Asiasta en ole maininnut heille,mutta tuntuu että kävely eikun kovenee kovenemistaan ja rehellisesti sanottuna alkaa oikeasti ärsyttämään!!!!
Mitä ihmettä tekisi...ollaan hyvissä väleissä ainakin vielä ja jutellaan aina kun nähdään pihalla esim lenkkeilyttämässä koiriamme..
Se alkaa vielä juuri näihin aikoihin eli yhdentoista maissa illalla kun vissiin ilta ja unipuuhat touhutaan. Joskus jos olen nukahtanut niin on sen verran kovaa jympettä, että jopa herättänyt on:(
Seuraava asunto on taatusti ylimmästä kerroksesta!
Mitä ihmettä tekisi...ollaan hyvissä väleissä ainakin vielä ja jutellaan aina kun nähdään pihalla esim lenkkeilyttämässä koiriamme..
Se alkaa vielä juuri näihin aikoihin eli yhdentoista maissa illalla kun vissiin ilta ja unipuuhat touhutaan. Joskus jos olen nukahtanut niin on sen verran kovaa jympettä, että jopa herättänyt on:(
Seuraava asunto on taatusti ylimmästä kerroksesta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuntuu, että yläkerran ihmiset ei itse ylimmässä kerroksessa asuvana ymmärrä asiaa.. :( olen monesti koittanut vihjailla asiasta enemmän tai vähemmän suoraan; "meillä tärisee lattiat, sohvat, pöydät, seinät, kun teillä hypitään. ei ole vitsi.. :(" samoin kävelystä, ei tosin niin pahoin tietenkään. hullunkurisinta asiassa on se, että perheen pienikokoiset naiset ovat näitä rakenteita jytisyttäviä ja tärisyttäviä kanta-astujia, miehet isoja, ja liikkuvat täysin äänettömästi.. kyllä, tunnistan heidät askeleistaan..
en vaan ole halunnut valitusta tehdä, kun muuten mukavia ihmisiä.
yhden kerran olen ovellaan käynyt suuttumuksesta täristen ja naama kalpeana (sekä väsymyksestä että hyökkäysvalmiudesta), ja mieluummin niin, kuin muita teitä.
normaalit elämän äänet (imurointi, suihku, musiikki joskus, puheäänet) ovat ok.. jytinä ja tärinä ei.
minulle on pienestä pitäen opetettu, että sisällä kerrostalossa ei astuta kuin perunapellolla, muutoinkin naapurit otetaan huomioon. samat opetan omalleni.
Se tosiaan on karmeeta jos joku kävelee äänekkäästi ja valitettavasti yleensä nainen.
Itsekin muistan sen, kun muutimme kerrostaloon kun olin lapsi. Äiti opetti alusta alkaen, ettei saa tömistellä, ja naapurit täytyy ottaa huomioon.
Aikuisena on tajunnut, miten harvinaista se on. Eletään kuin oltaisiin omakotitalossa, ja katsotaan, että kerrostaloon voi perustaa vaikka säkkipillien koekäyttölaitoksen, koska "kotonaan saa tehdä mitä haluaa". Kanta-astujat varsinkin ovat umpitolloja, ja jos asiasta erehtyy valittamaan, töminä tuplaantuu.
Se on tämä nykymaailma sellainen, ettei omaa nenää pidemmälle edes haluta nähdä. "Kaikki mulle tänne heti nyt."
Amerikkalaistuminen on valitettavan pitkällä: Oma ylimielisyys on normaalia, mutta jos joku muu syyllistyy siihen on sitä pommitettava. Suomeksi sanottuna ihmisille on noussut pissi päähän.
Tuo norsukävely vituttaa kaikkein eniten ja sitä lenkkiä tehdään topakasti aina kun paikka vaihtuu. Jotkut ihmiset on vaan niin itsekkäitä ja ajattelemattomia etteivät oikeesti tajua noin alkeellista asiaa kerrostaloasumisesta. Normaalit muut äänet esim musat sun muut kolinat toisinaan ei tietenkään haittaa.
Me ratkaistiin asia niin että muutettiin omakotitaloon. Sinne jäi yläkerran kanta-astujalehmä kerrostaloonsa jyskyttämään. Kyllä oli muuttopäivä yksi hienoimpia päiviä elämässäni kun pari vuotta kanta-astujan armoilla oltiin. Sääli uutta asukasta..