Oon tällä hetkellä pahassa paikassa, tulevaisuus ahdistaa, nykytilanne ahdistaa ja mietin itsemurhaa useammin kun kerran viikossa. En ole sellainen joka hakee apua, koska se tuntuu liian vaikealta. En ole puhunut kenellekkään tilanteestani, enkä halua että kukaan tietää. En usko että kukaan ymmärtäisi minua, ja pelkään että ne vähättelisi tilannetta ja eivätkä ottaisi minua tosissaan. Vaikka ajattelen itsemurhaa, ajattelen sitä vain sen takia että olisi helppoa hävitä mut mietin mitä kaikkea se aiheuttaisi perheelleni. Mutta en pysty jatkaa näin. Itken usein ja tilanne tuntuu ylitsepääsemättömältä. En enää tiedä yhtään mitään. Pakoilen muita ihmisiä, tahdon eristäytyä. Kaikkein ihaninta olisi jos minun ei tarvitsis tehdä yhtään mitään. Voisin muuttaa maalle jonnekin ihanaan kauniiseen paikkaan ja olla vaan..
Loukussa!
Siili__
3204
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi.
Itsekkin olen / ollut masentunut. Maalle muuttamisesta tulikin mieleen. Tykkäätkö leffasta Village? Ihan loistava leffa. Se siitä small talkista.
Onneksi ahdistukseen ei voi kuolla, vaikka välillä ahdistus tuntuukin ylitsepääsemättömältä. Pitää vaan kestää. Onneksi on joitain jotka kuuntelee tai osaa kuunnella. Perheelle tai läheisille kannattaa yrittää kertoa tilaanteestasi. Ja jos perhe vähättelisi asiaa niin sinä tiedät kuitenkin että on vakavasta asiasta kyse. Lääkärin kanssa kannattaa myös käydä keskustelemassa tai sitten täällä suomi24 palstalla. Täältäkin saa hyvää apua. Lääkäri osaa kuitenkin paremmin analysoida mikä on vialla.
Yritä jaksaa.
Vain ne voivat täysin ymmärtää jotka ovat saman kokeneet. Tällä palstalla meitä on lukemattomia, et siis ole yksin. Omaiset saattavat suhtautua hyvinkin kurjasti kun heille kertoo tilanteestaan, mutta monesti se johtuu hädästä ja pelosta, kun ei ymmärrä mikä omaa läheistä vaivaa. Jotkut vain haluavat sulkea asian mielestään ja olla kuin ongelmaa ei olisikaan.
Kuitenkin monilla on samanlaisia ongelmia kuin sinulla, ja voi olla että lähipiirissäsikin on joku, jolla on kokemuksia näistä jutuista ja ymmärrystä löytyy. Kerro jollekulle luotettavalle, miltä sinusta tuntuu. Se voi helpottaa jo kummasti kun ei tarvitse kaikkea kantaa omilla harteillaan. Miksi et halua hakea apua? Pelottaako se, vai onko voimat vain niin vähissä? Minusta sinun kannattaisi hakea apua. Eristäytyminen vain pahentaa asioita kaikin tavoin. Soita terveyskeskukseen ja pyydä aika omalääkärille tai yritä saada aika mielenterveyspuolelle. Itse hain aikoinaan apua koulun terkkarilta. Odotin pari kuukautta, pääsin psykologin juttusille, ja siitä asiat sitten lähtivät rullaamaan. Hetkeäkään ei ole tarvinnut katua sitä päätöstä. Voimia ja haleja sinulle :)
Sanoit, että haluat ettei kukaan tiedä tilanteestasi. Mutta kuitenkin kirjoittelet tänne. Eli haluat että joku tietää. Se on hyvä! Siinä olet kuitenkin oikeassa, ettei omaa perhettä voi tällaisilla asioilla rasittaa. He eivät ymärrä, ja suhtautuvat siis pelokkaasti ja sen vuoksi luultavasti tavalla, jota et toivo. Toiset huolestuvat, toiset suuttuvat. Mutta eivät ajattele rationaalisesti koska asia koskettaa heidän omaa elämäänsä liian läheisesti.
Jos apua haluat, kirjoita tänne palstalle mikä mieltä oikeastaan painaa. Varmasti saat tukea. Toinen vaihtoehto on mennä lääkäriin, psykologin luo, vertaisryhmään. Ei sekään huono vaihtoehto, mutta ilmeisesti et halua sellaista. En minäkään menisi.
Joka tapauksessa elämäsi ei ole sellaista kuin mitä siltä odotat. Kannattaa miettiä pitäisikö elämäntilannetta muuttaa vai omia odotuksiaan. Nämä asiat vaatii tosi paljon pohdiskelua.