Vuorotyö ja lapsetomuus?

"Pääkaupunkiseudulla ensisynnyttäjien keski-ikä on jo 29 vuotta, koko maassa 28 vuotta, tutkija Anneli Miettinen Väestöliitosta toteaa." Tämä sitaatti tutkimukseen nojaten. En hetkeäkään usko, että lapsettomuus olisi ammatinvalinnasta kiinni, kuin mahdollisesti äärettömän marginaalisissa tapauksissa. Luulen, että lähinnä kyseessä on opiskeluaikojen pidentyminen, pätkätyöllisyys ja elintason nousun tarjoama mahdollisuus esim. matkusteluun ym. "itselle" elämiseen aikaisempaa useammalle. Teiniäitejä puolestaan on ollut kautta aikojen, ja työttömiä vanhempia meillä on tasan niin kauan kuin on työttömyyttäkin.

Itse odotamme mieheni kanssa esikoistamme, ja kummallakin ikää yli 30 v. Ainakin omalla kohdallamme tämä oli tietoinen valinta, niin ja mieheni on opettaja. En voi uskoa, että olet kuullut kätilöiden suusta kirjoittamasi lausahduksen, niin absurdilta se kuullostaa. Itse olen juristi, ja jos ammattini perusteella muokkaisin omaa elämääni/valintojani niin aika sairaana ja täysin ammattiini sopimattomana pitäisin itseäni.

epävarmuus..kaikki on epävarmaa nykyään..olet töissä vain "toistaiseksi"tai "määräaikaisena", sinut voidaan milloin vain potkia pellolle.
sitten on ajan puute. aamulla menet töihin, pääset kotiin ehkä n. klo 15-17, osalla on liikunnallisia harrastuksia jotta voi pitää itsensä jonkinnäköisessä kunnossa. viikonloput pyhitetään parisuhteelle..jos pyhitetään, ellei olla töissä.
opiskelijoilla on se tilanne että ollaan opiskelun ohella töissä ja tehdään muutaman kerran viikossa 12-16h päiviä(koulu työ) ja yritetään pitää itsensä järjissään samalla kun on kolmen tehtävän deadlinet "kolkuttamassa ovella".
yksinkertaisesti ihmiset vain helpottavat elämäänsä elämällä ilman lapsia, kun elämä on tarpeeksi rankkaa ilmankin.
tämä on huomattu.
olisi ihan kiva jos alettaisiin kiinnittää huomiota siihen mitä ihmisten elämään sisältyy..muutakin kuin työ työ ja työ...jotkut kun saavat niin pientä palkkaakin että työtä on tehtävä ihan "burn outiin" asti..sitten ihmetellään kun ihmiset voivat pahoin ja mielenterveydelliset sairaudet lisääntyvät itsemurhien ohella..

luulen että jos rankka työ saa aikaan vapaaehtoista lapsettomuutta, se on kuitenkin marginaalista. Vaikka ympärillään näkee monenlaista ankeutta, harva ajattelee että näin minullekin sitten käy. Eli jos poliisina tai lastensuojelun ammattilaisena näkee perheiden pahoinvointia, jättäytyisi itse lapsettomaksi ettei omalle lapselle käy niin. päinvastoin, sitähän voisi olla erittäin valveutunut olemaan ns. hyvä vanhempi, kun on katsellut varoittavia esimerkkejä...?

Jollain tavoin huonoa lapsuutta vapaaehtoisen lapsettomuuden taustalla voikin olla jo enemmän. Vanhempien vaikea avioliitto (alkoholi, väkivalta ym.) ja omat huonot kokemukset kotiolojen ja koulukiusaamisen takia...tämä on mutu-tuntumaa, mutta tiedän omien kokemusten (tuttavat, asiakkaat) kautta, että useampi tällaista kokenut jättää lapsien hankkimisen suht. varttuneelle iälle tai kokonaan. Ehkä huonojen kokemusten kautta epäilee omaa kyvykkyyttään vanhemmuuteen, tai kokee ettei halua edes puolivahingossa saattaa jotakuta muuta siihen, mistä itse kärsi. Ja kyllähän oman lapsen saaminen heittää aina jonkinverran pohtimaan omaa lapsuutta, ehkä joku ei halua kohdata sitä lapsessaan - lapsen avuttomuutta, hoivan tarvetta jne.

Sen sijaan vuorotyö tai muu elimistöä kuormittava olosuhde voi hyvinkin olla lapsettomuuden taustalla. Ainakin itselläni lapsettomuus loppui siihen, kun vaihdoin psyykkisesti erittäin kuormittavasta työstä vähemmän kuormittavaan. Loppui yövalvomiset työhuolien kanssa jne, jolloin kuukautiskiertokin säännöllistyi. Ja näin ovulaatio tuli ennustettavammaksi..ja siinä sitä oltiin. Pieniin päin, vaikka tuntui ettei se enää ole edes mahdollista.

Onko lapsettomuuteen syy rokotteet , mitä on aikoinaan annettu ennen koronaa.