Mitä tarkoittaa

ei ehtoollisella käynti anna syntejä anteeksi, kuten ei myöskään seuroissa kuultu: sinulla on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. se lause on vain muistutus ihmiselle miten suuren teon Jeesus teki.

vain Jeesukseen uskominen antaa synnit anteeksi.

Jeesus sanoi ehtoollisesta: tehkää se minun muistokseni. siis pelkkä ehtoollisella käynti ei sovita syntejä, sen tekee Jeesus.

lafung kirjoitti:

ei ehtoollisella käynti anna syntejä anteeksi, kuten ei myöskään seuroissa kuultu: sinulla on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. se lause on vain muistutus ihmiselle miten suuren teon Jeesus teki.

vain Jeesukseen uskominen antaa synnit anteeksi.

Jeesus sanoi ehtoollisesta: tehkää se minun muistokseni. siis pelkkä ehtoollisella käynti ei sovita syntejä, sen tekee Jeesus.

Tämä on nuorelle naiselle varmaankin liian vaikea vastattava, kun muutoinkaan et ole varman uskostasi, mutta ehkä joku muua auttaa meitä tässä keskustelussa.

Ehtoolisesta.

sanot näin:
"ei ehtoollisella käynti anna syntejä anteeksi, kuten ei myöskään seuroissa kuultu: sinulla on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. se lause on vain muistutus ihmiselle miten suuren teon Jeesus teki.

vain Jeesukseen uskominen antaa synnit anteeksi."
Tästä olen samaa mieltä. Ei pelkät sanat ole satujen taikasanoja, jotka tehoavat ateistiinkin. Ei myöskään ehtoollinen ole sellainen.

jatkat
"Jeesus sanoi ehtoollisesta: tehkää se minun muistokseni. siis pelkkä ehtoollisella käynti ei sovita syntejä, sen tekee Jeesus."

Uskotko, sinä että Kristus on todellisesti läsnä PHE:n leivässä ja viinissä, vai kuulutko tai kuuluitko ennen kenties reformoituihin, jotka uskovat, että Kristus on taivaassa ja kyseessä on vain muistoateria. Silloin et taida olla Luterilainen.

Minun uskossani

Usko Jeesukseen Kristukseen on edellytys, että ehtoollista nauttiessaan saa synnit anteeksi. Jos ei usko ei tietenkään saa. Jotta näin voi tehdä pitää tietenkin tuntea itsensä syntiseksi katuvaksi. Yleensä näin tunnutetaan jo jumalanpalveluksen kaavassakin yleisenä synnintunnustuksena.

Synnit siis ainakin mielestäni suulla tunnustetaan. Saako synnit anteeksi, jos kyseessä ei ole vl-pappi ja pitääkö olla synnitön mennäkseen ehtoolliselle. Minusta tuntuu, että ei tarvitse olla synnitön kunhan tunnustaa ne, pyytää niitä Jeesukselta anteeksi ja hän on itse läsnä.

Ei ne pelkät sanat tehkää se minun muistokseni ole ainoa mitä ehtoollisesta on sanottavaa.
"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iänkaikkinen elämä" Mitenkäs syntisellä olisi iänkaikkinen elämä, eikös se ole vain synnit anteeksi saaneella.

Kuinka "haraoppinen" sitten lienekään olen osallistumaan rayhanyhdistyksen messuun. Siellä nyt ainakin pitäsi olla synnit etuperin ja takaperin anteeksi. Mutta miten on laita tavallisen kirkon messun kanssa, siinäpä on sitten pulma.

Tietääkö joku viisaan vastauksen tähän.

Sanan kuuleminen on tarpeen ihmiselle. Sellainen että kuuntelisi omia ajatuksiaan kotona ja sitten kävisi vain ehtoollisella eikä sanan kuulossa ollenkaan, ei oikein minun uskoani vastaa. Jos aina itse valitsee kohdat joita lukee Raamatusta ja itse tulkitsee lukemansa, ei lue kaikkea ja helposti luo itseleen oman uskon oman mielen mukaan. Jos jättää evankeliumin julistuksen kuulematta jää myös paitsi siitä miten se evankeliumissa läsnä olevan Kristuksen suulla korvon kuultavasti lohtuna annetaan sekä jää ehkä ilman juuri niitä Raamatun sanoja, jotka avaavat mielen lukkoja.

etsivä-xx kirjoitti:

Tämä on nuorelle naiselle varmaankin liian vaikea vastattava, kun muutoinkaan et ole varman uskostasi, mutta ehkä joku muua auttaa meitä tässä keskustelussa.

Ehtoolisesta.

sanot näin:
"ei ehtoollisella käynti anna syntejä anteeksi, kuten ei myöskään seuroissa kuultu: sinulla on lupa uskoa synnit anteeksi Jeesuksen Kristuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. se lause on vain muistutus ihmiselle miten suuren teon Jeesus teki.

vain Jeesukseen uskominen antaa synnit anteeksi."
Tästä olen samaa mieltä. Ei pelkät sanat ole satujen taikasanoja, jotka tehoavat ateistiinkin. Ei myöskään ehtoollinen ole sellainen.

jatkat
"Jeesus sanoi ehtoollisesta: tehkää se minun muistokseni. siis pelkkä ehtoollisella käynti ei sovita syntejä, sen tekee Jeesus."

Uskotko, sinä että Kristus on todellisesti läsnä PHE:n leivässä ja viinissä, vai kuulutko tai kuuluitko ennen kenties reformoituihin, jotka uskovat, että Kristus on taivaassa ja kyseessä on vain muistoateria. Silloin et taida olla Luterilainen.

Minun uskossani

Usko Jeesukseen Kristukseen on edellytys, että ehtoollista nauttiessaan saa synnit anteeksi. Jos ei usko ei tietenkään saa. Jotta näin voi tehdä pitää tietenkin tuntea itsensä syntiseksi katuvaksi. Yleensä näin tunnutetaan jo jumalanpalveluksen kaavassakin yleisenä synnintunnustuksena.

Synnit siis ainakin mielestäni suulla tunnustetaan. Saako synnit anteeksi, jos kyseessä ei ole vl-pappi ja pitääkö olla synnitön mennäkseen ehtoolliselle. Minusta tuntuu, että ei tarvitse olla synnitön kunhan tunnustaa ne, pyytää niitä Jeesukselta anteeksi ja hän on itse läsnä.

Ei ne pelkät sanat tehkää se minun muistokseni ole ainoa mitä ehtoollisesta on sanottavaa.
"Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iänkaikkinen elämä" Mitenkäs syntisellä olisi iänkaikkinen elämä, eikös se ole vain synnit anteeksi saaneella.

Kuinka "haraoppinen" sitten lienekään olen osallistumaan rayhanyhdistyksen messuun. Siellä nyt ainakin pitäsi olla synnit etuperin ja takaperin anteeksi. Mutta miten on laita tavallisen kirkon messun kanssa, siinäpä on sitten pulma.

Tietääkö joku viisaan vastauksen tähän.

Sanan kuuleminen on tarpeen ihmiselle. Sellainen että kuuntelisi omia ajatuksiaan kotona ja sitten kävisi vain ehtoollisella eikä sanan kuulossa ollenkaan, ei oikein minun uskoani vastaa. Jos aina itse valitsee kohdat joita lukee Raamatusta ja itse tulkitsee lukemansa, ei lue kaikkea ja helposti luo itseleen oman uskon oman mielen mukaan. Jos jättää evankeliumin julistuksen kuulematta jää myös paitsi siitä miten se evankeliumissa läsnä olevan Kristuksen suulla korvon kuultavasti lohtuna annetaan sekä jää ehkä ilman juuri niitä Raamatun sanoja, jotka avaavat mielen lukkoja.

kieltämättä olen vielä kieltämättä aika keltanokka näissä asioissa. ei olisi pitänyt avata suuta, ennenkuin ottaa asioista selvää. anteeksi. en ollut aikaisemmin ajatellutkaan ehtoollisen merkitystä. olen vain ajatellut sen olevan muiston kunnioittamista tai jotain muuta sen tapaista. no ihmekös tuo kun en koskaan ole saanut kunnollista opetusta, jos koulun uskontotunteja ei oteta huomioon. ja niitä en kyllä enää muista. eikä mulla ole oikein ketään kenen kans jutellakaan näistä asioista. no, nyt olen kuitenkin monta tuntia tutkiskellut asiaa ja huomaan olleeni väärässä. on se mahtavaa, että vielä aikuisenakin oppii uusia asioita ja kehittyy. täytyy vielä tutkia tuota ehtoollisen merkitystä lisää.

lafung kirjoitti:

kieltämättä olen vielä kieltämättä aika keltanokka näissä asioissa. ei olisi pitänyt avata suuta, ennenkuin ottaa asioista selvää. anteeksi. en ollut aikaisemmin ajatellutkaan ehtoollisen merkitystä. olen vain ajatellut sen olevan muiston kunnioittamista tai jotain muuta sen tapaista. no ihmekös tuo kun en koskaan ole saanut kunnollista opetusta, jos koulun uskontotunteja ei oteta huomioon. ja niitä en kyllä enää muista. eikä mulla ole oikein ketään kenen kans jutellakaan näistä asioista. no, nyt olen kuitenkin monta tuntia tutkiskellut asiaa ja huomaan olleeni väärässä. on se mahtavaa, että vielä aikuisenakin oppii uusia asioita ja kehittyy. täytyy vielä tutkia tuota ehtoollisen merkitystä lisää.

Voi rakas ystävä lafung.
Minulla on se ongelma, että olen ajatellut asiaa kovastikin ja päätynyt kovasti ristiriitaisiin lähteisiin tässä asiassa. Olen painiskellut sekä kasteen että ehtoollisen kanssa seuranani tunnustuskirjat, ajasta ylösnöusemukseen sekä usko ja kaste. Kun ei teologitkaan tunnut olevan siitä keskenään yksimielisiä, niin mitenkäs sitten me tavalliset tytöt siitä selviäisimme.
Nimittäin on kovasti ongelmallista, jos on vuosikymmeniä oppinut asian jotenkin ja sitten kuuleekin toista. Silloin ei oikein auta Lutherin ohje ohittaa se mitä ei ymmärrä. Siinä käy minun mielessäni vähän niin kuin mallisessa maailmassa voisin verrata vaikkapa yleiskaavaan. Jos jotakin kohtaa ei peitetä uusilla määräyksillä eli kaavatulkinnalla jää reijän kohdalle voimaan se mikä oli aiemmin vahvistettua.
Voisinhan minäkin vielä muuttaa käsitystäni, mutta tuskin vastikään vanhoillislestadiolaisuuteen liittyneeltä äitiliiniltä joka muutoinkin kamppailee samojen uskonongelmien kanssa, löytyy siihen nyt sellaisia perusteluja. Ei millään pahalla, mutta olen oppinut kriittiseksi tässä uskontojen sekamelskassa.

Olisiko jokin isoveli, joka osaisi selittää sen nyt sitten meille molemmille naisihmisille.

etsivä-xx kirjoitti:

Voi rakas ystävä lafung.
Minulla on se ongelma, että olen ajatellut asiaa kovastikin ja päätynyt kovasti ristiriitaisiin lähteisiin tässä asiassa. Olen painiskellut sekä kasteen että ehtoollisen kanssa seuranani tunnustuskirjat, ajasta ylösnöusemukseen sekä usko ja kaste. Kun ei teologitkaan tunnut olevan siitä keskenään yksimielisiä, niin mitenkäs sitten me tavalliset tytöt siitä selviäisimme.
Nimittäin on kovasti ongelmallista, jos on vuosikymmeniä oppinut asian jotenkin ja sitten kuuleekin toista. Silloin ei oikein auta Lutherin ohje ohittaa se mitä ei ymmärrä. Siinä käy minun mielessäni vähän niin kuin mallisessa maailmassa voisin verrata vaikkapa yleiskaavaan. Jos jotakin kohtaa ei peitetä uusilla määräyksillä eli kaavatulkinnalla jää reijän kohdalle voimaan se mikä oli aiemmin vahvistettua.
Voisinhan minäkin vielä muuttaa käsitystäni, mutta tuskin vastikään vanhoillislestadiolaisuuteen liittyneeltä äitiliiniltä joka muutoinkin kamppailee samojen uskonongelmien kanssa, löytyy siihen nyt sellaisia perusteluja. Ei millään pahalla, mutta olen oppinut kriittiseksi tässä uskontojen sekamelskassa.

Olisiko jokin isoveli, joka osaisi selittää sen nyt sitten meille molemmille naisihmisille.

Kirjoitat tuolla toisessa ketjussa näin
"
olen kulkenut paljon seurakunnan tilaisuuksissa ja tutustunut moniin hellareihinkin. silti tykkään käydä siellä rauhanyhdistykselläkin, vaikken olekaan täysin samanlainen kuin muut siellä. alussa tutkin asioita hyvin paljon, olin kriittinen. sitten huomasin ristiriitoja eri seurakuntien välillä ja päätin, että luotan ja uskon vaan. ei mun tarvi kaikkea tietää. päähän siinä menee vain sekaisin, jos kaikki asiat pitäisi tietää. siksi uskoa sanotaan uskoksi ja tiedettä tieteeksi."

Minä taas toivon edelleenkin voivani joskus ymmärtää. Toki tiedän, että usko ei ole tiedettä. Toivon, että en ole sinua loukannut edellä. En odota, että täällä palstalla asiaa selitetäänkään. Toivoisin, että jonain päivänä joku minua viisaampi selittäisi sen asian tai että muutoin kirkastuisi.

Sanot Kesitakselle: "mä annan sulle kuitenkin anteeksi loukkaavat sanasi, koska et tiedä koko tilannetta. hankala sitä täällä on selitellä, kun jotkut ottavat pienen pätkän tekstiä ja vääntävät sen joksikin aivan muuksi. kasvotusten tällaisista ongelmista pitäisi jollekin puhua. mulla ei vaan ole ketään. en silti taida enää tännekään tulla. ettei enempää masennu." Tänne palstallehan sinä kuitenkin tulit tarinasi kanssa. Helpottiko?

Itse en tiedä menenkö enää. Ehkä on sitten parempi, että koitan edelleen kompuroida kompurointini jossain seurahuoneen ulkopuolella. Joskus tuntuu vielä sillekin, että ennemminkin revitään haavoja auki kuin parannetaan. Sitä todellista Jumalan rauhan paikka ei taida olla missään.

Luoja tuntee omansa ja katsoo ihmisen sydämeen.