Sitä minä vaan ihmettelen lestadiolaisuudessa, että mielestännehän kaikki muut uskonnot ovat väärässä (kuten minä ihan tavallisena ev.lut.:ina) Mutta eikö Raamatussa sanota, että se, joka tuomitsee, tuomitaan. Ja eikö se jos mikä ole tuomitsemista, että arvelette kaikkien muiden joutuvan suoraa päätä helvettiin? Entä jos sinne joutuminen ei olekaan uskontokunnasta kiinni, vaan kyseisestä yksilöstä, hänen sisäisestä ajatusmaailmastaan? Siitä, tekeekö sydämestään oikein, tai siis pyrkii siihen, eikä siitä, mihin kerhoon on nimikoitunut?
Ihmetys
nainen30v
10640
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
toi juttu meni mun kohalla yli ymmärrysten...
sä ihmettelet ja mietit liikaa...
ensinäkään helvettiä ei ole...
kun me kuolemme me jäämme maan alle...
¨me ei mennä taivaaseen eikä helvettiin...
mut jos tahtoo uskoa helvettiin ja taivaaseen niin kerron sulle et jos tekee suntiä tai kieltää jumalan niin sillon on tapana sanoa et sä palat helvetissä...
mut älä huoli...
älä ajattele liikaa...
moi
...olet kuullut että nää lukee raamattua? kuule naikkonen olet saanut nyt väärää informaatiota.
sillä Jeesus sanoi, että minä olen tie ja totuus. Ainoa kuka ihmisen synnit voi anteeksi antaa on Jumala, Pyhässä kolminaisuudessaan. Kun puhtain sydämmin rukoilet Jumalalta anteeksiantoa, uskon, että saat syntisi anteeksi.
Hajaannuksessa syntyneet ja sen vaikuttaneet hurmahenget, ne tuomitsevat.
Yhtään Kristukseen uskovaa ei oikea lestadilainen koskaan tuomitse.
Sitä paitsi: Oikea lestadiolainen on samalla oikea luterilainen.
Eli jos sinä olet syntinen luterilainen, ja kelvoton raukka, joka ei itsessään mitään ole, vain pelkkää syntiä, niin tervetuloa Jumalan lasten joukkoon.
Uuden liiton arkkia säilytetään Kristuksen haavoissa. Sieltä vuotaa sovintoveri jokaisen autuutta kaipaavan sydämelle.
Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri on sinun puolestasi annettu ja vuodatettu.
Minä lestadiolainen, heikko veljesi uskossa, ja Jumalan pllvelija ,todistan Herrani Kristuksen käskyn jälkeen:
Tule, sillä kaikki on valmistettu. Synnit ja viat on kaikki annettu anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Se veri on vuotanut maahan sen vuoksi, että Jumala rakastaa juuri sinua, joka olet maa ja maaksi jälleen tulet.
Mutta Jeesus Kristus Jumala Poika on sinut viimeisenä päivänä herättävä.
Siksi rohkaise nyt sellaisena kun olet, syntisenä, itsesi uskomaan. Usko kaikki sinun veriruskeat syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Jos sen uskot, niin sen omistat, nimittäin KRISTUKSEN VANHURSKAUDEN. Ja sinä pääset taivaaseen yhdessä Kristuksen ja KAIKKIEN muiden, miljoonien Jumalan lasten kanssa.
Siellä me saamme veisata yhdessä uutta virttä Jumalalle ja Karitsalle, nyt aina ja iankaikkisesti.. aamen.
Oikea lestadiolainen on oikea luterialainen, kyllä, mutta ei ehkä samanlainen kuin tämän päivän kirkossa kävijä.
Väität ilmeisesti samalla että luterialainen on myöskin lestadiolainen.
Onkohan tämän päivän hattupäinen oikea luterialainen taas kovin tuttu näky lestadiolaisten kokouksissa.
En ole ainakaan kuullut että siellä nämä kirkon ihmiset kävisivät kovin ahkerasti vai kuinka on.
Minkähän takia olikohan Lestadius joka kysyy onko Luther uudestisyntynyt kirkkokansan puolesta, taisi epäillä heidän uskoaan.
"En minä teitä tuomitse, vaan ne sanat jotka minä sanon"...
Raamatullahan sitä perustellaan. Sitäkin.
>ei olekaan uskontokunnasta kiinni, vaan kyseisestä yksilöstä
Olen yllättäen törmännyt lestadiolaisuudessakin tällaiseen ajatteluun, että helvettiin/taivaaseen joutuminen on kiinni ihmisen sisäisestä tilasta. Eli kuka on uskovainen ja kuka ei, se ei ole ihmisten sanottavissa vaan on jumalan asia. Näin ovat jotkut vanhoillislestadiolaiset sanoneet yksityisissä keskusteluissa. Julkisissa puheenvuoroissa tällaista tapaa harvemmin (aivan yllättäen). Tätä mieltä olevilla ei siis ole jyrkkää kantaa toisten ihmisten sieluntilaan. Tällaiseen on ollut ilahduttavaa törmätä.
emme me uskovaisina halua tuomita ketään. Mutta tehtävämme on kuitenkin sanoa ääneen uskomme perusta, jos sitä kysytään. Uskossa synnyttää sydämeen sellaisen ymmärryksen, että kun näin jaksan ja haluan kilvoitella, pääsen kerran perille. Se on Jumalan sanan mukainen totuus. Sitä me emme voi muuttaa ihmismielelle mieluisaksi, vaikka se tuntuisi omalle mmielellekin hyvältä.
Jos joku on aidosti synnin hädässä Jumalan herattamana, hänelle kutsu on rakkauden kutsua, eikä synnytä vihaa tms katkeruutta. Uskovaisena se minkä me uskostamme kerromme on kuitenkin pohjimmiltaan rakkauden mielellä kerrottua, eikä sitä sano siksi, että "hei sä et pääse taivaaseen", vaan siksi, että "rakas ystävä, olen saanut uskon lahjan ja olen valmis sitä jakamaan sinullekkin, jos se sinulle kelpaa.
Ihminen ei kuitenkaan omilla hyvillä pyrkimyksillään voi voittaa taivasta "hyvänä yksilönä" vaan ihminen on jo myyty synnin orjuuteen, eikä häntä voi sieltä pelastaa muu kuin Jumalan armo, jonka ihminen saa kokea uskoesaan syntinsä anteeksi. Sen iankaikkisen sanan kautta syntyy sydämeen usko. Loput ovatkin uskon mukanaan tuomia hedelmia, jotka eivät ole lähtöisin ihmisen pyrkimyksestä hyvään, vaan ne ovat lähtöisin Jumalan rakkaudesta, siitä, että on Jumalan henki sydämessä asumassa ja antaa myös voiman elää Sen TAhdon jälkeen.
Usko kulkee sydämestä sydämeen, kaikki vl-uskovaiset eivät välttämättä ole sydämestä uskomassa ja elävää uskoa voi löytyä muualtakin. Usko ei kutenkaan voi syntyä muuta kautta, kun toisen uskovaisen välityksellä. Niin se on kulkenut ennen uskoneita ja kulkee maailman loppuun saakka. Se on ihmisen järjelle käsittämätön salaisuus, jonka voi ymmärtää vasta uskolla. Tätä lahjaa tarjotaan vielä. Usko tuo mukanaa ajallisen ja iankaikkisen siunauksen.
se ei ollut "pieni".
kiitos siitä.
ymmärtääkseni olet uskomassa. jumala on antanut tehtaväksi herättää synnin tunto. itse en ole sitä kokenut vaikka vanhempani ja suurin osa sisaruksistani ovatkin uskomassa. joten olen EXVL mutta ehkä jonain päivänä tämä kirkastuu minunkin kohdalla.
niin se on sekin lahjaa, että Jumala herättää synnintuntoon. Se, että lahjaa tarjotaan herättämällä synnintuntoon on se uskon "alku", johon ihminen voi tarttua, jos haluaa sen valinnan tehdä.
Itse en ole ollut aina uskomassa. Sain palaamisen armon kohta 4 vuotta sitten ja Jumala on antanut uskon tuntemisia ja iloa elämään. Vielä niin, että "minun kautta" nykyinen puolisonikin sai 2 vuotta sitten palaamisen armon. Jumala puhutteli häntä hyvyydellään, vaikka kaikki tuntui etukäteen mahdottomalta ja hän joutui odottamaan aikansa, että sai tunnon katua. Tuntui konkreettisesti, että meidän yhteen saattaminen oli Jumalan käden kautta johdettua. Sitä ei voi kuin omakohtaisesti kokea, miten usko tuo mukanaan siunauksen ja kaikki ennen mahdoton muuttuu mahdolliseksi.
Rukoilla kannattaa ja kannattaa pitää sisarusten kanssa yhteyttä, aina. Kaikkea hyvää Sinulle kevääseesi.