Kellään muulla samaa tunnetta? Olen hiukan päälle parikymppinen ja jos kerron pahasta olostani jollekin (näitä ihmisiä on vähän joille voi kertoa) sysätään vaan ammattiauttajan puheille.
Aina sysätään vaan syrjään, terapiaan jne. Voihan se tottakai olla hyväksi.. Mutta sitten kun tahtoisi avautua jollekin ihmiselle jostain niin kuulee että terapiassahan sinä käyt, puhu näistä asioista sille terapeutillesi.
Niin puhunkin ja entäs sitten? Lääkkeitä voi kokeilla ja niiden avulla voi päästä eteenpäin hetkellisesti.
Voi kokeilla eri terapiamuotoja tai terapeutteja. Mutta kyllä masentuneella ja nuorellakin ihmisellä, vaikka olisi kuinka arvoton tahansa, on se tarve että joku ihan oikeasti välittäisi. Minulla ei ole ollut, lapsena, nuorena (etenkään), eikä nuorena aikuisena. Hoetaan vaan että sinä tarvitset apua..
Jos itket, tunnet katkeruutta tai olet vihainen, olet vain sekavassa tilassa oleva mielenterveysongelmainen.
Aina sysätään vaan syrjään, terapiaan jne. Voihan se tottakai olla hyväksi.. Mutta sitten kun tahtoisi avautua jollekin ihmiselle jostain niin kuulee että terapiassahan sinä käyt, puhu näistä asioista sille terapeutillesi.
Niin puhunkin ja entäs sitten? Lääkkeitä voi kokeilla ja niiden avulla voi päästä eteenpäin hetkellisesti.
Voi kokeilla eri terapiamuotoja tai terapeutteja. Mutta kyllä masentuneella ja nuorellakin ihmisellä, vaikka olisi kuinka arvoton tahansa, on se tarve että joku ihan oikeasti välittäisi. Minulla ei ole ollut, lapsena, nuorena (etenkään), eikä nuorena aikuisena. Hoetaan vaan että sinä tarvitset apua..
Jos itket, tunnet katkeruutta tai olet vihainen, olet vain sekavassa tilassa oleva mielenterveysongelmainen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä! Ja se vasta pahalta tuntuu kun sitten ne ammatti-ihmisetkin toteavat, että olen niin huonossa kunnossa, että mun on ihan turha käydä yrittämässä hoitaa itseäni kun olen aivan lukossa tästä kaikesta tuskaisuudesta.
Se on ainakin itsellä, että kun tarpeeksi alas menee mieli, niin sitä uskoa itseen hakee nimenomaan toisilta ihmisiltä välittämisen muodossa. Se olisi todella arvokasta, mutta kovin on harvinaista löytää mistään nykyään.
Ihan tavallinen tasavertainen ihmissuhde korvaisi montamontamonta aikavarauksella istuttua hoitosessiota...
Ihmisten auttaminen on senverta työlästä hommaa, että sitä varten ei turhaan ole omaa ammattikuntaa.
Tämän sanomalla tarkoitan että kuullessasi "mene hoitoon" sinun tulisi kuulla "mene jonkun luokse jota kiinnostaa, jolla on aikaa" "sinulla on mielenterveysongelma jota en osaa parantaa" jne. Medikalisaatio-sanalla on ruma kaiku, mutta käsidesin tuoksu.
Nojoo maailmankatsomukselliset asiat sikseen, itse näkisin että ongelmallista on se että kommunikaatioväylät ovat tukossa sisäänpäin, eikä silloinkun ei ole ketään välittäjää lähellä kelle puhua asioista joista ei oikein osaa sanoa mitään. Sinun ongelmat ovat juurikin sinun ongelmia, ei mitään infektiotauteja, ja juurikin sinun täytyy niille pyrkiä tekemään jotain. Introvertti uteliaisuus, itsensä havainnointi ja hyytäväkin rehellisyys auttaa enemmän kuin "joku joka ihq oikeesti välittäisi". Terapiassa ei ole juuri mahdollisuutta edistymiseen ellei "potilas" siihen ole halukas panostamaan.
Missä luki etten ole halukas panostamaan terapiaan? Olen ollut halukas panostamaan siihen 16-vuotiaasta lähtien, jolloin sen aloitin?
Ei tietenkään toiset aivan tavalliset ihmiset osaa parantaa minussa mitään. Sen sijaan tuki on se mitä haen. Terapiahan on yhdenlaista tukea, mutta on muunlaistakin.
Mutta hyvä jos sinä et tarvitse ketään joka "ihq oikeesti välittäisi". Sittenhän ongelmasi ovat varmasti helppoja kun niitä tulee. Hoidatat vain itsesi.
Monet ihmiset (terveet) hätkähtävät kuunnella tällaisia asioita, kun se on heistä jotenkin pelottavaa ja hämmentävää. He ehkä haluaisivat auttaa, mutta eivät tunne löytävänsä oikeita sanoja, ja sitten onkin helpoin tapa päästä tilanteesta pois on todeta: puhu terapeutillesi. Usein tulisimme autetuksi pelkästään jo sillä, että jollain olisi aikaa KUUNNELLA tarinaamme, olla lähellä. Ei tarvitsisi osata antaa niitä terapeuttisia neuvoja.
Kaikki me tarvitsemme kuulluksi tulemista. Masentunut ihminen, olipa minkä ikäinen tahansa, ei ole arvoton. Kaikki me olemme yhtä arvokkaita iästä ja terveydentilasta riippumatta. Meillä on oikeus itkeä, tuntea, olla katkera tai vihainen. Jos olemme vihaisia, meillä on joku syy siihen. Ehkä meitä on kohdeltu väärin. Jos joku sillä perusteella leimaa mielenterveysongelmaiseksi, se on leimaajan oma häpeä, ja osoittaa suurta ymmärtämättömyyttä ja empatiakyvyn puutetta.
Itse olen saanut apua vertaistuesta. Saman kokenut ymmärtää parhaiten, joskus jopa paremmin kuin terapeutit. Kiinnostaisiko sinua kokeilla jotain vertaistukiryhmää? Paikkakunnallasi mahdollisesti on tällaisia ryhmiä esim. mielenterveystoimiston tai mielenterveysyhdistyksen kautta. Joillakin paikkakunnilla toimii Mieli maasta ry. tai klubitalo, jossa on tarjolla monenlaista toimintaa mielenterveyskuntoutujille.
Olet nuori, sinulla on koko elämä edessäsi. Toivon todella, että saat apua, ja että löytäisit edes yhden ihmisen, joka jaksaisi kuunnella sinun tarinaasi. Mieti vielä, jos sinun lähipiiristäsi tai sukulaisistasi löytyisi yksikin empatiakyvyn omaava ihminen. Jos tiedät sellaisen, älä epäröi tai arkaile ottaa yhteyttä. Vaikka olisi kaukaisempikin.