Tuntematon minussa

niin katkeran kalkin makua on runossasi tänään.
Pettymyksistä ja toiveista, niistä muodostuu elämän-
lanka. Tähtiä ja kuutamoita, kylmää iholla ja sydämessä.
Vaikka kuinka kurkotan, en tavoita sitä joka minulle
olisi kaikkein tärkein, rakkaus.

On taito pukea viileyskin rakkausrunoksi, niin että
lukija voi tavallaan kulkea rinnallasi vaikka ei voikaan
olla avuksi.

Älä luovu uniesi kuvista, älä unelmien pilvillä leijailemasta.
Jossain vaiheessa se kuitenkin palkitaan, luotetaan siihen.

Valoa päiviin ja sydämeesi !

Niin katoavaa kauneutta olet minussa, todellisuutta
ja samalla kauniita kuvia minun sisäpinnalla, kuvitelmia,
kuvajaisia, samalla kosketuksia minun todellisuudessa...

Ja minä kamppailija, mies, joka olen kuin horkassa,
etsin aina parempaa, uutta, toista, olen sokea Sinulle
nainen vierellä, vuodan tunteeni vasta, kun olet poissa...

Vaikka olet sadasti sanonut: katso minua, huomaa, etkö
näen, vai etkö välitä, olen kaunistanut itseni Sinulle, sille
minä mies olen näkemätön, miten minua Rakastat...

Ja sitten kaikki vain on ohi, loppunut ja päässään, selkäsi
on kääntynyt minuun, tunteesi jo toisaalla, minulla oli tilaisuus,
mutta etsin parempaa, nyt paras maailmassani katoaa mukanasi..

..niin minä mies..joka tunteilee, kun
kaikki illasta yöksi taintuu...silloin vasta..

http://www.youtube.com/watch?v=19UMTaR2KXY&feature=related

Kiitos Runostasi.

Toisinaan ei pääse Rakkauden matkaan,
Rakastamisen huimaan todellisuuteen..

On vain yksin kuljettava tähtiin,
laskeuduttava kuuhun..ikävää, kaipuuta,
miehen tunteita pakoon..

Jotka tuntuu ja kuin poltaa itsensä
sisältä esiin, ihon lävitse..

Nälkäinen rakkaus.

Huikeaa kerrontaa, ilmaisua tämä
Rakkausrunosi..

Tekstissäsi oli salaperäsyyttä, mystistä,
sisältöä ja sanomaa, tunnelmaa..

Näiden säkeiden lukeminen oli kokemus ja
elämys alusta loppuun..

Erittäin elämyksellinen ja hieno Runosi.

Voimia ja iloa sinne kipakan pakkasen päivään
Sinulle hyvä Ystävä.

Tietä yksinäisyyden
pala tänhetkistä
eloasi....

riimit runossasi
suruisena soivat
kipuna sielusi maisemassa

odota kohta kevät koittaa
riemuisasti linnut
ilosäveltä soittaa
Rakkautta ikiomaa
sulle tarjoo
keijut tai muut....

Kirjoitan tähän miten runosi minun sielussani kuviksi muuttui
- Joskus kaikki katoaa,
ennenkuin itse on ehtinyt edes tajuta,
että toivoisi kaiken jäävän
Rakkaus, niin voimallinen tunne
Mutta
niin haavoittuvainen, niin helposti kaikessa vahvuudessaan
lyötynä kuin kuningas shakkiruudullaan

Sydämen voittajan malja maahan jo kaatuu
punaisena purona kuohuaa yksinäisyyden mereen....

Anteeksi suo, kun näin sinun runoosi kirjaan, mutta
tällaiset tunnot alkoivat sisälläni virrata tämän Sinun runosi myötä


En tiedä miksi, mutta, tämä säe
”kun mielellään nostaisi
sydämesi voittajan maljaa.”
oli jotenkin sellainen, että minun piti lukea se useampaan kertaan
En jotenkin ”tajunnut” sitä.......luin se koko ajan jotenkin väärin
Mutta
Arvaahan, kun se sitten mulle ”aukeni” ,
niin se on nyt säe
joka sieluni pintaan piirtyy vahvalla jäljellä