Oloni on jo melkein puoli vuotta tuntunut masentuneelta, enkä enää mitään kotikonstejakaan keksi mielialan parantamiseksi ja piristämiseksi, kun en vain jaksa tehdä mitään. Aamuisin vaikea nousta vuoteesta, päivät vietän yksin kotona, en jaksa lähteä edes ulos kävelemään, jotta mieli virkistyisi. Kiinnostus on vain kadonnut kaikkeen. Yo- kirjoitukset lähestyy ja viimeinen rutistus pitäisi jaksaa, mutta oikeasti tuntuu ettei voimat enää riitä. Olen koittanut puhua läheisille mieltä askarruttavista asioista, mutta sekään ei tuo helpotusta, alkaa vain ahdistaa ja viime päivinä on tuntunut, että välillä on raskas hengittääkin. Reilu vuosi sitten mussa havaittiin testien mukaan masennusta, mutta en huolinut mitään hoitoja yms, ja reilun vuoden päästä olo helpottuikin. Nyt oon taas luisunut samaan tilaan, jopa pahempaankin.
Kysyisinkin, että voiko lääkäri määrätä reseptilääkkeitä ilman mitään terapiakäyntejä yms? En edelleenkään haluaisi mihinkään keskustelemaan, ja kun sinne pääsy tuntuu olevan niin vaikeaakin. Ja jos näitä (edes jonkin sorttisia piristyslääkkeitä, rauhottavia tuskin myönnetään niin helpolla ilman kunnon tutkimuksia?) lääkkeitä siis on mahdollista saada tällä tavalla, niin minne/millaiselle lääkärille kannattaisi ottaa yhteyttä?
Toivottavasti tähän kysymykseen ei ole jo tullut vastausta, etten vaivaa ihmisten päitä liikaa luetuttamalla samoja tekstejä, mutta omiin silmiin ei ainakaan osunut..
Kysyisinkin, että voiko lääkäri määrätä reseptilääkkeitä ilman mitään terapiakäyntejä yms? En edelleenkään haluaisi mihinkään keskustelemaan, ja kun sinne pääsy tuntuu olevan niin vaikeaakin. Ja jos näitä (edes jonkin sorttisia piristyslääkkeitä, rauhottavia tuskin myönnetään niin helpolla ilman kunnon tutkimuksia?) lääkkeitä siis on mahdollista saada tällä tavalla, niin minne/millaiselle lääkärille kannattaisi ottaa yhteyttä?
Toivottavasti tähän kysymykseen ei ole jo tullut vastausta, etten vaivaa ihmisten päitä liikaa luetuttamalla samoja tekstejä, mutta omiin silmiin ei ainakaan osunut..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tässä on toimiva kotikonsti.
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/8788950/42247268
Yleensä lääkärit kyllä määrää lääkkeitä meikäläisen mielestä liiankin helposti, joten sen suhteen ei pitäisi olla ongelmaa. Voit varata ajan ihan tavalliselle terveyskeskuslääkärille ja kertoa sille oireistasi. Todennäköisesti saat lääkereseptin lisäksi jonkunlaisen lähetteen mielenterveystoimistoon tai jonnekin; vaihtelee ilmeisesti vähän kunnasta riippuen minne ihmisiä pallotellaan ensimmäiseksi. Haluamatta mitenkään saarnata kehottaisin kyllä kokeilemaan sitä, että käy jossain juttelemassa, jos vaan saa semmoisen mahdollisuuden. Masennuslääkkeitten teho yksinään on käsittääkseni tutkimusten mukaan huonompi kuin masennuslääkkeitten ja terapian yhteinen teho.
Vielä sen verran lääkkeistä että SSRI-lääkkeet, joita todennäköisesti määrätään ensimmäistä kertaa masennuksen takia lääkitystä saavalle, eivät ole piristäviä lääkkeitä. Niitten mielialaa kohentavan vaikutuksen alkaminen kestää yleensä useampia viikkoja, eikä vaikutus muutenkaan välttämättä ole välittömästi dramaattinen, joten mitään välitöntä pirteyspuuskaa niitten on turha odottaa antavan.
Ei tarvita sen kummempia erikoistutkimuksia, puhuminen riittää. Yksityinen lääkäriasema kannattaa valita ja siellä mäkin käyn vain ja ainoastaan yleislääkärillä ja se riittää. Ymmärrän haluttomuutesi terapiaan, keskusteluun. Mua ei niihin saada kun kilon paloina ja yhtäkään lähetettä minnekään mielenterveystoimistoon on turha mulle kirjoittaa, se palaa vaan takassa heti kun pääsen kotiin.
Pärjätä voi vain lääkkeillä, mäkin pärjään!
Mulla on ystäviä ja sukulaisiakin lähellä, onni.
Jos tarvitset piristäviä mielialalääkkeitä kuten mä, niin pyydä SNRI- ja NARI-ryhmän lääkettä/läkkeitä. Ensin sulle annetaan tää perus SSRI-lääke kuten mulle mutta kun se vaan pahensi mielialaa, menin lääkärille ja pyysin Efexoria (SNRI) ja sain heti. Lisänä on nyt Edronax (NARI). Voin jopa hyvin yleisesti ottaen. Aluksi sulla luultavasti pahenee olotila, se on vaan kestettävä mutta jo pidemäpään menee niin lääke on väärä. Meille jokaiselle sopii eri lääke, riippuu ihan miten aivokemiat menee pääkopassa, siksi ei välttämättä heti löydetä oikeaa lääkettä vaan vaihdellaan ja kokeillaan. Kestä se 3 viikkoa ja jos ei tepsi, vaihtoon heti.
Mulla nämä 2 lääkettä toimii ehkä jo liiaksikin piristävästi, ei voi ottaa kun aamulla jos haluaa nukkua, että kyllä vain on piristäviä lääkkeitä olemassa.
sitten muka mättää???
Yleensä lääkkeitä ei kirjotella loputtomiin, tukena pitäis olla terapia.
jos on niin pimee, että mättää jotain Efexoria naamaansa, mutta vastustaa terapiaa, niin GAAAAD!!!
Vikaa vikaa löytyy..............
Jos ei lääkärini valvonnassa ja mielestä terapia ole mulle tarkoituksenmukainen, niin väkisinkö pitäis sinne tunkea kun en edes halua?
Yleislääkäriltä uskoisin saavan helpostikin jonkin masennuslääkerespan. Hieman ikävää on, ettet halua terapiakäyntjä, koska siellä voisi puida muun muassa sitä jos lääkkeistä tulee jotain sivuvaikutuksia. Terveyskeskuksen puolella terapia on tavan keskustelua yleensä psykiatrian puolen sairaanhoitajan kanssa ja hoitaja voi sitten varata lääkäriaikoja, jos haluaa vaikka muutosta lääkkeisiin. Ainakin nuorille tämä on ilmaista. Yksityispuolella maksaa maltaita jo viiden minuutin piipahdus lekurin luona.
Kannattaa muistaa, että joillakin masennuslääkkeillä on tapana ensin pahentaa oloa ennenkuin ne alkavat auttaa. Eli jos sinulla ei ole hoitosuhdetta missään ja aloitat lääkityksen, ole varovainen niiden aineiden kanssa. Rauhoittavia ei määrätä niin herkästi koska niihin jää helposti koukkuun.. Eikä näistä masennus- ja nukahtamislääkeistäkään helposti eroon pääse. Toivottavasti löydät konstin olosi parantamiseen!
Ihan mille lääkärille tahansa voit mennä, terveyskeskuslääkärille kai lähinnä.. Ei reseptin saamiseksi todellakaan psykiatrian erikoislääkäriä välttämättä tarvita. Nuorille ei kyllä mielellään määrätä heti kättelyssä lääkkeitä masennuksen hoitoon ja kai suurin osa lääkkeistä on sellaisia, ettei niitä määrätä alle 18-vuotiaille kuin erikoistapauksissa kiinteässä hoitosuhteessa. Tehoa ei ole riittävästi osoitettu ja jotkin lääkkeet ovat saaneet nuorissa aikaan impulsiivista ja itsetuhoista käytöstä ym. eikä niiden vaikutusta nuoren kehitykseen tarpeeksi tunneta.