Avasin tämän koneen ja palstan pyytääkseni anteeksi. sitä, että olen tällainen. . tuntuu että se johtuu kahdesta asiasta; toinen on että olet kai ainoa ihminen johon olen puhtaasti, selkeästi joskus ollut rakastunut. Toinen on, että en ole pystynyt käsittelemään sitä asiaa aikoinaan loppuun sun kanssa. Siitä ja muustakin johtuen mussa on särkynyt jotain. Mutta yksi asia on kyllä niin selkeä kuin voi olla: niin aidosti kuin sinua rakastin, yhtä aidosti haluan juuri sun olevan tässä maailmassa onnellinen. Vaikka oletkin mulle ollut...semmoinen. Se tunne oli niin käsittämätön...sä et tajua...kunhan haluaisit mulle hyvää...se tuntuu niin kamalalta, että pystyt kohdistamaan ne samanlaiset tunteet johonkin toiseen, kun itse en ole voinut kuvitella ketään muuta sun paikalle sydämessä. Ymmärrätköhän ollenkaan. Sitten ihmettelen, että miksi joku joka (mun muistojeni valossa) sopii sulle niin paljon huonommin, kelpaa paremmin. Enkä mä tietenkään ole suhun enää rakastunut...olen ihmetellyt jossain asioissa vaan välillä, että oletko tahallasi halunnut satuttaa. Vedätitkö mua aikoinaan?
Ajatuksen
jämiä
26698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
miehelle vai naiselle?
Naiselle. Ihminen pyrkii onneen ja on onni rakastaa ja välittää. En minä sitä moralisoi, että toinen rakastaa ja välittää jostain muusta kuin minusta. Mä en ole vielä vaan pystynyt tuossa asiassa (nimenomaan tuossa) samaan. Sen suhteen on yksinäinen olo :( Siksi olisi hienoa pystyä olemaan tietoinen siitä jostain, jota meidän välillä ehkä aina on.
Kertoa sille ihmiselle itselleen ! Tai kysyä. Missä olet seurannut heidän keskustelujaan.Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää ?
Hänelle itselleen. Tuo on sen arvoista.
menee.
vastata tähän, kun en tiedä, onko tämä kenelle. Jotain tuttua tarinassasi on, mutta silti en jotenkin halua vastata. Mutta sen tiedän, että olen muistanut häntä iltarukouksessani ja pyytänyt, että hän pystyisi unohtamaan/antamaan anteeksi. Toisaalta - ei elämältä pyydetä anteeksi. Tunteet toiseen olivat välittämistä ja yleistä huolta. Olin ajattelematon, en vedättäjä.
Tämä on ainoa vastaukseksi muotoiltu näistä, mutta tuo yleinen huoli ei yhtään istu meidän juttuun. Ei hänellä ole silloin ollut syytä tai energiaa olla minusta huolissaan.
Mutta kuten sanottu, täällä ei selviä mikään. Teillä jäi ilmeisesti jotain kesken, kun etsit täältä vastauksia. Minä etsin myös jotain. Ehkä on parempi, etten saa tietää totuutta, miksi kaikki päättyi ja mikä oli lopullinen syy. Totuus voi olla kirpaisevaa.
tämä? Kyllä sinä sen tiedät hyvin mitä ajattelen/ajattelin.
saattaisi muuten sopia muhun kyllä, mutta kun mulla ei ole ketään toista. Sillä yhdellä kyllä taitaa olla..
" en ole pystynyt käsittelemään sitä asiaa aikoinaan loppuun sun kanssa" ??
Mitä tapahtui ?
avasit oikein tämän palstan anteeksipyyntöön ????????????
Lurittelet sivullisen; ketä kiinostaa; luin vain ja ainoastaan eka lauseen.
Pyydä anteeksi oikeassa elämässä; ei täällä bittih**tissä, please !
luusereita täällä on, paljon parempi olisi ollut kun olisit pitänyt sen koneesi kiinni. Jos on tommonen paskakasa että pyytää TÄÄLLÄ anteeksi on jo niin alas vajonnut että ei mitään rajaa. HÄPEÄ !!
Anteeksipyyntö ei ehkä kuitenkaan ollut syy tuohon kirjoitukseen, eikä tässä niin aiheellinenkaan.
On varmaan paljon asioita, jotka satuttaa. Ja jokaisella omansa. Alleviivaus tuohon lauseeseen.
Eli kaikki mikä sussa on vialla on pääosin jonkun toisen syytä?
Se on totta, että ihmisten käytöksen perusteella voisi joskus luulla, että haluavat vain tuhota.
Sanoisin, että se riippuu tilanteista. Se tunteiden uudelleenkohdistus. Joissakin tilanteissa se vaan on helpompaa, jopa todennäköistä. Voi olla, että se sun ajattelema henkilö on saanut juuri oikeanlaiset palikat ja se onnistuu. On saanut putsata pöydän ja aloittaa ihan uudelleen, on ollut tarpeeksi myös vanhaa, jotta on tuttua ja toinen ymmärtää tilanteen ja sen mitä käy läpi, mutta on tarpeeksi "uutta ja ihanaa". On tuntenut itsensä tarpeeksi loukatuksi, sen verran että ylitsepääsemisestä tulee kylmän helppoa. Kumppanilla sattuu olemaan paljon halua ymmärtää, huolehtia ja niin edelleen =tulee "riippuvaiseksi", tuntee tarvitsevansa. Kauniit eleet tuntuvat superhyviltä ei niin kauniiden jälkeen. JNE.
Se riippuu hyvin paljon tilanteesta mihin kukin pystyy. Ehkä hänen tilanne on helppo/helpompi.
Minäkin löysin ajatuksen jämän. Kaikki ihmiset(tai ne tilanteet) eivät ole sellaisia, että haluaisivat pitää päässään(sydämessään?) tunteen, että oli jotain. Tai ehkä se johtuu siitä, että on vaikea nähdä, että oikeasti oli mitään. Siis mitään muuta kuin toisen oma eskapismi, jolla parantaa omaa elämänlaatuaan ja siinä se. Eli toiselle osapuolelle, joka ajattelee, että jotain on aito halu oikeasti olla yhdessä ja olla sitä ikuisesti on jotain, niin se eskapismi ei ole mitään. Monet ihmiset haluavat todellista. Jos haluan ajatella ajatuksia, joilla pääseen pakoon arjesta(jota en muuten ole kovinkaan paljon koskaan tahtonut tehdä) minulla on tarpeeksi hyvä mielikuvitus, että pystyn kuvittelemaan sellaisia ilman oikeita ihmisiä, joista pitäisi pitää kiinni sellaisten ajatusmahdollisuuksien vuoksi. Itselleni se on ainakin ei kiitos.
Tuleepa ajatukset kovan oloisesti ulos. Luin juuri tietokirjaa, johtuu siitä. Väännyin järjelliseksi seuraavaan harlekiiniin asti.
Olen alkanut elää jännittävän vaarallisesti, en jaksa oikolukea kirjoituksiani.
Minä en ole vedättänyt kuin rekeä.
Vaikutat hirvittävän epäempaattiselta.
älä sinä hävytön kehtaa kutsua minun tunteita haluksi parantaa omaa elämänlaatua.
"Eli kaikki mikä sussa on vialla on pääosin jonkun toisen syytä." -mitä olen itsessäni väittänyt jonkun toisen syyksi? Sulla on joku ajatusrakennelma päässä, jonka mukaisesti haluat tulkita asioita. Jos sanon oleeni rakastunut, onko se jokin vika?
muuten nainen vai mies?
Tama paita on huva mina lepata vaha latia juota urtitee teke muta enempi luketa katto mita ehti ei paata tura palioa mita pitas huva nain.
Kauhean kohtalokasta. Mähän yritin sanoa, että luin juuri tietokirjoja. Oli järjellinen ja kyseenalaistava fiilis. Pitäisikö lukea aina Humiseva harju ennen kuin avaa nämä palstat, jotta ulosanti olisi tunteikasta ja ihanaa. Ja se oli Vain ulosantia se empatian puute.
Kehtaanpas. Ymmärrät varmaan, että sellaista voi tulla mieleen. Vai väitätkö ettei ihana yhdessä unelmointi ja hauskat ja ihanat jutuskelut välity suoraan omaan elämääsi parantavassa mielessä.
On varmaankin niin, että minulla on joku ajatusrakennelma päässä. Kun kerran olen kohtuullisen varma olleeni väline, jolla sitä omaa elämää parannetaan. Tietysti se on ajatusrakennelma. Mutta olen pohtinut sitä tarkkaan ja sille on perusteluja. Mitään oikeaa ja aitoa ei tahdottu. Oikeaksi ja aidoksi käy pelkkä sydämessä oleva tieto. Ja tiedän miten ihastuminen tms. vaikuttaa läsnä olevaan elämään. Se on minusta kaikenlisäksi moraalisesti vastenmielistä.
En ole tulkinnoissani niin jyrkkä, että en ottaisi muita mahdollisuuksia huomioon. Pääasia on kai se, että tunnen olleeni vain väline.
Tarkoitin, kun sanoit, että olet tuollainen hänen vuoksi. Myönnän, että ajattelin näkökulmasta, että et ota juuri mistään vastuuta. Oli väärin ajatella niin, sillä otithan sinä lauseissasi. Sori.
En mä sitä ajatellut, että rakastuminen on vika tai muutenkaan mitään mitä sanoit. Se tuli niistä ajatusrakennelmista. Se, mitä kirjoitit, kosketti jollain tavalla, kun kerran vastasin. Ajattelin, että kivan tuntuinen ihminen, joka kertoo kivasti tunteistaan. Siis, että kirjoitit sellaisia asioita, joiden kirjoittaminen vaatii voimaa. Ei ole helppo sanoa, että loukkaa jokin mitä toinen on tehnyt. Katsoin sinua siksi ylöspäin. Ehkä sisäinen merihirviö vain alkoi huutaa "Not nice person, bad person, BAD PERSON! BAD!" Se muistuttelee. Ja ne tietokirjat! Miksei kukaan kuule mua.
Ikävältä kuulostaa tuo et luulet olleesi jonkun elämän parantamisen väline. Ei niin saisi olla..
Voin vain sanoa omalta osaltani (vaikkakin sit ihan anonyyminä) et minä en ole pitänyt ihastustani minään välineenä oman elämän parantamiseen. Haluan ja tahdon ihan oikeasti asioita.. En vain sydämessä ja haaveissa. Jos vaikka sattuisitkin olemaan ihastukseni.
Ei se ole niin ikävää eikä ole paha mieli. Se on ihan hyvä. Osaa arvostaa sitä, kun on jotain muutakin jollekin.
Mitä sinä sitten olet kokenut, miksi kirjoitat. Tuo vastuun ottamisasia on näkynyt niin syvästi ajatuksissani, että sekin väitteesi kuulostaa näiden fiilisten vinkkelistä lähinnä rumalta. Sä sotket. Totta, että kirjoitukseni vaatii voimaa. Ja rehellisyyttä. Helppo on sanoa, että loukkaa jokin mitä toinen on tehnyt, mutta se ei ollut ytimekkyydessää viestin sisältö, minkä sinäkin tietenkin tajusit. Asioita, myös muiden tunteita, pitää yrittää tarkastella ymmärryksellä.
Älä saarnaa mulle. Sanoin, että olin väärässä siitä vastuusta. En tiedä minkä verran, mutta ainakin sen verran, että kirjoituksestasi kyllä näkyi, että otit vastuuta. En väittänyt enää mitään. Enkä asu pääsi sisällä, niin en tiedä ajatuksiasi. Niin, on helppo sanoa, että loukkaa jokin. Mutta ei ole helppo eritellä, että mikä. Niin kuin teit. Itse en uskalla/halua.
Tarkastelit ymmärryksellä muiden tunteita, itse en kirjoituksellani tehnyt niin. En vain jaksanut. Tai ehkä jätin vaan sanomatta ne asiat, jotka ymmärrän ymmärtämyksellä. Niitä on ja teen niin. Kaikkea ei silti voi ymmärtää toisen näkökulmasta ja joskus totuus on mitä on. Yrität maalata minusta jyrkkää ja tuomitsevaa kuvaa itse. Saanko vuorostani loukkaantua siitä. Ai niin, en kerkeä pitää mennä pakollisille asioille. Pidin siitä voimasta ja rehellisyydestä, mutta et sinä niistä mitalia saa.
Olen yrittänyt myös ymmärtää asiat, antaa ne anteeksi ja siirtää menneisyyteen. Ihan varmasti olen yrittänyt ymmärtää toisen näkökulmasta. Ei kai kukaan niitä muuten viitsisi käsitellä. Olisi vaan katkera ja antaisi olla. En ole halunnut olla. Olen käsitellyt omat tunteet samalla. Ilman, että on tarvinut puukottaa niitä. En ole tuollainen millaisena yrität minut esittää. Vai oliko se minun vika, kun en osaa kirjoittaa.
Hei, piti vielä kirjoittaa sinulle, että tuo oli hyvä tuo toinen kappale siinä ensimmäisessä kirjoituksessasi, se auttoi minua. Kiitos siitä. Jos hyvin käy, lähden nyt asioille ja jään sille tielle.
kirjoittaa se tännekin, kun on taas enemmän pyörinyt mielessä.. En vedättänyt, en pelannut, en mitään sellaista. En oikein osaa kuvitella muita elämääni, lähelle.
Joku kelpaa paremmin, koska on parempi. Ei se sen kummempaa ole. Susta joko puuttuu ihannemiehen ominaisuuksia tai sillä toisella on niitä enemmän.