Voiko olla mahdollista, demokraattiseksi väitetyssä tasavallassa saada aikaan demokraattista keskustelua, kaikkia koskevista, yhteiseksi hyväksi / hyvinvoinniksi ja turvallisuudeksi luokiteltavista asioista ja kysymyksistä.
Ja minkälainen moraali kuuluu demokratiaan, sekä minkälainen toisten kunnioittaminen, ja minkälainen keskustelu sivistys. Onko siis mahdollistakaan saada demokraattiselta ajatuspohjalta aikaan, rakkaudessa rakentavaa, asiallista, hyödyllistä, todelliseen hyvinvointiin, keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon tähtäävissä kysymyksissä / pyrkimyksissä ym. jokaista, yhteisen yhteiskunnan jäsentä koskevissa asioissa.
Ja minkälainen moraali kuuluu demokratiaan, sekä minkälainen toisten kunnioittaminen, ja minkälainen keskustelu sivistys. Onko siis mahdollistakaan saada demokraattiselta ajatuspohjalta aikaan, rakkaudessa rakentavaa, asiallista, hyödyllistä, todelliseen hyvinvointiin, keskinäiseen rakkauteen ja huolenpitoon tähtäävissä kysymyksissä / pyrkimyksissä ym. jokaista, yhteisen yhteiskunnan jäsentä koskevissa asioissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kompromissi. Jos halutaan ostaa esimerkiksi ikkunaan uudet verhot, niin kaikilla on oma mielipide verhojen väristä. Jokaisella on montakin väriehdotusta tyyliin "kunhan ei ole mustat". Kun sopuun ei päästä, koska kukaan ei halua toisten ehdottaman värisiä verhoja, niin valinnaksi tulevat ne kaikkien inhoamat mustat verhot.
No verhoja han voi vaihtaa erivärisiksi välillä. niin että kaikki saa jossain vaiheessa mieleisensä.
Kuitenkin on aina joku väri mikä mielyttää jollain tavalla kaikkia. vaikka ei nyt ihan täydelliseksi kokisikaan, kuitenkin tyydyttäväksi ? Että pieniä ovat ongelmat totuuden valossa tutkittuna. Rakkaus kun kaiken KRUUNAA.
verhojen vaihdostakin täytyisi sopia ja kenen väriset verhot laitetaan akaks. Kun rahaakaan ei ole äärettömästi, että voisi ostaa samalla kertaa kaikkien mieleisen väriset verhot, niin ne mustat verhot ostetaan ja ne pysyvät hamaan tulevaisuuteen. Mustat verhot, eli verhot, jotka eivät olleet kenenkään mieleen. Demokratiaa ei ole se, että joku määrää, että tänä vuonna ovat siniset verhot ja sitte ensi vuonna punaiset, se on diktatuuria.
No jospa sitten arvottais, silloinhan ainakaan ei kukaan voisi syyttää valinnasta muita, kukin vain tyytyisi siihen mitä ylhäältä annetaan.
Ongelmat on voitettavissa, kyllä aina oikea ratkaisu löytyy, jos vain tahtoa on. Jos ei ole, se onkin sitten sen oma syy jolla ei ole, aina kuitenkin voidaan yrittää taivutella ja rakkauden hengessä vietellä hyvään.
Jos joku ei sittenkään halua ainahan hän voi yrittää sitten tulla toimeen omillaan. Ehkä metsää ja marjoja sen verran löytyy sekä muutakin riistaa että jonkun aikaa jollaintavalla pärjää.
Miten sitten ennen keskusteltiin? Nykyään kun yläasteikäiselle opetetaan suomenkielen tunnilla väittelytekniikkaa, ei enää osatakaan keskustella. Väittelytekniikan yliarvostus johtaa keksinäiseen jatkuvaan kilpailuun, ja kuka on sanavalmein ja röyhkein voittaa. Siksi rakkaudelliset keskustelut ovat suomenmaassa kuolleet. Vanhempi väki taitaa vielä osata. Tosin meistäkin monella on taipumus käyttää diktaattorin elkeitä ja alistaa vastapuoli. Keskustelutaitoa ja toisen huomioimista tulisi taas opettaa peruskoulussa. Tuo että lapsille opetetaan, ettei kaikkien kanssa tarvitse leikkiä ja että on oikeus sanoa mielipiteensä toisista piittaamatta ja että kilpailu kuuluu yhteiskunnan perusrakenteisiin kaikkine kisoineen kasvattaa itsekkäitä kyynärpäätaktiikkaa käyttäviä ihmisiä.Oikein hämmästyin kun lastentarhaikäistä valistetaan, ei niiden tarvitse sinun kanssasi leikkiä, kun itse olin pieni, äitini aina opetti, kaikki jotka ovat paikalla tulee ottaa mukaan jos leikkiin tahtovat.Samoin kun luin 6 tai 7 luokkalaisen suomenkirjaa huomasinkin äkkiä mistä se nenäkkyys yhtäkkiä oli lapselle tullut. Minä sanoin että juu koulussa saat tuota käyttää mutta kotona keskustellaan eikä väitellä. Kun pikkuiseni tarhassa ollessaan oli pahoittanut mielensä ja rupesi kertomaan siitä minulle niin lastentarhanopettaja syöksyi paikalle että mitäs poika valittaa että täällä ei toimikaan vanhemman auktoriteetti vaan isommalla on oikeus voittaa. En ollut kuulla korviani niin hämmästynyt olin. No otin pojan pois semmoisesta kasvatuspaikasta. Kyllä se niin on että on iso tahi pieni , jokaiselle kuuluu samanlainen oikeus, eikä sen mukaan minkä kokoinen on. Onko niin että nykyaikaiset ammattikasvattajat kasvattavat häikäilemättömiä toisistaan piittaamattomia ihmisiä?
Voisiko laittaa ehdot, että vain ne otetaan huomioon jotka ovat rakkaudessa rakentavia aiheita. Silloin mahdollista vain Rakkauden / kärsivällisyyden hyvässä ja ystävällisessä hengessä. Muutenhan tuskin voi olla rakkaudessa rakentavaa ?
se ei kysy asiaa, ei rajaa mitään auringon alla. Se on lämmin liekki rinnassa, lempeä katse silmissä. Ystävällinen lause huulilla. Siten kun puhuu, on hyvä kuunnella. Siten kun kuuntelee, on toisen hyvä puhua. Ja siten syntyy keskustelu, ystävällisyydessä. Mielipiteet voivat olla eriäviä, mutta niitä ei tarvitse esittää uhmakkaasti, sillä on korva joka lempeästi kuuntelee ja suu joka lempeästi vastaa. Kaikilla asioilla on yhtä monta katsantokantaa kuin on pallossa puolia, välillä korostamme toista välillä toista puolta. Ja pallo pysyy kaiken aikaa kasassa.
Niin rakkaus rakentaa, viha ja katkeruus purkaa (hajoittaa / tuhoaa).
Tarvitaanko vihaa? Tarvitaanko katkeruutta? Ilmeisesti. Täytyy miettiä, ajatus ei valmiina.Mielipiteesi? Miksi vihaa tarvitaan. Miksi katkeruutta tarvitaan.