Se oli 70-lukua kun elettiin, sitä loppuaikaa mä olin pikkutyttö silloin.
Eräänä päivänä äitini avioitumisen myötä meille tuli sen koira se oli pyreneitten koira, valtava iso valkoinen jääkarhu ajattelin nyt meillä on koira olin tosi ylpeä.
Se oli 2 -vuotias tullessaan iso uroskoira, meillä oli ennestään sellainen marsu se oli naksu.
Me lapset varjelimme täysillä ettei se koira tapa sitä koska se oli tappanut jäniksen ja rottia edellisessä kotipihallaan, me säilytimme sitä marsua ylähyllyllä ja päästimme sen lastenhuoneen ovi suljettuna lattialle juoksemaan.
Kerran aamulla päästin sen marsun lattialle ja lähdin kouluun , naksu jäi ovi auki ja sinne.....unohdin olin vasta 9-vuotias, koti tyhjä...
Koulussa muistin kesken koulupäivää että se marsu huusin opettajalle:
Naksu jäi sinne ja koira tappaa sen opettaja sanoi mene hyvä tyttö pian kotiisi!
Muistan ikäni sen matkan juoksin täysillä ja itkin.
Kun pääsin kotiin se koira oli kyljellään olohuoneen lattialla etsin naksua...ei näkynyt..menin katsomaan koiran suupieliä, se marsu nukkuikin sen koiran selän päällä ja oli mennyt pieneen kerään sen paksuun turkkiin.
Katselin ja olin onnellinen, koiran ja marsun ystävyys oli uskomaton kun naksu halusi syödä sen koiran kuivaruokaa kun koiralle tuli nälkä se työnsi vain hellästi kuonolla "menehän sivuun"
Ja koira lainasi marsun kopista taas näkkileipää.
......... Koiran patti:
Koiralla oli sellainen patti ihossa kova ja ulkoneva huomasimme sen kun veljeni kanssa kampasimme pyrren turkkia, veljeni sanoi minulla joka oli tuolloin 10-vuotias hae mattoveitsi se pitää leikata pois.
Minä olin se 9-vuotias hain terävän mattoveitsen ja aloin höylää sitä pattia varovasti irti ja se lähti veljeni silitti samalla koiraa....kun toimenpide oli ohi.
Menin hakemaan äidin "lääkelaukusta" tarvikkeita putsasin sen vademecumilla ja laastari päälle!
Kun vanhempani saapuivat kotiin isäpuoleni oli tyrmistynyt hän kysyi miksi? johon vastasin se oli patti ja minustahan tulee eläinlääkäri!
Hyvää päivänjatkoa tuli vain muistoja mieleeni.
Eräänä päivänä äitini avioitumisen myötä meille tuli sen koira se oli pyreneitten koira, valtava iso valkoinen jääkarhu ajattelin nyt meillä on koira olin tosi ylpeä.
Se oli 2 -vuotias tullessaan iso uroskoira, meillä oli ennestään sellainen marsu se oli naksu.
Me lapset varjelimme täysillä ettei se koira tapa sitä koska se oli tappanut jäniksen ja rottia edellisessä kotipihallaan, me säilytimme sitä marsua ylähyllyllä ja päästimme sen lastenhuoneen ovi suljettuna lattialle juoksemaan.
Kerran aamulla päästin sen marsun lattialle ja lähdin kouluun , naksu jäi ovi auki ja sinne.....unohdin olin vasta 9-vuotias, koti tyhjä...
Koulussa muistin kesken koulupäivää että se marsu huusin opettajalle:
Naksu jäi sinne ja koira tappaa sen opettaja sanoi mene hyvä tyttö pian kotiisi!
Muistan ikäni sen matkan juoksin täysillä ja itkin.
Kun pääsin kotiin se koira oli kyljellään olohuoneen lattialla etsin naksua...ei näkynyt..menin katsomaan koiran suupieliä, se marsu nukkuikin sen koiran selän päällä ja oli mennyt pieneen kerään sen paksuun turkkiin.
Katselin ja olin onnellinen, koiran ja marsun ystävyys oli uskomaton kun naksu halusi syödä sen koiran kuivaruokaa kun koiralle tuli nälkä se työnsi vain hellästi kuonolla "menehän sivuun"
Ja koira lainasi marsun kopista taas näkkileipää.
......... Koiran patti:
Koiralla oli sellainen patti ihossa kova ja ulkoneva huomasimme sen kun veljeni kanssa kampasimme pyrren turkkia, veljeni sanoi minulla joka oli tuolloin 10-vuotias hae mattoveitsi se pitää leikata pois.
Minä olin se 9-vuotias hain terävän mattoveitsen ja aloin höylää sitä pattia varovasti irti ja se lähti veljeni silitti samalla koiraa....kun toimenpide oli ohi.
Menin hakemaan äidin "lääkelaukusta" tarvikkeita putsasin sen vademecumilla ja laastari päälle!
Kun vanhempani saapuivat kotiin isäpuoleni oli tyrmistynyt hän kysyi miksi? johon vastasin se oli patti ja minustahan tulee eläinlääkäri!
Hyvää päivänjatkoa tuli vain muistoja mieleeni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
lukea muisteluita lapsuuden koirista ja toilailuistaan marsun kanssa. Iso koira ja pieni marsu kavereita, siinä on varmasti ollut todella herttanen pariskunta. Lisää tämmösiä kirjoituksia pitäis olla täälläkin, onhan monellakin muistoja lapsuuden koiristaan ja heidän touhuistaan.
Saatikas lapsen touhuista koiran kanssa, lekurina ymm. leikkimisestä ja jotkut trimmarinakin tomien, äiskä ja iskä ollessa tooosi ilosia kait?:D
Tuosta muistui omaan mieleeni, kun serkkuni kanssa katsoa mille koira näyttää, jos siltä ajetaan turkkia osittain pois.Tuumasta toimeen, haimme serkkuni kotoa sellaisen ison koneen, jolla hänen äitinsä oli ajanut lampaita. Ja niin alkoi koiralta, (ajokoira) lähteä peräpäästä karvat pois. Luoja sentään, toinen pakara oli paljas, kun onneksi isäni tuli kotiin,(siis koiran onneksi) me saimme kyllä kumpikin selkäsaunan. Ei sentään ollut talvi, olisihan se koirariepu paleltunut pupujahdissa. Oli se aika metkan näköinen pitkään ja naapurit kai kyselivät, mikä sillä on, no karvat kasvoivat aikanaan takaisin. Me lapset touhusimme tuon koiran kanssa jatkuvasti, se oli todenteolla lapsirakas, eikä pannut pahakseen karvojen ajeluakaan. Meillä riitti erilaisia ideoita, mutta ei järkeä.
koiraan liittyvä muisto on noin 50 vuoden takaa. Oltiin pikkuveljen ja serkkujen kanssa mummolan ja naapurin välisellä polulla kun naapurin koira hyökkäsi meitä kohti. Lähdimme juoksemaan, mutta veli jäi jälkeen ja itkien yritti eteenpäin, samalla kun koira retuutti housun lahkeesta.
Siinä oli lumesta muodostunut kumpare, jolta veli tuli pyörien alas ja koira perässä. Joku aikuinen ehti hätiin pelastamaan pinteestä. Kyllä me pelättiin sitä koiraa. Siihen aikaan maalla koirat juoksi vapaana, osa kesälläkin.
Tuo tilanne on jääny voimakkaana mieleen. Sää oli pilvinen ja veljellä ruskea kaulaliina ja se parku, melkein vieläkin kuulen sen.