eli katoitteko eilen illalla tän elokuvan?
Herättipä risrtiriitaisia tunteita tuo aihe vaikkakin itse elokuva nyt ei kummoinen ollutkaan.
Näin kylmiltään ajatellen en missään tapauksessa pystyisi elämään tuollaisen miehen kanssa.Tämäkin nainen lopussa antoi ymmärtää että "vahtii" ja "tarkkailee" koko ajan miestänsä niin onko se elämä sitten elämisen arvoista niin?
Ja kun tosiaan on annettu ymmärtää että nämä pedofiilit eivät "parane" niin pystyisikö siihen luottamaan yhtään että olisi parantunut?
Itse asiassa odotin koko ajan että lopputeksteissä kerrotaan että mies rupesi hyväksi käyttämään nuorinta tytärtään,mutta onneksi ei sentään.
Hirveää olisi kohdata tuollainen tilanne,itsellään tai edes kellään tuttavallakaan,tai tietenkään ylipäätään kellään.
Herättipä risrtiriitaisia tunteita tuo aihe vaikkakin itse elokuva nyt ei kummoinen ollutkaan.
Näin kylmiltään ajatellen en missään tapauksessa pystyisi elämään tuollaisen miehen kanssa.Tämäkin nainen lopussa antoi ymmärtää että "vahtii" ja "tarkkailee" koko ajan miestänsä niin onko se elämä sitten elämisen arvoista niin?
Ja kun tosiaan on annettu ymmärtää että nämä pedofiilit eivät "parane" niin pystyisikö siihen luottamaan yhtään että olisi parantunut?
Itse asiassa odotin koko ajan että lopputeksteissä kerrotaan että mies rupesi hyväksi käyttämään nuorinta tytärtään,mutta onneksi ei sentään.
Hirveää olisi kohdata tuollainen tilanne,itsellään tai edes kellään tuttavallakaan,tai tietenkään ylipäätään kellään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeastaan tilanne vastaa minusta problematiikaltaan aika paljon alkoholistin kanssa elämistä. Toisaalta tiedetään että alkoholismi on sairaus joten siihen pitäisi suhtautua jossain määrin ymmärtäväisesti. Toisaalta elämä alkoholistin kanssa voi olla niin puolisolle kuin lapsillekin hyvin rastavaa ja vahingollista ja aiheuttaa elinikäisiä traumoja. Silti monet antavat kerta toisensa jälkeen alkoholistipuolisolleen aina uuden mahdollisuuden eikä rakkaus tai huoli toista kohtaan aina koskaan lakkaa vaikka kokemukset olisivat kuinka rankkoja. Elämässä on joskus tehtävä valintoja joissa mikään vaihtoehto ei ole kaikilla tavoilla eikä kaikille hyvä.
Toisena ajatuksena tuli mieleen se että mitätöikö rakkaasta ihmisestä selville saatu kauhea asia kaiken sen hyvän joka on ollut aikaisemmin? Onko kaikki aikaisempi hyvä ollut vain harhaa vai oikeaa? Onko "pahassa ihmisessä" myös paljon hyviä puolia ja onko hän kuitenkin yksilönä arvokas vaikka onkin tehnyt väärin? Onko asioita joita ei voi koskaan sovittaa tai saada anteeksi? Ei minulla ole näihin vastauksia ja toivon että ei koskaan tarvitsekaan olla...
alkoholisti isän "kasvattamana" en voi millään verrata näitä keskenään vaikka se on totta että elämä on raastavaa myös silloin.MUTTA niinkuin minun tapauksessani isäni ei ollut fyysiseti paha,pahoinvointi oli lähinnä henkistä tyyliin ei voinut kutsua kavereita koskaan kotiin,ei käyty milloinkaan reissussa yms mitä "normaalisti" tehdään,niin en koe tätä samana asiana,paitsi jos kuvaan astuu fyysinen pahoinpitely.
Minun vanhempienikin liito loppui vasta isäni kuolemaan,joskin nuorena nelikymppisenä ja näin ollen äitini sai vielä uuden mahdollisuuden,mutta kaikkihan sitä eivät saa.
Minä en ikäväkseni pysty sanomaan että rakastin isääni näin ollen ollenkaan saatikka jos olisi tapahtunut jotain muuta,tosin nyt aikuisena olen osannut käsitellä asiaa toiselta kannalta kuin silloin lapsena ja nuorena,en vaan valitettavasti kerennyt kohdata asiaa isäni kanssa.
En ymmärtänyt ollenkaan että joku nainen voi olla miehensä kanssa tollaisen jälkeen, hyi. Mun olisi lentänyt kun leppäkeihäs ja paluuta tai anteeksi antoa ei olisi ollut.
sillä en todella takaisi mitä tekisin jos mies kajoaisi lapsiimme seksuaalisessa mielessä. No, en kyllä altistaisi lapsia alkoholin ongelmakäytöllekään, mutta toi seksuaalinen hyväksikäyttö on mun päässä vielä jotain pidemmälle menevää. Pitäisi varmaan kehitellä erilaisia itsehillintäjuttuja, ettei itse tekisi mitään peruuttamatonta sellaiselle puolisolle.