Pitääkö opettajalla olla HALU jakaa tietoa, opettaa ja olla luokan edessä? Ja entä, jos tällaista paloa ei tunne tai sitä ei ole? Suoritan tällä hetkellä pedagogisia opintoja, ja jännitän aina luokan eteen menemistä ja koen oloni epävarmaksi oppilaiden kanssa. Lähtökohtainen tunne on, että luokan eteen meneminen tuntuu epämieluisalta, vaikka yleensä tunnin jälkeen olo on helpottunut ja ajatuksena on, että "kyllähän se ihan hyvin meni, eikä se niin kamalaa ollutkaan". En silti koe varsinaisesti löytäneeni itsestäni tietynlaista "opettamisen paloa". Opettajan työ kiinnostaa lähinnä kohtuullisen työllisyystilanteen, palkkauksen ja oman alan kiinnostuksen vuoksi. Mielipiteitä, kokemuksia?
Opettamisen halu?
Opeksi(ko)?
4539
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kannattaa muistaa, että tilanne on aivan erilainen, kun olet "omien oppilaiden" kanssa. Minusta opetusharjoittelulla ei ole mitään tekemistä oikean opettajan työn kanssa. On erittäin palkitsevaa tutustua oppilaisiin ja saada homma rullaamaan. Eikä siihen päästä tunnissa tai kahdessa, kun ohjaava opettaja kyttää luokan perällä. Toisaalta tosi elämä on myös haastavampaa, kun se auktoriteetti pitää itse ansaita ja suhteet itse rakentaa. Minä myös olen omasta aineestani kiinnostunut, mutta varsinainen palo tulee ihmisistä. Ja juuri niistä tietyistä, joihin kolmeksi vuodeksi sitoutuu ja joiden viimeistä suvivirttä kuuntelee aina tippa linssissä:) Mutta muista, että oma asenne ratkaisee; pyri ajattelemaan oppilaitasi ihmisinä ja yksilöinä, ei vain massana edessäsi. Oppilaat ovat "vain" ihmisiä kuten sinäkin.
En minä tiennyt haluavani opettaa ennenkuin ajauduin vahingossa alalle. Itse en ole pätkääkään tyypillinen opettajapersoona ja kyllä se luokan edessä steppailu on myös minulle aika vastenmielistä.
Jotenkin kun ikää alkaa pikkuhiljaa kertyä on alkanut muodostua jonkinlainen sisäinen tarve jakaa omalla alalla oppimaani. Mielestäni olisi hukkaan heitettyä ammattitaitoa sellainenkin kokemus, jota olen kohta 30 vuoden aikana kerännyt. Siitä kai se sisäinen palo. Ja varmaan yhtenä syynä ihan vaan pätemisentarve.
Luokan edessä steppailua voi vähentää huomattavasti käyttämällä mielenkiintoisempia opetusmenetelmiä. Kun käyttää videoita ja PowerPointteja, opiskelijoiden huomio on muualla kuin opettajassa. Kun soveltaa PBL:ää, vertaisoppimista, projekteja, yms. konstruktivistisia menetelmiä opiskelijoiden huomio on itse asiassa eikä opettajassa. Sillä sitä pärjää ujompikin kaveri - ja tuloksetkin ovat parempia.
Erilaisilla oppija- ja asiakeskeisillä opiskelutavoilla sinä et ole pääroolissa vaan se, jonka pitäisikin olla eli opiskelija.
olen itsekkin. Ei minulla mitään paloa ole opettaa, työ töiden joukossa. Lapset ovat sen verran hölmöjä, että eivät ymmärrä jos vain esittää asiasta kiinnostunutta.