- Mitä sinä Alvari ennen aamulenkille lähtöäsi kuuhkaat tuolla takapihalla kuusen juurella, naapurin aidan vieressä, kyseli Vaimo? - Minä juttelen naapurin Pupujussin kanssa. Se palailee yölliseltä lenkiltään kun minä lähden aamulenkilleni, vastasin.
- Ei siellä mitään pupua ole. - Onpas, minä intän. Sitä vain ei naapurin vanha pariskunta tiedä. Olemme sopineet Jussin kanssa ettemme juoruile toistemme asioista.
- No mistä te tänäkin aamuna keskustelitte, kysyi vaimo (hymyilee taas mokoma)? - No minä Jussilta kysyin, että mikä neuvoksi, kun mafia on tunkeutunut meidän ihmisten kiusaksi tänne Suomeenkin? - Mitä Jussi siihen sanoi, kysyi vaimo?
- Jussi sanoi, että sehän se heidänkin kiusansa on. Eivät metsän pedot niin vaarallisia ole, kuin ihmispedot. Kun tältäkin kylältä lopetettiin puutarha, me puput jouduimme muuttamaan tänne taajamaan. Mitä muuta tämä on kuin slummiutumista?
- Kysyitkö sinä siis Pupujussilta neuvoa, tiedusteli vaimo, mitä hän sanoi? - Hän sanoi ettei siinä auta kuin lähteä ensin pirunmoista haipakkaa tiehensä ja sitten ei muuta kuin pää pensaaseen!
- Sekö auttaa, eikö muuta, utsi vaimo? -Yleensä siinä saa olla rauhassa, sanoi Pupu. Eräs asia on tärkeä, hän tähdensi: Pitää ajatella mukavia asioita, maailma unholaan jääköön!
- Ei siellä mitään pupua ole. - Onpas, minä intän. Sitä vain ei naapurin vanha pariskunta tiedä. Olemme sopineet Jussin kanssa ettemme juoruile toistemme asioista.
- No mistä te tänäkin aamuna keskustelitte, kysyi vaimo (hymyilee taas mokoma)? - No minä Jussilta kysyin, että mikä neuvoksi, kun mafia on tunkeutunut meidän ihmisten kiusaksi tänne Suomeenkin? - Mitä Jussi siihen sanoi, kysyi vaimo?
- Jussi sanoi, että sehän se heidänkin kiusansa on. Eivät metsän pedot niin vaarallisia ole, kuin ihmispedot. Kun tältäkin kylältä lopetettiin puutarha, me puput jouduimme muuttamaan tänne taajamaan. Mitä muuta tämä on kuin slummiutumista?
- Kysyitkö sinä siis Pupujussilta neuvoa, tiedusteli vaimo, mitä hän sanoi? - Hän sanoi ettei siinä auta kuin lähteä ensin pirunmoista haipakkaa tiehensä ja sitten ei muuta kuin pää pensaaseen!
- Sekö auttaa, eikö muuta, utsi vaimo? -Yleensä siinä saa olla rauhassa, sanoi Pupu. Eräs asia on tärkeä, hän tähdensi: Pitää ajatella mukavia asioita, maailma unholaan jääköön!
Vastaukset 10
Vanhimmat
vai peräti avovaimoko siellä puskan toisella puolella kuunteli tarinoitanne - et vain huomaanut.
- Taasko se peijooni on ängennyt filosofoimaan vanhan papan kanssa. Menneitä haikailee mokoma.
Tulisi nyt vain tänne piehtaroimaan - on niin kevättä rinnassa että....
Tänäkin aamuna pupu laukkasi kaupungista ennen aamuliikenteen alkamista ja niin olivat silmät punaiset että... Minä torumaan, että kuinka sinä noin, niin hän siihen, että elämä on mennyt tällaiseksi siitä pitäen, kun kunnan kaalimaa lakkautettiin. Elanto on hankittava kaupungin laitamilta, eikä se aina ole nuhteetonta. Eikö nyt presidenttikään huomaa, millaiseksi tämä hyvinvointivaltio on kuihtunut, pauhasi pupu.
Saskia hymyilee minulle ihan niinkuin vaimonikin. - Kevättä Alvarin rinnassa, siinä kaikki! Sinä ja sinun pupusi, sanoo vaimo. Menisit jo laittamaan MUMMUN MÖKILLE ne linnunpöntöt, niinkuin aioit, sanoi vaimo eilenkin, kun Kauniit ja rohkeat alkoivat. Sinä et kuitenkaan ymmärrä näistä maailmanluokan elokuvista mitään, hän huitaisee kädellään...
Laittamaan ja laittamaan, enhän löytänyt enää koko MUMMUN MÖKKIÄ sen jälkeen kun señora lyyli oli siirrättänyt sen uuteen paikkaan. Ei näkynyt kuin hevosen- ja reenjalaksen jäljet.
pistin juuri kukkivat pelakuunit ikkunalaudalle että osuis Alvarinkin silmään - meinaan sinne MUMMUM MÖKILLE.
Niin mukavan mielen sait taas aikaan tuolla kirjoituksellasi piristää kummasti arkielämää
Hauskaa viikkoa sinulle ja jatka taas juttujasi odotan niitä mielenkiinnolla aina
Hyvää pääsiäisviikkoa
Se on Alvarilla hyvin fiksu vaimo. Ei marmata eikä kiukettele ja on muutenkin semmoinen rauhallinen ja herttainen. Eikö vain?
Yhtenä päivänä, sopivasti ennen hääpäivää tai syntymäpäivää tai äitenpäivää, hän puki päällensä uuden, kauniin mekon, keikisteli hetken peilin edessä ja totesi itsekseen, kyllin kuuluvasti, että muutenhan tämä, mutta kyllä pieni timanttikoru tuossa rintapielessä olisi paikallaan.
Kuinka ollakaan, seuraavana juhlapäivänä Alvarin tarjoamalla aamiaistarjottimella olikin sellainen pieni sievä rasia, kaunis purppuranpunainen.
Vaimo huokasi ylen onnellisena että, minähän en sitä pyytänyt vaan se tuli minulle yllätyksenä.
Alvari poistui huoneesta ja lähti MUMMON MÖKILLE.
Ei millään pahalla, mutta satujen kertominen on niin hauskaa.
Suotta Saskia anteeksi pyytelet, noin satu kulkee - saati tosiasiat, jotka ovat satuakin ihmeellisempiä. Fiksu, kunnon mies ei kehu vaimoaan (minäkö muka tyhmä?).
-Elämä kanssasi on ollut niin satumaista, sanon usein vaimolleni, (Hänen nimensä sattuu olemaan Satu). - Sinun kanssasi elämä on ollut niinkuin Tuhannen ja yhden yön tarinoissa, vastaa vaimo, esim. kuin siinä Ali Baba ja neljäkymmentä rosvoa sadussa. -Muistutanko minä mielestäsi Ali Babaa? - Ei, kun niitä 40 rosvoa, kuittaa hän!
Kohtasin tämän ihmeellisen naisen 2. maailmansodan pyörteissä, keskellä kauheita pommituksia, pommisuojissa ja pimeillä kujilla. Hän oli kova juoksemaan. Ruskeat hiukset hulmuten hän paineli menemään ja minä perässä.
Ei ainuttakaan väritöntä päivää ole Sadun seurassa ollut. Kun vanha koirani kuoli, sanoin hänelle: Ala sinä koirakseni! Kuljemme aina yhdessä, menimmepä minne tahansa. Äläkä sitten hauku minua, ei Mustikaan koskaan haukkunut!
Näin onnellinen, tapahtumarikas elämämme vyöryy päivästä toiseen, tai pitäisikö meidän tapauksessamme sanoa: melkein kehdosta hautaan saakka.
Minun on selvennettävä käsitettä vaimo koirana. Sehän tuntuu kerrassaan hirvittävältä. Pois se minusta, että olisin tyhmä julmuri! Sinisilmäinen kyllä saatan olla.
Satu nimittäin oli tullut huomauttaneeksi, että kohtelin koiraa ruhtinaallisesti, so. paremmin kuin häntä. Oli siis kysymyksessä eräänlainen mustasukkaisuus. Tottahan se oli, että lähes 15 vuotta olin tien päällä filosofoinut kaikista maailman asioista koirani kanssa. Vain koiraihmiset voivat käsittää, mitä se tarkoittaa.
Kun sitten koira kuoli, minä muistin Sadun huomautuksen. Sanoin lämpimästi, että nyt sinulla on tilaisuus ottaa koiran asema, so. saada yhtä ruhtinaallista kohtelua osaksesi. Enkä liittänyt siihen muita kuin tuon haukkumattomuusehdon. Kaiken varalta.
Että jos minä lupasin kohdella vaimoani yhtä hyvin kuin konsanaan koiraani, niin se ei suinkaan merkinnyt mitä tahansa kohtelua.
kirmailla samoihin aikoihin lasinsirpaleitten seassa, juosta Takatöölöstä Punavuoreen katsomaan vieläkö sisko on hengissä. Oli se, käveli kadulla vastaan.
Kukapa sen arvaa missä se n.s. kohtalo tulee vastaan.
Elämä on kuin perunapelto, vähän muhkurainen, vähän rikkaruohoja mutta aina sieltä mukuloita löytyy ja elämä versoo.
Elämä on asia, jonka ei oikeastaan pitäisi olla olemassa, sanoi eräs nk. suurista filosofeista (Schopenhauer). Käsitän hänen tarkoittaneen elämän selittämättömyyttä. Syntymä on ihme ja hengissä pysyminenkin on ihme. Tähän ikään ehtineenä havaitsee monien ikätovereiden jo lähteneen.
Meitä tuppaa naurattamaan tuo Pupujussin elämänohje: pistää pää pensaaseen ja kuvitella olevansa piilossa. Kuinka hyvänsä, niin viisaat viihtyvät varjossa, kuuluu vanha sanonta. Ei näytä elämä hyvältä maailman huipulla. Se on nähty kautta aikojen.
Maailman toiseksi tappavin sairaus on masennus. Se niittää ihmiskuntaa laidasta laitaan. Masennus valtaa niin köyhät kuin rikkaatkin. Sen jokainen saa kokea sukulais- ja tuttavapiirissään. Onnellinen hän, joka masennuksen välttää!
Kun tuumaat, Saskia, että "Kukapa sen arvaa missä se n.s. kohtalo tulee vastaan.
Elämä on kuin perunapelto, vähän muhkurainen, vähän rikkaruohoja mutta aina sieltä mukuloita löytyy ja elämä versoo", niin se on hyvin tuumattu. Sitä se on - elämä.