Tuttua, eikö totta? Kuinka monessa tapauksessa jonkun huu-haa-tarhahoitajan ilmoitus lastensuojeluun siitä, että joku pikkupoika hieroo pippeliään on saanut aikaan sen, että koko raskas lastensuojelukoneisto pyörähtää käyntiin. Sosiaalitoimi, psykologit ja psykiatrit tukevat epäilyjä täysin ilman tieteellistä perustaa vailla olevilla tutkimuksillaan. Tutkija saattaa kiristää lapselta haluamaansa vastausta, vaikka lapsi sitkeästi kieltää, että ei isä eikä äiti ole koskenut häntä sopimattomasti. Tutkimustilanteesta on kuultu nauhoitettuja otteita tv:n ajankohtaisohjelmissa ja tässä esimerkki City-lehden artikkelista. Tuonne alemma laitettu juttu oli niin hyvä, että nostan sen omaksi ketjukseen:
"Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin.
"Miks just mä oon se poika?" Nikon sanotaan tiukanneen äidiltään myöhemmin.
Syyttäjät ajavat insestisyytteitä läpi henkilökohtaisella palolla, joten puolustuksella on aina tiukka tehtävä edessään. Jos syytetty haluaa pitää huolta oikeusturvastaan, tulee hänen hankkia kunnon lakimies.
Vuonna 2003 erästä pariskuntaa syytettiin tyttärensä hyväksikäytöstä. Tutkinnan aikana se osa todistusaineistosta, joka ei puoltanut syytteitä, hävisi jonnekin. Sperma-analyysiin lähetetyistä vaatteista ei kuulunut mitään. Takavarikoituja valokuva-albumeita, kotivideoita ja tietokonetta ei mainittu raportissa. Vanhemmilla oli onneksi varaa hankkia hyvä lakimies, joka osoitti syytteen farssiksi. Tytär palautettiin vanhemmilleen. Syytteistä vapautettu isä hämmästelee:
"Ei tavallisen duunarin palkalla voi selvitä tuollaisesta prosessista. Kyllä siihen talous kaatuu. Kunnalla on isommat resurssit."
Tässä tapauksessa oli muutenkin onni matkassa. Nimittäin jos syyte ei mene läpi, tämä ei vielä tarkoita, että lapsi palautettaisiin kotiin. Esimerkiksi eräs pikkutyttö joutui vastoin tahtoaan kiertämään kahdeksan vuotta sijaiskodista toiseen, vaikka rikostuomioistuimet eivät koko tuona aikana löytäneet näyttöä insestistä.
Huostaanotosta voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta prosessi vie vuosia, eikä oikeudessa mielellään puututa lastensuojelun toimintaan. Kyseessä on niin arka aihe, että vastuu halutaan lykätä sosiaalityöntekijöille, vaikkei heillä ole oikeudellista eikä tieteellistä pätevyyttä arvioida tilannetta tasapuolisesti."
"Tapaus Niko on klassikkoesimerkki. Vuonna 1990 Niko leikki päiväkodissa sopimattomia pyllyleikkejä muiden lasten kanssa. Sillä seurauksella, että hänet otettiin huostaan, eikä hän saanut kolmeen vuoteen olla vanhempiensa kanssa ilman ulkopuolista valvontaa. Kolmen ja puolen vuoden lastenkotitaipaleen jälkeen lääninoikeus palautti pojan kotiin.
"Miks just mä oon se poika?" Nikon sanotaan tiukanneen äidiltään myöhemmin.
Syyttäjät ajavat insestisyytteitä läpi henkilökohtaisella palolla, joten puolustuksella on aina tiukka tehtävä edessään. Jos syytetty haluaa pitää huolta oikeusturvastaan, tulee hänen hankkia kunnon lakimies.
Vuonna 2003 erästä pariskuntaa syytettiin tyttärensä hyväksikäytöstä. Tutkinnan aikana se osa todistusaineistosta, joka ei puoltanut syytteitä, hävisi jonnekin. Sperma-analyysiin lähetetyistä vaatteista ei kuulunut mitään. Takavarikoituja valokuva-albumeita, kotivideoita ja tietokonetta ei mainittu raportissa. Vanhemmilla oli onneksi varaa hankkia hyvä lakimies, joka osoitti syytteen farssiksi. Tytär palautettiin vanhemmilleen. Syytteistä vapautettu isä hämmästelee:
"Ei tavallisen duunarin palkalla voi selvitä tuollaisesta prosessista. Kyllä siihen talous kaatuu. Kunnalla on isommat resurssit."
Tässä tapauksessa oli muutenkin onni matkassa. Nimittäin jos syyte ei mene läpi, tämä ei vielä tarkoita, että lapsi palautettaisiin kotiin. Esimerkiksi eräs pikkutyttö joutui vastoin tahtoaan kiertämään kahdeksan vuotta sijaiskodista toiseen, vaikka rikostuomioistuimet eivät koko tuona aikana löytäneet näyttöä insestistä.
Huostaanotosta voi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta prosessi vie vuosia, eikä oikeudessa mielellään puututa lastensuojelun toimintaan. Kyseessä on niin arka aihe, että vastuu halutaan lykätä sosiaalityöntekijöille, vaikkei heillä ole oikeudellista eikä tieteellistä pätevyyttä arvioida tilannetta tasapuolisesti."
Vastaukset 20
Vanhimmat
Joku tietämätön kyseli täällä kerrankin, että "Jos huosta on aiheeton, niin sitten vaan asia oikeuteen ja lapsi kotiutetaan." :D :D :D :D :D Voi pyhä yksinkertaisuus, ei tuohon muuta voi sanoa.
Miksi tyttöä ei kotiutettu, vaikka RIKOStuomioistuimet eivät löytäneet näyttöä insestistä?
Sitä sopii kysyä meidän "korkeasti koulutetulta ja hyvin ammattitaitoiselta sosiaalitoimeltamme".
Kun psykologien ja psykiatrien ammattikunnat on vielä valjastettu tukemaan insesti-hulluutta epätieteellisine tutkimuksineen on suoranainen ihme, että Suomessa ei olla puututtu näihin lasta ja perheitä loukkaaviin tutkimuksiin ja vapauden riistoihin, joita tuulesta temmattujen insesti-epäilyjen yhteydessä harjoitetaan.
Lisää artikkelista:
"Nisäkäs ei himoitse jälkeläistään
Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomela on käynyt läpi pöytäkirjat ja todistusaineistot lukuisista oikeudenkäynneistä, joissa on selvitelty väitteitä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän on analysoinut tutkimusmenetelmien tieteellisyyttä ja myös oikeuskäsittelyjen tasapuolisuutta. Huonolta näyttää.
Vai miltä kuulostaa lastenpsykiatri, joka ensin keksi omasta päästään, että lapsi on tunnustanut hyväksikäytön ja sitten kieltäytyi kuuntelemasta lapsen vastalauseita. Kun lapsi tämän vuoksi suuttui, psykiatri katsoi vihastumisen syyksi sen, että hyväksikäyttö on niin vaikea aihe käsitellä.
Niko-tapauksessa lapsen piirrokset pyssyistä ja tikareista todistivat hyväksikäyttöä tapahtuneen. Toisessa tapauksessa lastenkotiin joutunut pikkupoika kosketteli ikävissään pippeliään ja isää alettiin heti epäillä insestistä. Mitä moninaisimmat seikat voidaan lukea oireiksi. Näin siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan lapsen kokemaa hyväksikäyttöä ei voida päätellä oireista.
Suomalaisten psykologien ja psykiatrien käyttämät haastattelumenetelmät antavat vääristynyttä tietoa. Virallisia ohjeita noudatetaan vain harvoin. Kysymyksiä jankutetaan ja lasta johdatellaan antamaan myöntäviä vastauksia. Tietoa hyväksikäytöstä saatetaan kerätä esimerkiksi esittämällä nukkeleikin yhteydessä suggestiivisia kysymyksiä, kuten "mihin isi kosketti".
Pätevät todisteet insestin tapahtumisesta ovat äärimmäisen harvinaisia. Tämä johtuu siitä, ettei insestiä paljoakaan harjoiteta.
"Jos kyseessä on pieni lapsi ja epäiltynä lapsen vanhempi, niin mitä todennäköisimmin rikosta ei ole tapahtunut", Suomela tiivistää.
Muiden nisäkkäiden tavoin tavallista ihmistä inhottaa seksi omien jälkeläisten kanssa – tai pienten lasten kanssa ylipäätään. Tästä trendistä poikkeaminen on äärimmäisen harvinaista. Miten on mahdollista, että syytteitä sitten esitetään niin paljon?
"Kai syy on jatkuva julkisuus. Seksuaalinen hyväksikäyttö on ollut yhdysvaltalaisissa filmeissä kestoselitys ihmisten ongelmille", Suomela pohtii.
Kuka lasta suojelee?
Ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren on tehnyt Niko-tapauksesta perusteellisen analyysin. Hänen mukaansa viranomaisten toimet vaaransivat lapsen terveen kehityksen. Tutkimusten perusteella vaikuttaa, että näin on tapahtunut monissa vastaavissa tapauksissa.
Perusteettomien insestisyytösten ruokkima noitavaino satuttaa kaikkein eniten lapsia. Siis juuri heitä, joita lastensuojelun, sosiaalitoimen ja lastenpsykiatrian olisi tarkoitus suojella.
Myöskään silloin, kun hyväksikäyttöä on oikeasti tapahtunut, ei aikuisten hysteerinen käyttäytyminen tee lapselle hyvää. Asiantuntijavoimin lapselle opetetaan uhrin rooli. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä voi olla jopa vahingollisempaa lapsen henkiselle hyvinvoinnille kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.
"Ei me käydä huutelemaan minkään onnettomuuden uhreille sillä tapaa", Suomela opastaa.
"Ei selitetä, että voi kun sä oot nyt koko elämäsi ajaksi vammautunut ja tästä tulee sulle tosi vaikeeta. Vaan me ollaan apuna ja tukena ja rohkaistaan lasta."
HUSissa on reagoitu huolestuttavaan kehitykseen ja perustettu erityinen lasten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus. Keskus helpottaa poliisin ja oikeuslaitoksen kuormaa, kun sairaalan puolelta ei tehdä niin paljon turhia tutkintapyyntöjä. Tämä myös parantaa kansalaisten oikeusturvaa. Muualla vastaavaa asiantuntemusta ei ole yhtä paljon. Etenkin Pirkanmaalla tämä näkyy suurena määränä tutkintapyyntöjä.
Ruotsissa pedofilia- ja insestikohun kärki taittui 1990-luvulla, jolloin perusteettomia tuomioita alettiin kumota. Yhdysvalloissa kehitys kääntyi jo aiemmin. Suomi tulee jälkijunassa. Korkein oikeus antoi viime joulukuussa ainutlaatuisen tuomion, jossa hovioikeuden langettama insestituomio syynättiin harvinaisen tarkasti läpi ja havaittiin perusteettomaksi. Vuosia kestäneen oikeuskäsittelyn päätteeksi isä vapautettiin syytteistä.
Oudoimmat todisteet insestin tapahtumisesta
1. Lapsi puhuu rumia.
2. Lapsi kastelee sänkynsä.
3. Lapsi ei pidä valkokastikkeesta.
4. Lapsi on huostaanoton jälkeen ahdistunut.
5. Lapsen isä on shakinpelaaja.
Lähde: Anu Suomela: Psykologinen todistelu seksirikoksissa.
* Julkaistu: City-lehti, nro 5/2008"
Jos joku haluaa lukea koko artikkelin, niin täältä löytyy:
http://www.city.fi/artikkeli/Kunnes toisin todistetaan/2606/
täällä, että lasta ei muka ilman syytä viedä.
Mitä sillä väitteellä tarkoitetaan?
Sitäkö, että oikein lainmukaiset syyt täyttyisivät? Hah, hah!
Pelkkä sossun epäily riittää, ei siihen muuta tarvita.
Erään tuttavani vaimolla oli " salarakas". He suunnittelivat perustavansa uusperheen, johonka he ottaisivat molempien samanikäiset tyttäret 11-14 v.( Pojat 2 kpl eivät kiinnostaneet).
Avuomies 2 pojan ja 1 tytön isä sai tietää vaimonsa salasuhteesta. Mies ilmoitti jättävänsä avioerohakemuksen.
Vaimo halusi varmistaa, että nuorin lapsista11 v. tyttö jäisi hänelle. Vaimo uhkasi syyttää miestään sosiaalityöntekijöille alkoholistiksi, vainoharhaiseksi jupoksi rentuksi ja tyttärensä seksiaalisesti hyväksikäytöstä. ( Insestivalttikortti nousi 70 kuvulla mainioksi keinoksi heittää ukko ulkoruokintaan ilman lapsia.- Sossujen tuella.
Mies ilmoitti- siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömästä väitteestä, josta voi seurata 2- vuoden vankeustuomio. Vaimo säikähti hän pelkäsi joutuvansa vankilaan ja ilmoitti, ettei hän tulekaan nostamaan syytettä.
Summa summarum. "Lapset halusivat jatkaa tylsää arkista perhe-elämää "juopon, vainoharhaisen hyväksikäyttäjä renttuisän kanssa".
Äiti pakkasi tavaransa ja muutti pois kodista ilman lapsia. Totesi lähtiessään !" tämä on hirveetä".
Salarakkaan vaimo heitti ukkonsa ulkotuokintaan. lasten äiti ja salarakas muuttivat kahdestaan ilman lapsia toiselle paikkakunnalle. Lapset kävivät tapaamassa äitiään, silloin, kun se sopi heidän aikatauluunsa.
Sanomalehti karjalaisen artikkeli.
Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa
Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.
– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.
Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.
– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.
Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.
Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.
– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.
*****************
Mitä opimme tästä?
Vanha sanonta "Siperia opettaa" myös äitejä toteutui tässä tapauksessa.
Sossuillekin vankilapelko ja Siperia voisi vat olla hyvä "lääke". -Mutta eihän korppi korpinsilmää noki.
Pistäkkä ämmät ja sossuämmät ruotuun ja opettakaa heille taakse poistu komento.
Artikkelissa väitetään, että isät olisivat narsisteja.
Päivän kysymys. Voivatko äidit ja sossut olla narsisteja. Voiko kysymyksessä olla peilikuva omasta narsistisesta käyttäytymisestä ja äitimyytistä. Voiko kysymyksessä olla Munchausenin oireyhtymä?
Väärä kuva isistä
Keskisuomalainen 7.12.2009 19:42
Keskisuomalaisessa 26.11. kerrotaan Markku Salon kirjasta narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Salon kokemusperäisesti lähestymää aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.
Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä.
Pääosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.
Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia.
Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan, miesten osuuden ollessa 1/3. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42 prosenttia pidempien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.
Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42 pros. on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?
Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on ratkaisevasti vääristynyt. Hän tehnyt havaintoja ainoastaan mutu-tuntumalla. Käsittääkseni hän usein avustaa isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua.
Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaanaan olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen, ehkä perusteetta häiriöiseksi on kätevää, mutta sellaisia luihuja tekniikoita käyttävän asiamiehen pohdintoja ei pitäisi kohottaa yleiselle tasolle luulottelemalla asiantuntemusta.
ANJA HANNUNIEMI oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula
Münchhausenin oireyhtymä
Wikipedia
Münchhausenin oireyhtymä on psyykkinen sairaus, josta kärsivät teeskentelevät sairastavansa tauteja saadakseen huomiota ja hoitoa. Oireyhtymän nimi tulee paroni von Münchhausenista, joka esiintyy kirjallisuudessa tarinansepittäjänä. Münchhausenin oireyhtymän ICD-10-mukainen luokituskoodi on F68.1.
Taudista kärsivä saattaa sekä teeskennellä jonkin sairauden oireita tai aiheuttaa itse vammoja tai oireita. Sairaala- tai lääkärihoitoon pääsy tuottaa potilaalle mielihyvää, mutta on ongelmallista hoitajille; saattaa kestää pitkäänkin, ennen kuin potilaan todetaan olevan terve.
Myös välillisiä Münchhausenin oireyhtymiä (ns. "Münchhausen syndrome by proxy") tavataan. Näissä tapauksissa holhoavassa asemassa oleva (esimerkiksi äiti-lapsi-suhde) väittää holhokkinsa olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi äiti yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän vanhemman" osaan. Ilmiön kuvasi brittiläinen lastenlääkäri Roy Meadow vuonna 1977.
Vaikka potilas hakeutuu mielellään hoitoon keksimistään sairauksista, hän on tyypillisesti haluton hoitamaan Münchhausenin oireyhtymää itseään.[1] Tarkoituksellista psykoosin "tuottamista" itselleen nimitetään Ganserin oireyhtymäksi.
Historia
Münchhausenin oireyhtymän käsitteen keksi englantilainen lääkäri Richard Asher, joka toimi psykiatrisen vastaanotto-osaston lääkärinä.[2] Hän kuvaili vuonna 1951 julkaistussa artikkelissaan potilaita, jotka vaelsivat sairaalasta toiseen kertoen keksittyjä sairaushistorioita ja oireita, joista osa saattoi olla itse aiheutettuja.[3] Potilaille oli tyypillisesti tehty lukuisia leikkauksia ja muita toimenpiteitä. Asher nimesi oireyhtymän kuuluisan tarinankertojan paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausenin (1720-1797) mukaan. Ensimmäinen suomalainen artikkeli aiheesta julkaistiin Duodecim-lehdessä vuonna 1963.[4]
Katso myös
Mytomania
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Münchhausenin_oireyhtymä
Luokat: Oireyhtymät | Psyykkiset sairaudet
Google haku > lasten seksuaalista hyväksikäyttöä diagnosoidaan< . Haulla laajemmin keskustelua aiheesta.
Päivän kysymys. Onko Suomi Tasavalta, vai Setavalta?
Hakutuloksesta poimittu.
Poliklinikka Terveysuutiset 17.4.2009.
Lasten seksuaalista hyväksikäyttöä diagnosoidaan uskomusten varassa.
Mielenterveystyön ammattilaisilla on heikko asiantuntemus lasten seksualisesta hyväksikäytöstä. Tämä käy ilmi PsM Katariina Finnilä Tuohimaan väitöstutkimuksesta.
Finnilä-Tuohimaan tutkimukseen osallistuneet lasten psykiatrit, psykologit ja sosiaalityöntekijät eivät tienneet mihin asiantuntijuuden tulisi perustua selvitettäessä epäilyä lasten seksuaalisesta hyväksikäyttöä.
Heillä oli voimakkaita lapsen lapsen seksiaalista hyväksikäyttöä ja sen tutkintaa koskevia asenteita sekä runsaasti uskomuksia, jotka olivat ristiriidassa tieteellisen tutkimustiedon kanssa.
Linkki uutiseen.
http://www.poliklinikka.fi/terveysuutiset/&id=1064313
Iltalehti 7.4.2009. Lasten hyväksikäyttäjien tangaistukset kuin arpapeliä.
Linkki Iltalehden uutiseen. Uutisen lopussa muita linkkejä.
- Valitukset lasten hyväksikäyttöjutuissa lisääntyneet roimasti.
- Isä ja setä käyttivät natjää lasta hyväksi.
- Kahden pojan hyväksikäyttäjälle ehdotonta vankeutta.
- Miehelle vankeutta lapsen hyväksikäytöstä.
Linkki uutiseen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200904079371570_uu.shtml
Et taida tietää yhtään mitään tämän yhteiskunnan käytännöstä suhteessa insestiin, kaikki toimii juuri tuon raiskaajan hyväksi. Virkamiehet ym. Näennäisesti kyllä paperilla tutkitaan, mutta oikeasti kukaan ei uskalla tutkia, eikä näytä haluavankaan. Että kukahan tässä on nyt kiristetty ja mihin.. lapsen raiskaus isän taholta ei tässä yhteiskunnassa näemmä ole rikos vaan tapa osoittaa rakkautta. Ja nämä stoorit narsistisen isältä menevät läpi virkakoneistossa ja sossoutädit menevät polvilleen "hyvän" isän esiintyessä yleisölleenn... Aplodit ja kumarrus, pyllistys lapsen oikeuksille ja suojelemiselle!
Kuten tästäkin lyhyestä sananvoihdosta voimme jo päätellä, niin asioilla on aina puolensa ja puolensa.
Aivan kauheaa, jos hyväksikäytetty lapsi ei saa apua ja joutuu edelleen kärsimään jomman kumman vanhemman tai muun aikuisen alistamana.
Toisaalta taas, kun syyttä jahdataan vanhempia, on lapsi jälleen kärsijänä.
Minusta lasta pitäisi kuulla ja kuunnella enemmän ja paremmin. Kaikki pitäisi lähteä lapsesta ja hänen tarpeistaan ja oikeuksistaan, eikä niin kuin hyvin usein, vanhempien tarpeista ja oikeuksista.
Ei käy kateeksi tuomioistuimien päätöksentekijöitäkään, kun ei tiedä ketä uskoisi, niin miten sitä oikeutta pystyy jakamaan.
En ole asiantuntija, mutta luulisin, että totuuden lapselta voi saada, kun osaa olla luotettava ja hienotunteinen , eikä päälle käyvä. Tarkoitan siis, jos oikean totuuden haluaa kuulla.
"Kaikki pitäisi lähteä lapsesta ja hänen tarpeistaan ja oikeuksistaan, eikä niin kuin hyvin usein, vanhempien tarpeista ja oikeuksista. "
Missä ne vanhempien oikeudet mielestäsi muka ovat? Kerro konkreettisia esimerkkejä, missä vanhempien oikeudet muka jyräävät lapsen oikeudet? Todellisuudessa kun kummallakaan ei ole mitään oikeuksia viranomaismielivaltaa vastaan.
"En ole asiantuntija, mutta luulisin, että totuuden lapselta voi saada, kun osaa olla luotettava ja hienotunteinen , eikä päälle käyvä. Tarkoitan siis, jos oikean totuuden haluaa kuulla."
Tuosta olen samaa mieltä, mutta sekä insestitutkimuksissa että huostaanottosyiden tai lapsen sijoituspaikan selvittelyssä ei haluta kuulla lapsen mielipiteitä, jos ne ovat vastoin niitä ennakko-odotuksia, millaisia vastauksia lapselta halutaan saada. Insestiepäilyissä oletetaan, että lapsi ei uskalla kertoa, mitä on tapahtunut, vaikka toisaalta ei ole pienintäkään todistetta, että mitään olisi edes tapahtunut.
Ja huostaanottojen suhteen vanhempiaan puolustavaa ja kotiin kaipaavan lapsen tuskaa vähätellään, koska "hän ei kykene ymmärtämään omaa parastaan ja hän on niin mahdottoman lojaali huonoillekin vanhemmille." Näiden väittämien alle jäävät ne lapset, joiden todella olisi parempi olla omassa kodissaan kuin missään sijoituksessa ja joiden sijoituksen syynä ei todellisuudessa ole ikinä vanhempien kelvottomuus ollutkaan.
En nyt osaa ihan kertoa esimerkkiä, kun en monen vuoden takaisia asioita yksityiskohtaisesti muista, mutta näin vanhana sijarina, kohta jo entisenä muistan, että oli tapauksia, jolloin tuntui, että vanhempien ns. oikeudet menivät lasten edelle. Sanotaan nyt vaikka, että vanhemmilla oli oikeus tapaamisiin, ok, mutta kun vanhemmat vain lupasivat tavata lapsiaan, jotka odottivat viimeiseen asti niitä tapaamisia, mitkä ei koskaan toteutuneet, niin silloin aina tuntui, et miksi ne saa tehdä näin ym.
Olen samaa mieltä sun kanssa siitä, että ihan kuulijasta riippuu mitä haluaa lapselta kuulla ja kuulee myös sen mukaan.
Valitettavasti olen joutunut omien sijoitettujen kohdalla törmäämään jonkin asteiseen hyväksikäyttöön, joista lapset ovat kertoneet. Ei onneksi ihan selviä insesti-juttuja, mutta jotain hämärää kuitenkin, eikä kaikissa tapauksissa edes omien vanhempien taholta, vaan isovanhempien.
Aivan kammottavaa kuulla lasten juttuja ja tajuta mistä on kysymys, kun ei ole osannut mitään itse edes epäillä. Siihen perustan tuon väittämäni, että lapsilta kuulee sen totuuden, kunhan on hienotunteinen, eikä mitenkään painosta lasta kertomaan jotain sellaista, mitä ei ole edes tapahtunut.
Kun raportoin sossulaan mahd. hyväksikäytöstä, niin jouduimme itse epäilyksen alaisiksi. Tiedän miltä se syyttömästä tuntuu. Onneksi lapsi osasi selittää todella selkeästi, missä mitäkin oli tapahtunut ja kenen toimesta ja meidät vapautettiin epäilyistä.
Ihan sydänjuuria myöten minua satuttaa, kun ajattelen, että lapsi on otettu huostaan väärin perustein ja joutuu kärsimään erosta omiin vanhempiinsa. Siksi olen sijarina ollut korvat tosi isoina auki, että olen voinut olla vakuuttunut siitä, ettei hoidossani olleet lapset todellakaan olleet aiheetta.
tosin myös heidän vanhempansa ajoittain myönsivät asian, mutta aina välillä määrätyssä tilassa ollessaan, saattoivat syyttää, että olen varastanut heidän lapsensa.
Ei sellaista pitäisi nykypäivänä tapahtua, että aiheetta huostattaisi, koska niitä todellisessa tarpeessa olevia lapsia on aivan liikaa ja tarpeeksi.
Mulla on muistikuva, että enpä minä lapsena juuri mitään muuta leikkinytkään kuin erilaisia seksuaaliviritteisiä leikkejä. Muistikuva johtuu tietysti siitä, että juuri nuo leikit intensiivisyydessään ovat jääneet mieleeni. Muistan ne vielä aikuisenakin.
Ja olen ollut seksuaalisesti normaali, terve ja energinen aikuinen.
Leikin seksileikkejä useiden lähimpien kavereitteni kanssa. Ne olivat omalla tavallaan hyvin kiinnostavia. Mielellään niitä leikki aina jonkin aikaa, kunnes ne alkoivat sitten kyllästyttää ja vaihdoimme johonkin toiseen puuhaan.
Omalle lapselleni sallin takuulla kaikki seksileikit, kun ne ovat leikinomaisia.
Seksileikkejä leikin jo paljon aiemmin kuin edes tiesin tarkalleen, mistä seksistä on kyse. Tietää ei tarvitse, kun leikit jo sujuvat.
normaaliin kehitykseen kuuluu jo aika pienenä tietty uteliaisuus noihin asioihin, mutta sijaishuollossa viitteet siitä nähdään vain pakonomaisesti epäilynä insestistä tai siitä, että lapset ovat joutuneet seuraamaan aikuisten akteja.
Sijaishuollossa kun ei kaikki normaalikaan ole enää normaalia, vaan jotenkin epätervettä ja perverssiä.
Toivon, ettet yleistäisi, et kaikissa esim. sijaiskodeissa ei ymmärrettäisi, mikä on normaalia ja mikä ei.
Olet aivan oikeassa, että lapsen kehitykseen kuuluu normaali uteliaisuus, myös seksi-juttuihin ja omaan seksuaalisuuteensa. Pitää olla kasvattanut omia lapsia ja yleensäkin enempi lasten kanssa, että osaa erottaa normaalin epänormaalista. En lähtisi ensimmäisenä syyttelemään ketään, tai epäilemään mitään epänormaalia.
Kun lapsi luottaa hoitajaansa, esim. sij.äitiin, niin uskaltaa kertoa asioiden oikean laidan.
siinä vain pitää sitten sijarin olla rehellinen, jos lapsi kertoo muuta, kuin mitä on väitetty tapahtuneen.
Meitäkin on joka lähtöön, valitettavasti. Toivoisi kuitenkin, että valtaosa olisi niitä rehellisiä.
Mulla on ollut onni tutustua aivan mahtaviin sijareihin, jotka tekevät työtään todella suurella sydämellä ja aina lasten parasta ajatellen. Sanon suoraan, ettei todellakaan ole helppoa hoitaa toisten lapsia, kuin olisivat omia, mutta sitä kuitenkin yritämme tehdä. Minä olen jo kohta jäämässä eläkkeelle, joten puhun jo menneistä, mutta lopputulos ratkaisee. Lapset , nyt jo aikuiset ovat ilmaisseet kiitollisuutensa saamastaan hoidosta ja huolenpidosta. Se tuntuu tosi hyvältä.
man kohdalla tietysti yleistäminenkin on varmaan lähinnä rikos, vaikka ketään muuta ihmisryhmää ei varmasti ole ikinä Suomessakaan niin paljon väärällä tavalla yleistetty ja leimattu huonoiksi, kuin huostaanottovanhempia.
Asiaan on lastensuojelun vastuuhenkilöiden välittämän valhepropagandan lisäksi vaikuttanut se, että Suomessa ei ole ikinä tehty yhden ainoaa laajaa ja puolueetonta selvitystä huostaanottojen syistä. Aikaisemmin vielä vaikutti jokin laki, että syitä ei saanut kuulema edes rekisteröidä, en ole jaksanut ja ehtinyt penkoa, joko tuo laki on kumottu. Toisaalta eri laeilla ei näytä olevan huostaanotoissa paljonkaan merkitystä, ei edes kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla, joihin Suomi väittää sitoutuneensa.
Nyt käytössä olevat tutkimukset ovat pieniä otoksia joltain suppealta ajalta, yleisin tutkimuksen tekijä on sosiaalialan opiskelija ja tutkimusmenetelmänä on sossun ja joskus myös sijaishuollon haastattelut. Sossu lienee ainut ammattiala, jonka työtä tutkitaan lähinnä vain haastattelemalla työntekijöitä itseään heidän omasta työstään. Ei taitaisi riittää esim. rakennusalan, paloturvalisuuden tai terveydenhuollon aloihin liittyvissä tutkimuksissa, mutta lasten kohdalla tämä katsotaan meillä riittäväksi. Pelkkä huostaanottohan leimaa vanhemmat kelvottomiksi, eikä heitä sen takia tarvitse kuulla missään vaiheessa syytutkimustenkaan yhteydessä.
Monen sijaisvanhemman asennetta lasta kohtaan leimaa sokean sinisilmäinen usko siihen, että hän on suuren hyväntekijän asemassa, koska on pelastanut lapsen aivan hirveistä kodin olosuhteista. Todellisuudessa huostaanotto voi olla miten laiton tahansa, mutta vahva ennakkokäsitys jo antaa suunnan turhan usein lapsen käytöksen ja puheidenkin tulkinnassa. Ei aina, mutta liian usein.
Lisäksi heidän asennettaan on varmaan muovannut myös se, että etenkin pienet päihdeperheiden lapset on pyritty sijoittamaan perheisiin, jolloin monet sijaisvanhemmat joutuvat näkemään jopa juopuneita vanhempia, sekä heidän päihteidenkäytöstään johtuvaa epäluotettavaa käytöstä tapaamisten ja yhteydenpidon suhteen. Näitä asioita on kovasti lietsottu sijareiden keskuudessa ja pidetty jopa perusteena palkan korotusvaatimuksillekin. Varmasti tämä on vahvistanut heidän ennestäänkin vahvaa uskoaan siihen, että mitään muita huostaanottoja ei muka olisikaan kuin laillisin syin tehtyjä ja silloin lähtee mielikuvitus aina helpommin liikkeelle lapsen käytöksen tulkinnassakin.
Autisminkirjon oireyhtymien joukossa on pieni Tourette-ryhmä, joissa lapsen käytöstä leimaa helposti seksuaaliseksi yliaktiivisuudeksi tulkittava käyttäytyminen. Lapsella voi olla myös pakonomainen tarve toistaa tiettyjä sanoja, jotka lapsen epäonneksi ovat harmittavan usein niin sanottuja rumia eli kiellettyjä sanoja.
Kun neurologisten oireyhtymien lapset ovat muutenkin yliedustettuina laittomissa huostaanotoissa, niin monesti on tullut mieleen, että mitenkähän moni (veikkaisin, että useimmat) Tourette-lapset joutuvat aiheettomien insesti-tutkimusten kohteiksi. Varmasti heidän joukossaan on paljon muitakin lapsia, mutta Tourette-käytös on muutenkin niin huomiota herättävää, että tuskin heidän vanhemmistaan kovin moni rikostutkinnalta säästyy tässä huostahulluuden riivaamassa isänmaassamme.
Joo, näin varmaan on. Kaikilla tuntemillani sijareilla on just näitä päihdeongelmaisten vanhempien lapsia, joten muusta ei mullakaan ole edes kokemusta/tietoa. En silti väitä, että kaikki huost.otot olisivat oikeilla perusteilla tehtyjä, tai laillisia. Ei se tarkoita, et jos ei itse konkreettisesti jotain näe, etteikö sitä olisi olemassa.
Uskon, että tässä maassa ja meidän sossuloissa on aivan kaikki mahdollista.
Sen verran olen joutunut näiden vuosien aikana eri sossujen kanssa tekemisiin, et tiedän, että heitäkin on joka lähtöön ja valitettavasti niitä ammattinsa taitavia ja hyvin työnsä hoitavia on mun kohdalle sattunut hyvin vähän. Jos taso kautta linjan on samaa luokkaa, niin huh,huh.
Sanoisin, että perheitä pahempia arvioijia löytyy vielä lastenkodeista. Henkilökunnan mielipiteelle annetaan aivan liikaa painoarvoa. Siellä voi antaa lähes kuka vaan, ihan mutu pohjalta.
He eivät todella edes tunne niitä lapsia, joita arvioivat. Ainakin meille on tullut aivan eri lapset, kuin minkä kuvan lastenkoti on antanut. Eihän siellä todellisesti kukaan ole edes lapsista kiinnostunut. He ovat vain työssä siellä. Ns. hyvissä sij.perheissä välitetään aidosti lapsista ja yritetään ajatella juuri lapsen parasta kaikissa asioissa. Siksi kirjoitinkin noista vanhempien oikeuksista esim. tapaamisissa. Missä on lasten oikeus tavata vanhempiaan ja muita sukulaisiaan. Vanhemmat jos hylkäävät, niin ei kukaan heitä pakota omia lapsiaan tapaamaan.
Tämä väitöstutkimusta käsittelevä artikkeli kuuluu kategoriaan "kassakaappiin suljetut".Tutkimuksen salailua voisi verrata Stasi asiakirjoihin.
Tämä on osalainaus laajemmasta tutkimuksesta, koska tutkimus on erittäin laaja.
En laita linkkiä, mistä tutkimus löytyy kokonaisuudessaa, pidettäköön se salaisen niinkauan kunnes kansa alkaa herämmään ja huomaamaan tehdyt virheet ja niiden tuhoisuus.
Ehkä tämä tutkimus oli liiana arkaluontoinen ja olisi paljastut, että pedofilihysteria oli ilmeisesti rakennettu peittämään todelliset hyväksikäyttäjät, eli pedofiilit.
Jostain syystä pedofiilihysteria muuttui insestihysteriaksi.
Tekikö media pedofiliastauuden "hyvän vihollisen"?
Kysymyksen voisi asetta Tekivätkö sossut pedofiliasta insestin ja hyvän lyömäaseen huotajuuskiistoissa?
Anne Jeanne Söderlund pro gradu.
Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla. Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.
Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään "Pysäyttäkää pedofiilit - Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa". Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.
-Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.
Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.
-Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.
Kaikki toistavat
samoja väitteitä
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.
Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista.