olin aina ajatellut tuon klassikon olevan jokseenkin raskasta luettavaa, mutta tällä viikolla nappasin ensimmäisen osa kirjaston hyllystä. ihastuin siihen ja luin parissa päivässä, nyt on toinen osa menossa. suosittelen muillekin, myös nuorille, itse olen 21-v. tyttö...
täällä pohjantähden alla
lilja
172192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itse olen lukenut Pohjantähden todella monta kertaa. Hyvän kirjan tunnistaa siitä, että sitä voi lukea yhä uudelleen ja uudelleen eikä lukukokemus väljähdä siitä yhtään. Pohjantähdenkin voi avata mistä kohdasta tahansa ja teksti alkaa heti elää. Samoin on mm. Kiven Seitsemän veljeksen laita.
Itse luin Pohjantähden ja Tuntemattoman tuossa 14-15 vuotiaana, ja siitä revähti näkyviin sellainen visio tämän maan lähihistoriaan ja ihmisen osaan ylipäätään tässä matoisessa maailmassa että sen aikaisen keskikoulun yhteiskuntaoppi ja historia ei kyennyt lähimainkaan samaan. Fiktiolla voi olla aivan uskomaton voima- maailma ei Linnan lukemisen jälkeen yksinkertaisesti näyttänyt enää samalta kuin ennen !
koska Linnalla huumori todella toimii, niin teoksesta ei tule liian raskas. Olihan esim. kakkososa yhdellä tasolla aivan hirveä sisällissodan kuvauksen myötä, mutta Linna osasi ripotella sinnekin ironiaa ja hauskuuksia.
Suomalaisten klassikkojen klassikko.
Hyvänkin kirjan lopettaminen on vaikeaa. Tuntemattomassa se onnistui ainakin Raamatun vertaisesti. Pohjantähden kolmannesta olisi n.50 viimeistä sivua voinut hyvin jättää pois.
Kaikki kunnia kuitenkin Linnalle.
...lähes kaikki Pohjantähden keskeiset henkilöt ovat jo kuolleet, joten tunnelma lässähtää paljolti sen takia. Ei ole enää Jussia, Akselia, Ottoa, Preetiä, paronia, pappilan pariskuntaa - myös suuret yhteiskunnalliset jännitteet ovat hiipumassa.
Kivivuoren Janne vanhana kunnallisneuvoksena käy katsomassa siskoaan Elinaa, joka hoitaa vanhaksi elänyttä Almaa. Naiset ne vaihtavat keskenään romaanisarjan viimeiset vuorosanatkin. Ja Koskelaa isännöi Juhani, joka on yhtä nuuka kuin Jussi aikoinaan...
Puhut asiaa. Itsekin nautin valtavasti kahdesta ensimmäisestä osasta. Ne auttoivat näkemään yhden totuuden sen ajan Suomesta. Viimeinen on, pahus vieköön, vieläkin lukematta. Pitääpä ottaa asiaksi! Myös Tuntematon sotilas teki vaikutuksen, vaikka luin sen vielä nuorempana ja suurin ennakkoluuloin.
huh, eipä tässä ole muuta oikein ennättänyt tehdäkään kun on pitänyt istua nenä kiinni pohjantähdessä. onneksi kolmas osa taitaa alun perusteella olla valoisampaa luettavaa kuin toinen, joka oli paikoin todella ahdistava... mutta erinomainen.
ihmettelen miksei meillä näitä luetettu jo yläasteella tai lukiossa viimeistään?
Koulussa moniosaisen klassikon lukeminen saattaisi monesta tuntua pakkopullalta. Tietenkin opettaja aina voi suositella kirjoja ja antaa hyviä vihjeitä kiinnostuneille, vaikka teosta ei tunneilla "virallisesti" kaikilla luetettaisikaan.
Myös esitelmiä ja tutkielmia kirjailijoista ja heidän teoksistaan voidaan teettää, joten joku varmaan jo siinä vaiheessa innostuu tutustumaan Linnankin tuotantoon. Samoin Tuntemattomasta ja Pohjantähdestä tehdyt elokuvat ovat omiaan houkuttelemaan oppilaita Linnan kirjojen pariin.
Kurkistapa muuten tuonne "yleistä kirjallisuudesta"-palstalle. Siellä on minun aloittamani tietovisa Pohjantähden sivuhenkilöistä.
varmasti tuntuisikin noinkin pitkä kirja pakkopullalta, mutta sehän olisi erinomainen kirja per vuosi -lukuprojekti:) on se silti minusta harmi, ei meitä 'pakotettu' edes seitsemän veljeksen pariin, vaikka opettaja esim. yläasteella olikin todella pätevä. itse kun olen muutenkin varsinainen lukuhirmu, niin tuli tämäkin vahingossa sieltä kirjastosta lainauttua... monet eivät tutustu koskaan.
Se on romskuksi ihan hyvä, hyviä henkilöitä, uskottavaa kansankuvausta jne. Mutta se ei ole historiankirjoitusta. Jos Pohjantähden perustalle rakentaa maailmankuvansa, siitä
kuvasta tulee vino.
Otetaan esimerkki: Pohjantähdessä kaikki torpparit ovat punaisia. Historiallinen tosiasia on, että torppareita oli yhtä paljon kummallakin puolella.
Minäkin tunnen jonkin verran kyseistä romaania; muutama viikko sitten aloitin tällä palstalla keskustelun Helsingin Sanomien artikkelisarjasta joka koski Pohjantähden sivuhenkilöitä.
Olet kyllä ihan oikeassa, että romaani ei koskaan ole historiankirjoitusta. Jos tämän pitää mielessä, hyvä romaani voi kuitenkin avata yhden subjektiivisen totuuden historian vaiheisiin.
Ainakin minua kirjailijan kuvaus asiasta koskettaa enemmän kuin objektiivisuuteen PYRKIVÄ historiankirjoitus, joka kuitenkin sekin on aikansa ja kirjoittajansa tuote.
Totta, ettei sille pidä maailmankuvaansa rakentaa, mutta siitä voi ammentaa aineksia!!! =)
jeesh, nyt on kaikki kolme luettu. kyllä tämä on yksi vaikuttavimpia kirjoja mitä olen lukenut. loppu oli tietysti ehkä turhan tuntuinen, mutta vain siksi että se saa lukijan tuntemaan miten nopeasti menevät ohi nämä kiireiset päivät..
Olen lukenut kaikki osat nyt kolme kertaa ja ikää on 16 vuotta. Kesällä voisi lukaista ne jälleen uudestaan. Kerrassaan mahtava ja kaunis tarina Koskelan suvun elämästä!
Nyt Vappuna kaveri heitti kysymyksen: Kuka kertoi ja missä tilanteessa "Älkää perkeleet janoon tappako, ampumisestahan vain oli puhe". Tiesin kyllä että vankityrmässähän tuon joku sanoi, mutta kun teillä on tuoreenpaa tietoa, niin saiskos vinkin kuka tuo sanoja oli. Kiitosta jo etukäteen. Jomppe
sanoja oli jali reunanen, hennalassa vankityrmässä vartijalle. toinen kirja, kymmenes luku, alaluku [tai mikä onkaan?] III.
Mikäli Pohjantähti iski, uskallan suositella Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjaa. Löytyy hyvin varustettujen kirjastojen näytelmähyllystä. Älkää antako Suomi-Filmien pelästyttää, teksti on todella loistavaa! Esimerkkinä Loviisan ja tämän miehen rakastajattaren Malviinan dialoginpätkä ykkösosasta "Niskavuoren nuori emäntä":
Malviina: Enhän minä hänen luoksensa mennyt, minun jalkani menivät itsestään. Enhän minä kietonut käsiäni hänen kaulansa ympärille, ne kietoutuivat itsestään.
Loviisa: Kuin eläimet, sudet!
Malviina: Eikö emäntä ole koskaan tuntenut sutta itsessään? Eikö nytkään?
Loviisa: Oikein. Ehkäpä minäkin rupean repimään ihmisiä.
Valitan, jos teksti ei ollut pilkulleen oikein, luin tämän noin neljä vuotta sitten. Jäi kuitenkin mieleen...