Ensimmäisen kerran mietin tätä............. kun avaisi silmät katsoisin sinuun, suutelisin otsaasi....... kieriskelisimme peiton alla nautinnosta sokaistuneina.... aamupalakin tuntuisi lähinnä maagiselta sen jälkeen. päivän askareita yhdessä, kiirettä, ei kiirettä... yhdessä, ilman. suukko. pitää mennä. missä olit voi kuinka sua kaipasinkaan, sauna, varpaille lämmin. tahdon tulla syliisi. käperrytään kiinni toisiimme, sinä minussa minä sinussa ja aurinko laskee
kunnes uusi päivä koittaa...
et ole tässä vieressäni, ikävä on.
http://www.youtube.com/watch?v=hsJ-wV4-13U
kunnes uusi päivä koittaa...
et ole tässä vieressäni, ikävä on.
http://www.youtube.com/watch?v=hsJ-wV4-13U
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun kannattaa soittaa hänelle ja kysyä..muuta tietty,eihän seniin mene ..eihän?
joku muukin miettii samaa kuin minä :)). tänään viimeksi mietin että oltaisiinkohan me onnellisia? en haluaisi kokea sitä kanssasi, että jokin tekijä kuitenkin paljastuu meidät erottavaksi. joko sua alkaa tympimään joku minussa tai sitten toisinpäin ajan kuluessa. taidan enemmän pelätä sitä että sä joudut pettymään kanssani. syynkin olen joskus maininnut. tää on kai se ainoa asia jota pelkään. ja siksi olenkin ajatellut, että on parempi välttää sitoutumista kehenkään; läheiseen ystävään, kumppaniin. pidän vaan tämän linjan ja olelen mieluummin tässä tilassa, mihin olen jo tottunut. parempi tuttu helvetti kuin tuntematon taivas, meneekö sanonta niin...
luulen kyllä että vaikka näitä tekijöitä kuitenkin tulee, niin selviäisimme niistä -olisimmehan ottaneet opiksemme.. sitähän se ihmisenä kasvu on -niin viisaat ovat sanoneet.
olen muuten ajatellut myös sitä, että jos tää tilanne onkin ollut niin, että sulla oli joku muu, mutta halusit vain kokeilla ja käyttää minua nk. tunnekorvikkeena -inhottava ajatus.
kokoajan... olin vain arvoton sulle...
sinä olet arvokas minulle etkä mikään korvike!
Ei hyvänen aika arvoton....
lue edellinen tarkemmin...
liian arvokasta jos tuhoutuu..käsitin näin
rohkeutta teille ja luottamusta..sitä Rakkautta!!!
Oppimista elämä on. Ja samoja virheitä en kahtakertaa haluaisi tehdä.
Yleensä otan kerrasta oppia,mutta uudet ihmiset ja heihin tutustuminen täällä bittitaivaalla ainakin on oma juttunsa.Kuka on mitäkin vai esittääkö vain ? Sitähän ei tiedä,ennen kuin oikeassa elämässä.
Mutta jotain tuttua sinussa on ? Jotain mitä pysähdyin miettimään..Samankaltaisuutta, joskus mietin onko edes totta ?
Niin ei elämä pelkää onnea kai silti liene, omat vastoinkäymisensä se heittää eteemme ja ikäänkuin seuraa vierestä miten sen selvität ? Ja kuin sanoisi autan kyllä jos sitä tarvitset mutta vasta sitten kun itse et selviä en ennen.
Ja laastariko et ole. En itsekkään pidä laastareista.
En vain tiedä voinko luottaa sinuun, muutama sulka pyrstöstäni on jo lähtenyt tässä elämän matkalla. En haluaisi menettää lisää..? Et kai sinäkään ?