Käväsin tänää sikiöseulanta ultrassa. Kävi ilmi et vaavi oli kuollu heti viime ultran jälkeen..ei löydetty sykettä, eikä liikkeitä. Ny oon nii hajal etten tiiä miten tästä jatkaa...Jotenki vaan pelkäsin tätä, ja pelko toteutu :(
henkisesti paskana
kukka87....
20956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
suruusi
Ihan kauheeta =( Onko sikiöseulonta se rv 12 aikana tehtävä ultra? Esikoisen aikaan sitä kutsuttiin niskapoimu-ultraksi. Saitko tietää mistä vauvan kuolema johtui, vai oliko ihan keskenmeno? Tosi surullista. Koita jaksaa. =(
se ultra, en tiedä kirjotinko itse sen nimen väärin. Kuulemma niskaturvotusta oli jo aikasilla viikoilla, sitä kuulemma pitäsi olla vasta 12 viikon paikkeilla. Kromosonihäiriö oli kätilön mukaan syy kuolemaan :(
En osaa kuvitella kuinka rankalta tuntuu. Ehkä voisit ajatella, että vauvalla on nyt parempi kuin jos olisi syntynyt tänne jonkin vaikean vamman kanssa. Nyt sulla on pieni enkeli turvana.
pitäis ajatella asiaa niin..Kätilö sano että jos ei ois nyt menehtyny, se ois myöhemmissä ultrissa käyny ilmi se vamma. Ehdin jo niin tottuun ajatukseen, ja niin ehti moni muukin. Äitini tais puolelle kaupunkia innoissaan hehkuttaa, että hänestä tulee mummu..Nyt on kiva sitten selitellä kaikille miten kävi :( Ei se pieni enkeli koskaan tuu unohtuun
Tiedän, että tuossa tilanteessa ei mikään lohduta riittävästi, mutta pakko kertoa, että itkin lohduttomasti ihan samaa asiaa tasan 5 kk sitten, mutta nyt jo olen 17 vkolla uudelleen raskaana. Sinusta voi tuntua pitkältä ajalta ajatella eteenpäin siihen hetkeen, kun "olet taas yhtä pitkällä, kuin nyt", niin tuntui minustakin silloin. Nyt ajateltuna aika on mennyt tosi nopeasti. Toki keskenmenosta jää pelkoja ja surua, mutta itse koin kasvaneeni aikuiseksi sen myötä... Yritä poimia tilanteesta edes pieni hippunen kokemusta ja viisautta, niin se ei ole turha. Joopa joo, en silti missään nimessä edelleenkään kokisi sitä itse uudelleen tai soisi kenellekään vastaavaa, vaikka siitä miten olisin oppinut.. (; Hirveää se on, epäreilua ja käsittämätöntä. Sydän särkyi, ensimmäistä kertaa elämässä.
No, yritän sanoa, että voimia ja hyvää toipumista. Sure surut pois, aloita puhtaalta pöydältä ja uskalla uskoa parempaan ensikertaan.
kai se on jatkettava eteenpäin vaikka tuntuu raskaalta..Tämä raskaus oli periaatteessa vahinko, mutta hiljalleen vaavin isukkikin alkoi tottua ajatukseen ja on ollut ihan innoissaan vauvan tulosta..jota ei sit tulekkaan. En tiedä haluaako hän yrittää silti uudelleen, kovasti raskauteni alkuvaiheessa oli abortin kannalla :( Luulin että 12 viiikkoa on jo aikalailla täynnä, ja että voin huokaista helpotuksesta..Tuntuu niin ikuisuudelta aloittaa kaikki alussa, raskaustestien teot, kuukautisten odottelu jne.. :( Mutta se vähän lohduttaa etten ole ainut jolle näin on käynyt. Nyt sitten vaan sairaalakutsua tai vuotoa odottelen..Jos vuoto alkaa pitää kuulemma heti lähtee sairaalaan, en tiedä miksi..Saikkua sain tän takia 4 päivää, tai oikeastaan pyysin..ei pysty juuri mihkään nyt.
.. Mä en tiedä mitä sanoa, kuin että nyt sun seuraava vauva tulee saamaan sulta tuplasti rakkautta.. Otan osaa, lepää ja yritä käydä asia läpi mielessäs..
kai aika tähän auttaa..Hartaasti vaan toivon että yritettäis uudelleen saada vauva..Pahoin pelkään että mies ei lämpene ajatukselle:( Ei täs juur muuta pysty ku makaan peiton alla ja miettiin. Kiitos osanotosta!
Otan osaa kovasti.
Itse sain keskenmenon heti niskapoimu-ultran jälkeen, mutta se todettiin vasta rv14. Kaikille oli jo raskaudesta kerrottu. Se oli musertavaa ja vaikka siitä on jo aikaakin reilu vuosi, ei se tunne unohdu.. Olin sitä mieltä, etten kestä enää yrittää uutta raskautta, mutta vauvahaave oli voimakkaampi. Nyt meneillään rv28 :)
Tarkoituksenani on siis sanoa, että nyt varmasti tuntuu pahalta, mutta kummasti se aika vaan etäännyttää asiasta. Keskenmeno ei koskaan unohdu, mutta sen tuoma tuska helpottaa kyllä.
tää tuntuu, ja tätä oloa ei yhtään helpota se että sikiön isä ei oo tukena. Laitoin hänelle tekstarin mitä oli käynyt, hän vastasi "oikeesti? miten sä pärjäät?" vastasin hänelle kuinka hajalla olen henkisesti, mitään vastausta ei ole kuulunut, eikä ole tullut edes katsomaan miten jaksan. Onkohan tollanen käytös aitoo rakkautta..mietin vaan :/
Mies ei ehkä osaa suhtautua asiaan, siksi pakoilee. Ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi. Ja kun voi olla jonkin verran helpottunutkin ettei vauvaa tule. Ja kokee siitä syyllisyyttä. On niin hankalia nämä asiat.
Tulet varmasti vielä saamaan lapsia, terveitä sellaisia. Näin oli nyt tarkoitus. Kokemus opetti sinulle kuitenkin paljon. Ja suru... niin tuskallista kun tuo onkin... se opettaa myös ja jättää muiston.
Sain itse 1,5 vuotta sitten keskenmenon. Tuntui siltä ettei mies surrut asiaa lainkaan. Meni aikaa ja kun puhuin asiasta, huomasin kyyneleen hänen poskellaan. Miehet voivat joskus yrittää pysyä vahvana, koska me naiset murrumme... mutta jonain päivänä on heidänkin aikansa itkeä. Paljon voimia sinulle. Sure surusi ja muista muistosi, kätke muisto sydämeen.
Saattaa tuo pitää hyvinkin paikkansa, että mies ei tiedä miten suhtautua asiaan. Vaikka eipä ole hänestä vieläkään kuulunut mitään, se lisää tätä tuskaa entistä enemmän. Helpottais oloa jos edes hän olisi pitämässä kädestä kiinni, olis vaan vierellä.
Itse haluasin tulla lähiaikoina uudelleen raskaaksi, veikkaan että mies ei halua. Ehdin jo niin tottua ajatukseen että tulen äidiksi, työkaverini osti jo vauvalle toppapuvunkin. Ei auta muu kuin odotella huomiseen, josko hän silloin ottaisi yhteyttä, viikonloppu tulossa ja olettaisin että hän viettää sen kanssani niinkuin ennenkin..Jos ei, niin sitten jotain on pahasti vialla :/
Aikaa tää suru prosessi vie, sairaalareissu vielä edessä..nyt alkoi mahasäryt..Saattaa siis olla että joudun sinne hyvinkin pian. Toisaalta parempi niin. Mutta voimia tässä todellakin tarvitaan! Enkä tuu koskaan unohtaan menettämääni pikkuista.
kätilö on kyllä antanut sinulle hieman "väärää" infoa, hän ei voi tietää miksi raskaus on keskeytynyt=)
"Kromosonihäiriö oli kätilön mukaan syy kuolemaan :( " Onko sinulta otettu kromosomikokeet nyt raskauden aikana?
Kannattaako teidän miehen kanssa yrittää uutta raskautta? Onko teidän suhteenne paras mahdollinen?
ole otettu kokeita, kätilö vaan totesi että sikiöllä on niskaturvotusta noin aikasessa vaiheessa, ja että on kromosonihäiriö.. Erillään asutaan, tarkoitus oli, että muutan miehen luokse ennen lapsen syntymää. Kovasti hänkin oli innoissaan, suunnitteli jo montako lasta hankitaan tämän lisäksi. Toisaalta joka viikonloppuinen kaljanjuonti on pistänyt mietityttään :/ En vaan hänelle ole asiasta mitään sanonut, taidan pelätä hänen menettämistään liikaa. Tasan vuosi sitten hän mut jätti, palattiin yhteen viime syksynä. Että en tiedä sitten olisiko suhde parhaassa mahdollisessa vaiheessa lasten saannille..Kun ei hän ole nytkään tukenani :(
nyt tuntuu nii pahalta et on pakko kirjottaa tänne. Tänää sain keskenmenoo auttavia pillereitä ja kasan vahvoja särkylääkkeitä..Näilä mennään sit viikonloppu, vuoto on kova ja kivut kovia. Miehestä ei oo vieläkään kuulunu mitään, kysyis ees vointia..soittais tai tekstais. Tää on niin hämärää että. Itse en viitti soitella ja kerjäillä mitään sääliä, täs tilantees ois mielestäni miehen tehtävä pitää musta huolta.. Fyysisten kipujen lisäks, henkiset kivut on kovia :(
Voi sua =( Ehkä haluisit jonkun kaverin sinne kuitenkin tueksesi, jos miehestä ei ole siihen. On varmaan henkisesti todella raskasta, joten saisit sihen oloon edes vähän apua, vaikka fyysistä kipua ei kukaan voikaan poistaa. Miehen käytös kuulostaa omaan korvaani kyllä todella raukkamaiselta. Sitten kun jaksat, suhdetta kannattaa miettiä, koska kyllä hänen tukensa olisi varmaan nyt enemmän kuin tärekää =( Tsemppiä kovasti.
ne muutkin sanoo joille olen miehen käytöksestä kertonut, että todella outoa on :( Huomenna ja sunnuntaina onneks tulee tänne tuttuja tueks. Sunnuntaina lääkärin mukaan onkin suositeltavaa että joku on paikalla kun otan supistuksen aiheuttavia pillereitä parin tunnin välein. Mutta jos ei hänestä mitään viikonlopun aikana kuulu, täytyy miettiä onko suhteessa kaikki kunnossa :/ Sen verran törkeesti käyttäytyy kun ei välitä..
ette kai te sen takia itteenne paksuksi pistä että saisitte miehestä elättäjän itsellenne?vähän haisee pahalle kun tuntuu jokaisella olevan sama ongelma ettei mies edes halua lasta tai muuten vaan ei oo kiinnostunu pätkääkään. silti vaan täytyy mukulaa tehdä ja hetken päästä parkua mielipidesivuilla yksinhuoltajan onnetonta elämää, ettei pysty kakaraansa elättään saati sitten itteensä...
vitun ääliö. Turha kommentti . Oli siis ihan pakko tulla totee