Kohta 2vuoden ajan olen tapaillut ukkomiestä, silloin kun hänelle sopii, eli n. parin kuukauden välein (pitkä välimatka). Rakastuin häneen hullun lailla ennen kuin selvisi että hän on naimisissa. En kuitenkaan voi tunteilleni mitään ja vaikka yrittäisin välillä olla yhdessä muiden miesten kans, ei auta, mietin häntä aina vaan...
Hän pitää minua jotenkin vallassaan myös silloin kun emme tapaa, tasaisin väliajoin kirjoittelee ja "varmistaa" että olen vielä täällä häntä varten. Hän ei ilmoita etukäteen tulostaan, vaan kun on täällä, soittaa.
Miksi hän tekee näin? Ei tää pelkkää seksiäkään ole, mutta ei hän ikinä ole sanonut rakastavansa minua tai mitään. Hän pelkää että vaimo saa tietää meistä, mutta ei kuitenkaan välitä vaikka kirjoittelen tekstiviestejä baari-illan jälkeen keskellä yötä. Hän on joutunut kärsimään useasti mun tunteen purkauksistani, mutta yhä edelleen hän tulee luokseni.
Nämä tunteet tekevät kipeää, koska tiedän että ei hän minua halua. Miten mä saan tän tuskan loppumaan?! Mä en ole tarpeeksi vahva sanoutumaan irti tästä suhteesta, eikä hän edes usko jos sanon että mä en halua enää tavata ennen kuin vaimo on ex-vaimo... On kokeiltu.
Sattuu!!!
Hän pitää minua jotenkin vallassaan myös silloin kun emme tapaa, tasaisin väliajoin kirjoittelee ja "varmistaa" että olen vielä täällä häntä varten. Hän ei ilmoita etukäteen tulostaan, vaan kun on täällä, soittaa.
Miksi hän tekee näin? Ei tää pelkkää seksiäkään ole, mutta ei hän ikinä ole sanonut rakastavansa minua tai mitään. Hän pelkää että vaimo saa tietää meistä, mutta ei kuitenkaan välitä vaikka kirjoittelen tekstiviestejä baari-illan jälkeen keskellä yötä. Hän on joutunut kärsimään useasti mun tunteen purkauksistani, mutta yhä edelleen hän tulee luokseni.
Nämä tunteet tekevät kipeää, koska tiedän että ei hän minua halua. Miten mä saan tän tuskan loppumaan?! Mä en ole tarpeeksi vahva sanoutumaan irti tästä suhteesta, eikä hän edes usko jos sanon että mä en halua enää tavata ennen kuin vaimo on ex-vaimo... On kokeiltu.
Sattuu!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tiedän miltä tuo tuntuu, haleja ja voimaa sinulle...
Olen tapaillut kohta vuoden yhtä tyyppiä, viimeaikoina joka viikonloppu. Hän ei ole suostunut kertomaan muuta kuin, että hänellä on ala-aste ikäinen tyttö.
Tänään minulle selvisi, että hän onkin aviossa.
Alkuun se oli tapailua ja hyvää seksiä, ei niinkään suuria tunteita. Jossain vaiheessa suutuin hänelle ja suhtauduin häneen melko välinpitämättömästi, koska hän ei kertonut minulle paljonkaan omista ympyröistään.
Olin jo siinä vaiheessa hyvin kiintynyt häneen, olin itse asiassa korvia myöten rakastunut. Tammikuussa ei tavattu ollenkaan, ilmeisesti siksi kun kerroin tunteistani hänelle (Kala-mies). Helmikuun alussa hän soitti, ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja siitä lähtien on tavattu lähes joka viikonloppu.
Tämä tuntuu tosi tyhmältä, mutta ajattelin, että sama se, kun kerran sinkku olen, ei ole minun puolelta estettä, miksei voitais tavata. (paitsi lopputuloksena särkynyt sydän - taas)
Järkyttävä tuska iski kun sain tietää hänen avioliitostaan. Olen kyllä sen jollain tavalla tajunnut, että jonkinlainen suhde hänellä on toiseen tai siihen ensimmäiseen.
Tietysti toivoin parasta, olen ikuinen optimisti. Hän pyysi viettämään osan pääsiäisestä kanssaan - en tiedä mitä pitäis tehdä!?
Me tykätään valtavasti toisistamme, yhdessäolo on hellyyttä, hyvänäpitoa, taivaallista seksiä. Tuntuu että se mies on luotu minulle, yhdessäolossa on jotain taianomaista. Mitä mä teen??
En tiedä auttaako muuta kuin yhden illan, mutta mä lähen huomenna ulos. Alkuillan kierrän kaikki pubit ja loppuyön riehun ja tanssin jossain. Tää tuska on jollain saatava edes hetkeksi turrutettua.
Näkee siellä ainakin kavereita ja tuttuja. Saa hetkeksi etäisyyttä asiaan. Ja jos vaikka tapaa sen prinssin...
Täytyy jollain ihmeellä repiä ittensä irti näistä ympyröistä.
Luulen Annali, että sinullekin puolisko löytyy aivan varmasti jostain muualta, heitetäänkö noi varatut huitsin nevadaan??!
Voi että kun se oliskin niin helppoa, että päättää "nyt se on loppu" ja pitää sen lupauksen, mutta ei se niin mene...
Mä kävin eilen ryypiskelemässä, mutta se ei auttanut paljon, yöllä tuli mieheltä tekstari ja siinä sitä oltiin taas...
Varmasti mulle löytyy se oikea puolisko jostain, mutta miksei se vois tulla jo hakemaan mua ku mä tarviin sitä!??
Laitatko Annami mulle maili osoitteesi, olisi mukava vaihdella ajatuksia sun kans... Ei voi oikein omille kavereille ym kertoa tästä asiasta ku ne on niin kovia moralisoimaan... Kaiken muun ikävän lisäksi.
Ei ole helppoa ei.. Tiedän jo etukäteen että mun tulee jossain vaiheessa iltaa ikävä, eikä mikään tunnu miltään ja kukaan ei kiinnosta, mutta ei kotiinkan voi hautautua. Sieltä ei kukaan tuu hakemaan.
Mä en halua muuttua peräseinän väriseksi. Enkä mä halua, etä joku miehen roikale, toisen oma, määrää mun elämästä omalla kierolla tavallaan ja mä vaan alistun siihen.. ja odotan. Tuleeko siitä odottamisesta koskaan loppua?
Kirjoittele tähän [email protected]
Jos nyt saan antaa miehisen mielipiteen ni... hmmm.. ettekö te ajattele yhtään esim. niitä naisia jotka on naimisissa teijän miestenne kanssa..??
Näköjään jos saa "taivaallista seksiä" niiin muut asiat unohtuu..
Järki käteen.. oisko kiva jos te olisitte naimisissa mutta ukkonne ois jo ainaki vuojen verran naiskennellu toista naista...
oisko kiva saada selville?
Koska lopulta ne yleensä selviää..
Ihan turha odottaa että ne miehet sanois rakastavansa teitä.. ne on hei naimisissa!!!
Seksiä ne vaan ajattelee!
Siinä miehinen mielipiteeni.. anteeks vaan..
Voihan olla että niillä miehillä on tunteita teitä kohtaan... mutta.. onko tarpeeks jos ei voi ees vaimoonsa jättää teijän takia?
niin mekin ajatellaan seksiä, kuka käyttää - hyväksi ja ketä... hahaa
ajattelet hiukan mustavalkoisesti..
meille ei tule sellaisia vaikeuksia kuin niille jotka vaarantaa jotain, me ollaan vapaita.
Älä suotta pyytele anteeksi yksinkertaisuuttasi.
Rakkaus, tai mikä lie outo hulluus kun iskee, niin ei siinä pysty miettimään kenenkään muun tunteita! Sitä on vain niin pää pyörryksissä siitä tunteesta, mitä se toinen ihminen saa aikaan sinussa. sitä haluaa aina vaan lisää ja lisää ja vaikka olo on tosi paska ennen ja jälkeen tapaamisen, ne pienet hetket mitä pääsee viettää yhdessä ovat sen kaiken arvoiset... Kai?
Järki käteen,
jos mies rakastaisi sinua, hän sen sanoisi. Kyllä kuulostaa sellaiselta ajanviettosuhteelta. Ja niin kuin tuossa jo edellä tuli joltakin kommentti: mies on naimisissa.. siinä liitossa voi olla paljon materiaalia, jota kannattaa vaalia tulevaisuutta ajatellen. Älä uhraa itsestäsi liikaa suhteeseen siis, ellet ole varma, että pystyt sen tunteen tasolla jotenkin ohittamaan tai itsellesi selittämään osaksi omaa elämää, joka loppui.