Jumala teki sokeritautisen minusta

Useimmiten vaiva hoituu tarkalla kontrollilla ruokien ja juomien suhteen. Tuoremehuja ei pitäisi juoda 2 lasillista enempää päivittäin(voi käyttää tuon määrän laimennettuna) ja sokerillisia limsoja olisi vältettävä, korkeintaan 1 pieni puteli päivässsä, parempi olisi light. Suklaata korkeintaan 1 pieni patukka päivässä. Jne . Kahvit ja teet ilman sokeria. Maitoakin olisi juotava vain vähän. Eli kun saa kulutuksen ja nautitun sokerin määrän tasapainoon, niin palannee asiat kuntoon.

Itse voi paljon vaikuttaa oman elämänsä laatuun, jopa kohtaloonkin, jos et usko niin, että minua ylhäältä johdetaan kun ajan esim. autoa pimeässä ja liukkaassa hirvivaara-alueella. Turvallisuutta voit luoda itsellesi pitämällä vauhdin hyvin alhaisena, vaikka muut kuinka ohittelisivat.

Monella muullakin tapaa voi omaa elämäänsä kohentaa, mutta alkoholilla ja tupakalla sitä ei muuta kuin huononnetaan vaan. Tätä ei monikaan raukka tajua.

Tupakoitsijat nimenomaan uskoo kohtalonsa Jumalan huomaan lapsellisella irvailullaan; Jumala on päiväni määrännyt, minä en kuole sen aikaisemmin tai myöhemmin, poltin tai olin polttamatta ja jos sairastun keuhkoastmaan, se on Jumalan tahto.
Minua oksettaa tämmöiset irvailut uskovaisilta ihmisiltä, koska siinähän suorastaan pilkataan Jumalaa.

Sokeritaudista en osaa sanoa muuta, kuin että se on perinnöllistä ja en sitäkään panisi Jumalan piikkiin.
Diabetes on vielä lääketieteelle voittamaton haaste; ei vielä tarkkaan tunneta sen syntymekanismeja ja parantamiseen ei ole keksitty hoitoa. Koska diabetekseen ei kuole niinkuin Aidsiin, sitä ei ole kyllin tarmokikaasti tutkittu, vaan resurssit on käytetty Aids-taudin voittamiseen ja torjumiseen.

Sanoisin, että tautisi on kohtalon ivaa, mutta sen kanssa voi elää. Minulla on tytär, joka on ollut syntymästään saakka diabeetikko, mutta kyllä hän elää ja voi hyvin.

Kuvittele, jos tulisit sokeaksi tai kuuroksi, siinä sitä olisi ihmeissään, mutta kyllä nekin osaa tyytyä elämäänsä. Oppilaitoksissa on kierrellyt oulusta kotoisin oleva mies, joka nuoruuden pöljyyksissä ajoi autolla humalapäissään tieltä ulos ja sai siitä tärskystä neliraajahalvauksen.

Nyt hän liikkuu pyörätuolilla lopun elämäänsä ja esiintyy koulujen luokilla puhumassa varoittavia ohjeita alkoholin turmiollisuudesta kertomalla oman onnettoman elämäntarinansa, joka oli viinan ja tupakan huuruista. Niin kovin mielellään sitä valistaisi noita nuoria alkoholin ja tupakan kiroista, jotka ovat itseasiassa itsestään perkeleestä lähtöisin. Vaan suru tulee puseroon kun kartsalla näkee joka päivä näitä kaljan ja tupakan imijöitä, heille ei mi8kään valistus pure. Jos autolla kaahaa ja ajaa mällin, niin sitten kyllä vasta tajuaa, mutta sitten onkin jo auttamattomasti liijan myöhäistä.
Kännipäinen nuori kuolee ja herää helvetissä, mutta kun sieltä ei tulla enää takaisin.

Sinulla on asiat jokseenkin hyvin, koeta olla tyytyväinen, elämä kolhii meitä jokahista jollakin tavalla, minuakin on kolhinut, mutta jätkähän senkun porskuttaa

usko vaan Jumalaan ja johdatukseen. Se koettelee vl-uskista.
Ei juoppoja.

Älä vingu. Sokeritauti on yleinen sairaus ja voit viettää ihan normaalia elämää siitä huolimatta.

Kävin tänään töissä polkupyörällä, niin Jumalan tuulet puhalsivat niin, että oli nokka ihan punainen. Onko siinäkään mitään mieltä?

tiedän ädin joka sirasyui 6 vvuotiaana sokeritautiin, ja on nyt 40 vuotias saanut keisarileikkauksella viisi lasta.

Kirjoitit:

"Tuolla maassa makaa kaduilla juoppoja alkoholisteja, osa räkä poskella, paskat ja kuset housuissa, tupakat huulilla. Pyytäen rahaa kaljaan.

Ja minä, sivistynyt nainen saan näin suuren ikuisen sairauden.

Jos Jumala on niin armoton, en kestä ajatustakaan, ties mistä."

Siis tarkoitatko että on väärin että SINÄ joudut kärsimään vaikka toiset ovat alkoholisteja vai mitä oikein hait?

Muutama sana asiasta tai asian vierestä muutaman vuoden kokemusten perusteella.
Meillä kolmanneksi vanhimmalla tytöllä on diabetes, joka puhkesi abivuonna
yllättäen. Eli ensin oli ihan tavallisen tuntuinen flunssa, joka alkoi viedä kuntoa
alaspäin. Tyttö oli lähdössä ensimmäisen kerran yksin ulkomaille, siskoaan katsomaan
Englantiin. Kentällä katselin tyttöä ja kyselin, jaksaako hän lähteä.
- Kyllä, kyllä, pikku yskää tämä vain on, kuului vastaus,
Ja kun kone saapui Lontooseen, sisko soitti ja sanoi, että tyttö on niin huonossa kunnossa,
että hänet on vielävä heti päivystykseen. Keuhkokuume ja samalla puhjennut diabetes, viikko teholla,
jouluksi tyttö pääsi saatettuna kotimaahan. Kesällä luimme jostakin, että keuhkokuumeisen on hengenvaarallista lentää, koska keuhkorakkulat eivät toimi kunnolla.
Kaiken tämän keskellä, ennen siskon hätääntynyttä soittoa Jumala kuitenkin sanoi:
- Saatte hänet vielä kotiin.
Ja siitä olen kiitollinen. Elämä on kuitenkin Jumalan lahja, Täysin terveenä tai piikin varassa
eläen elämä on kuitenkin Jumalan lahja,
Osittainhan taipumus diabetekseen kulkee suvuittain eli on suvun perimän heikkoutta,
ei Jumalan haluamaa, mutta sallimaa, olemassaolevaa. Jollakin perimässä saattaa olla se heikkous, että
jos viinaan kajoaa, tulee alkoholistiksi. Jollakin suvulla taas on sydäntaudit tai syöpä.
Itselläni ja miehelläni on kakkostyypin diabetes, mutta meillä se on lähinnä painon tuomaa rasitetta,
siis enimmäkseen omaa syytä.
Ei meistä kukaan sen parempi perimämme tai muun kannalta ole, Jumalan armoa ja lähimmäisten
rakkautta rakkautta itseämmekin kohtaan meistä jokainen tarvitsee.
Diabeteksen ennuste on nykyisin hoidettuna kohtalaisen hyvä. Tyttäremmekin kohdalla Jumala
on sanonut, että venäläisissä oloissa ei kannattaisi lasta hankkia, mutta Suomi on turvallinen.
Hyvä ystäväni sai diabeteksen lapsuudessa 50-luvulla ja hänen elämänsä kyllä oli vaikea.
Sydän vahingoittui, näkö meni verkkokalvojen repeydyttyä (poikajoukko pahoinpiteli kapakassa).
Hän tuli kuitenkin uskoon muutamaa vuotta ennen kuolemaansa ja paria vuotta ennen lähtöä Jumala
kehotti häntä panemaan pois kaiken, mikä ei kestä Jumalan kirkkautta. Ja nuo viimeiset vuodet
hän tosiaan rukoili ja pani pois elämästään turhia asioita. Kun hänen lähtönsä aika tuli,
hän oli kylärukouksissa, nousi ja siunasi läsnäolevat ja seurakunnan ja kaatui siihen.
Ihmiset alkoivat rukoilla, että hän selviäisi, mutta pian Jumala vain vastasi,
että ei anna enää häntä takaisin, vaan vie parempaan.
Paikalla olleet näkivät hänen takanaan parimetrisen enkelin, joka otti hänet vastaan hänen kaatuessaan ja sanoivat myöhemmin, että pyhä ihminen lähti. Mutta kuten sanottu, menneillä vuosikymmenillä ei ollut paljon hoitoa diabetekseen.
Oman tyttäremme kohdalla tilanne on vakiintunut, piikitykset ovat rutiinia. Hieman hiljaisempi ja
vähemmän energinen hän on kuin muut sisarensa, mutta toisaalta hän on aina ollut hiljaisempi, niin etten osa sanoa, mikä on diabeteksen osuus, mikä muun.
Ei diabetes sillä tavalla elämää rajoita, ehkä pitää elämäntavat terveempinä kuin ihmisillä keskimäärin.
minusta vain vähän tuntuu, että sinä itse olet paljon armottomampi kuin Jumala. Jumala rakastaa
näitä laitapuolen kulkijoitakin ja on monen heistä katuojasta nostanut. Jokaista meistä Jumala rakastaa suunnattoman paljon. Armoa tämä kaikki on!
Sellainen asia, mihin Jumala on kehottanut kiinnittämään huomiota diabetesperheissä, on ihmissuhteet.
Eli että perheen sisäiset suhteet ovat hyvät ja tasapainossa, eli että vanhempien välillä on vahva, positiivinen linkki ja vastaavasti ei synny vääränlaisia liittoutumia eri perheenjäsenten välille.
Eli ei niin, että jotkut ovat "liian makeita" eli pitävät yhtä kaikessa keskenään , haukkuvat/halveksivat jotakin toista perheen jäsentä. Tällaiset liittoutumat vaikeuttafvat aina yhteiselämää tavallisessa perheessäkin, Diabeetikkoperheessä sokerin vaihtelut saattavat aiheuttaa ylimääräistä ärinää ja
siksi tuohon perhedynamiikkaan kannattaa kiinnittää vielä enemmän huomiota.
Kaiken kaikkiaan tuntuu oman tyttäremme kohdalla, että sopeutumisajan jälkeen ei hänen elämänsä
paljoa muista eroa. Täysipainoista elämää hän on elänyt niin kuin muutkin sisarensa.
Hyvää jatkoa ja tsemppiä sinulle!

Olet vain mennut ent. lääkintöhallituksen hallinnolliseen ansaan. Yhtenä yönä yhdellä hallinnollisella päätöksellä nimittäin Suomeen saatiin 200.000 uutta sairasta kun sokeriarvoja muutettiin.