan että "no eihän tuo nyt mitään ole". Hienointa on että jokatapauksessa menit, ja sait vieläpä lääkärin kuitenkin antamaan sinulle lääkereseptin. Seuraavaksi suosittelisin todellakin ottamaan yhteyttä yksityiselle puolelle, siellä lääkärit ovat huomattavasti asiaan perehtyneempiä ja ymmärtävät potilasta useimmiten paremmin. Jo pelkkä lääkärin ymmärtäväinen suhtautuminen voi tehdä olosta huomattavasti helpottuneemman, siksi suosittelen että säästäisit rahaa yksityiseen, kuin että menisit hakemaan lisää huonoa oloa tk-lääkäreiltä.
Joo mua otti eilen niin paljon päähän ja otti kyl tänäänkin ku älysin et aikalail turhan reseptin sain.
Ciraplexia on muut saaneet ja se kuullemma auttaa sos.tilanteiden pelkoon.Mistäkohän vitusta se repi et mua auttaa joku uni/masennuslääke?Tekis mieli lopettaa samantien mut venaan pari viikkoa et nään onks täst mitään apua.Lisää kiloja jos tulee niin se on kyl tosi paha juttu.Nyt jo lihonu kesän jälkeen ja olo alkaa olee sellanen et en kehtaa enää ees käydä ulkona juhlimassa ku alkaa läskit paistaa.Jotain 10kg pitäis saada pois et jotenki pystyis ehkä t.paitasillaa kulkea.Tiedän mun itsetunto on aivan saatanan matalalla mut minkäs teet.Huomenna soitan sinne psykiatriseen/depressio lääkärille.Sanon sille et haluun mahd nopee ton Cipralex kuurin koska tää on helvettiä ku ei jaksais käydä töissä ja enää ei ees toivo hyvästä tulevaisuudesta anna voimia.Ennen aina ajattelin et kyl viimestää ens kesänä saan helpotusta tähän pelkoon ja ehk itseluottamus nousis ja paino laskis.Mut oon tunnesyöm'äri joten ei mitään jakoa.Masentuneena ei hirveesti mitää jaksa tehä ku nukkua.Ainoot ilot mun elämässä on satunnaine juhliminen mistä kylläkin tulee aivan sairaat morkkikset,Hyvä ruoka ja uhkapelit.Niihin Jään välillä pahasti koukkuun,välillä taas en yhtään.Toivo alkaa hiipua.En tiiä johtuuko mun tän hetkinen alakuloisuus tästä lääkkeestä mikä saattaa aluks jopa aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia.En nyt mitään oo itelle tekemässä mutta tekis mieli vaan luovuttaa..Työttömyysrahalla makoillen sohvalla päivät.Mulle, ihmiselle kuka on aina ollut tosi kunniahimoinen tää on aika outo ajatus.Tai ehkä oli.Oon aina laittanu päämäärät korkeelle ja tavotellu ns tähtiä.Noh saa nyt nähä mitä tää kev'ät tuo tullessaan.Toiv. tää sos juttu nyt helpottais.Tää on ku jarru joka estää mua tekemästä asioita mitkä saa mut onneliseks ja iloiseks.
Moi. Pyydäkin vaan sitä Cipralex-kuuria. Itse kävin viime kesänä aivan hermoromahduksissani itkemässä lääkärillä ja olen siitä asti lääkettä syönyt ja sen jälkeen on ollut HUOMATTAVASTI helpompi olla, itselleni ainakin tuo Cipralex on todella toimiva lääke. Tietysti kaikille sekään ei ole, mutta paljon on kyllä kehuttu, eli kokeilla kannattaa. En ole kokenut samanlaista piinaavaa ahdistusta kertaakaan lääkkeen aloittamisen jälkeen. Tietysti siinäkin menee oma aikansa kun lääke alkaa kunnolla toimimaan, mutta itse huomasin kyllä vaikutuksen melko nopeasti. Se vaan näissä masennuslääkkeissä on, että sitä alkoholinkäyttöä kannattaa vähentää, sillä alkoholi tuntuu kumoavan lääkkeen vaikutuksen. Olen itse pari kertaa huomannut, että jos olen juonut vaikka ihan neljä siideriä ja ollut huppelissa (olen pienikokoinen nainen), niin parina seuraavana päivänä lääke ei toimi kunnolla, eli voi olla taas noita jännitysoireita ja ahdistusta.
Mutta että tsemppiä vaan, kyllä se jossain vaiheessa helpottaa. Itsekin ajattelin aikaisemmin, että miten ikinä selviän tästä, mutta nykyään on jo paljon parempi meininki ;)
Minä taas olen kokeillut jos jonkinlaista eri mielialalääkeryhmien lääkkeitä sosiaalisen tilanteen pelkoon lääkärin määräämänä mutta mikään ei ole auttanut. Sydänhakkaa nopesti, tunne ettei saa ilmaa lisäksi mahakuralla ja uutena pyörryttävyyden tunne joka voi tulla yllättäin istuessa paikallaan eli on muodostunut sellaiseksi yleiseksi ahdistuneisuudeksi.
Hei taas
Minulla oli uusi aika lääkärille ja juteltiin siinä tunti ja jäi tosi hyvä maku siitä.Lääkäri kerranki ymmärsi mua ja sano että määrää mulle ton cipralexin jos vaan haluan.Nyt jätin ton mirtatsapiinin pois ja viikon päästä alotan tuon kuurin. eka 5mg viikon ja siitä sit 10mg eteenpäin.Uuden ajan sain 3vkn päähän ja alkaa jo tuntua että ehkä elämä alkaa hymyilem'ään. Nyt haluisinki kysyä lisää tosta cipralexista.
Miten vaikuttaa alkoholin kanssa?Onko monilla ilmennyt agressiivisuutta?En aio lopettaa juomista vaan samanlailla niinkun tähän asti aion käydä ulkona kavereiden kanssa ja vetää perseet:)En tykkää juoda alkoholia kun humaltuakseni ja ainakaan toi mirtatsapiini ei vaikuttanu mitenkää oudosti vaikka vedin kirkkaita.
Kauan menee että ne alkaa toimimaan?Jossain puhuttiin jopa 3 kuukaudesta jotkut taas sano että jo parin pvän sisällä alkaa huomaamaan eron.
Vaikutus sos.tilanteiden pelkoon?Helpottaako ne oikeesti?Pystyykö kuurin alotettua käymään normaalisti kaupassa ja bussissa,nähdä kavereita ja käydä esim. kauppakeskuksissa jos niitä on ennen viimeseen asti välttänyt?
Hinta?Alotan vasta viikon päästä mutta rahat taas niukulla niin haluisin tietää summan suunnilleen
ni voin pistää sen sivuun.
Mutta erittäin paljon kiitoksia teille ihanille ihmisille ketkä ootte jaksanu nähjädä vaivaa kirjottaessanne tsemppaavia viestejä :) Näiden oireiden kanssa tuppaa jäädä yksin ja ei oikeen pysty kellekkään puhumaan.Ja on hieno huomata että en mä oo oikeesti ainoo kuka tätä käy läpi.Hyvää kevättä teille kaikille ja tuun vielä tässä ketjussa kertomaan kuulumisiani hoidon edetessä jos se vaikka sais jonkun rohkastumaan ja hakemaan apua.Itselle se oli erittäin vaikeaa ja siihen menikin 3vuotta.Ajatelkaa yhden puhelun tekemiseen.Joskus ajattelin että en koskaan pysty siihen mutta katosin numeron valmiiksi ja vaan pakotin itteni soittamaan.Ei se todellakaan helppoa ollut ja eka lääkäri aikani olikin iso pettymys mutta nyt taas uutta intoa tulevaisuutta ajatellen.Saatan ehkä toivoa liikoja tuolta lääkkeeltä mutta en ajatellutkaan että sitä loppuelämän söisin vaan nyt vuoden ehkä kaks kun käyn läpi näitä asioita lääkärini kanssa.Tsemppiä!:))
Moikka,
itse uskalsin viime syksynä hakea apua sos.tilanteiden pelkooni josta olin kärsinyt jo muutaman vuoden. Olen nyt käynyt syksystä lähtien viikoittain kognitiivisessa psykoterapiassa, itse en missään vaiheessa lääkkeitä halunnut, vaan tahdoin selvittää ongelman ytimen ja niin päästä alkuun ongelman selättämisessä.
Itse suosittelen siis terapiaa, jos haluaa oikeasti tuntea että joku ihminen haluaa yhteistyössä kanssasi selvittää ongelmaasi..jos minulle olisi isketty vain lääkkeet kouraan ja sanottu että koita pärjätä, niin olisin varmaan ahdistunut vain vielä enemmän ja ajatellut että nyt olen sitten riippuvainen niistä lääkkeistä koko loppuelämän ja onnellinen olotilani olisi ollut vain niistä kiinni. TOKI, jos tilanteesi on todella ahdistava lääkkeet voivat aluksi auttaa..en kuitenkaan itse henk.koht niistä perusta.
Oma elämänlaatuni on kohentunut huomattavasti terapian avulla, tietenkin itse potilaan täytyy olla siihen sitoutuva ja terapeutin kanssa muodostuva potilassuhde täytyy tuntua luotettavalta ja molemminpuolin toimivalta.
Minä pääsin heti terapiaan, mutta koska opiskelen yliopistossa ja sitä kautta pääsin hoitosuhteeseen, niin kaikki toimi hyvin ripeästi..en sitten tiedä jos yrittää ihan julkiselle puolelle päästä, niin millaset jonot siellä sitten on..
Tsemppiä :)