Lumihiutale hiljalleen maahan leijuu
kuin kesäisen, kasteisen niityn keiju.
Hetken pienen kirkkaana hohtaa
kunnes hangen pinnan kohtaa...
Hiljalleen peittyen leijuvaan lumeen
vaipuen, hiutaleen ihanaan uneen...
Näkee unessaan
pienen herttaisen tytön,
kulkevan lumista tietä.
Nostavan kätensä taivasta kohti
missä tuo hiutale hetken hohti...
Kädelle leijuu, kuin kesäinen keiju
tuo hiutale joka hohtaa...
Kirkas, niin avoin
katse tuon lapsen
jonka käsiin hiutale tuli.
Hetken keijuna
kasteisen niityn oli
kunnes kädelle lapsen suli.
Vain pieni pisara rakkauden
hiutaleesta tuli...
Kevät koitti...
Aurinko sulatti
alkoi virtaamaan purossa vesi.
Tuolla samalla rakkauden vedellä
tyttö pienet kasvonsa pesi.
kuin kesäisen, kasteisen niityn keiju.
Hetken pienen kirkkaana hohtaa
kunnes hangen pinnan kohtaa...
Hiljalleen peittyen leijuvaan lumeen
vaipuen, hiutaleen ihanaan uneen...
Näkee unessaan
pienen herttaisen tytön,
kulkevan lumista tietä.
Nostavan kätensä taivasta kohti
missä tuo hiutale hetken hohti...
Kädelle leijuu, kuin kesäinen keiju
tuo hiutale joka hohtaa...
Kirkas, niin avoin
katse tuon lapsen
jonka käsiin hiutale tuli.
Hetken keijuna
kasteisen niityn oli
kunnes kädelle lapsen suli.
Vain pieni pisara rakkauden
hiutaleesta tuli...
Kevät koitti...
Aurinko sulatti
alkoi virtaamaan purossa vesi.
Tuolla samalla rakkauden vedellä
tyttö pienet kasvonsa pesi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jännä runo, niin kovin herkkää, luonnon läheistä ja vähän riimejä. Moni odottaa kevättä, miksei myös tällaisia runoja.