Viime vkl varmaan meni jokin bitti poikittain mun päässä!!
Olen ollut alakuloinen nyt viikon verran ja jotenkin "ylirauhallnen"...kotona ei oikein mikään kiinnosta ja tulee luettua KIRJOJA jota siis en normaalisti tee...
Tunnen käsittämätöntä vetovoimaa itseäni 6v nuorempaan naiseen jonka kanssa työskentelen vaikka olen itse kihloissa jo monta vuotta.
Eihän se nyt jumalauta näin voi mennä, että "rakastat" jotakuta ja yht.äkkiä kun salama kirkkaalta taivaalta sun oma sydän tekee jotain ihan ihmeellisiä päätöksiä jotka ovat täysin epäreiluja ja järjenvastaisia...vai enkö rakasta...tarpeeksi nykyistä!?
Noh..tuon asian lisäksi tekisi vaihtaa työpaikkaa oikeastaan kahdesta syystä.
1. Joka aamu kun näen tämän kolleegan joka on tämän mun teinimäisen ihastuksen kohteena meinaa mennä suolet solmuun ja saattaa jopa pahimmassa tapauksessa hymyilyttää ja lämmin tunne valtaa rintakehää, ja tämäkin alkoi todella yht.äkkiä..noin 2kk sitten en tuntenut tai tiennyt tuntevani mitään poikkeuksellista häntä kohtaan.
2. Onko tää nyt se ura...10v samassa firmassa ..tosin ihan kivasti päässyt etenemään ja palkkakin on ihan OK.
Siis kaiken kaikkiaan mun elämässä ei ole MITÄÄN vikaa.
Vai onko?
En tiedä...perkele 2kk sitten asiat oli vielä kristallin kirkkaita ja mitään tälläistä epäröintiä ei ollut, mitään ihmeellistä ei sen jälkeen ole tapahtunut kunnes vain viime SU heräsin tälläiseen kummaliseen tunteeseen et jotakin pitäs vissiin tehrä.
Tää kirjoitus ei ole mikään vitsi..en itse saa tätä paremmin puetuksi kirjoitukseksi.
Normaalisti en ikinä kirjoittele Suomi24h palstalle mut tämä asia nyt oli vain saatava pois järjestelmästä.
Meneekö tää ohi ?
Onko tää nyt se 30-kympin kriisi vai onko se vain jotain pääkopan tuottamaa kuvitelmaa ja mitään kriisiä ei ole olemassakaan?
Pahinta täs nyt on se, että ihan 100% varmasti tiedän et työkaveriin en ole sotkeentumassa ja jättäisin oman parisuhteen , en tosiaankaan aio kertoa kollegalleni että hänen hymynsä saa mun henkitorven syväjäähän ja jutut on kun jollain teinipojalla kun pasmat sekoaa.... kuvittelin et tästäkin ois selvitty lukiossa kun satuin ihastumaan vanhojentanssi pariini.
Vai räjäytänkö pankin ja pistän säpäleiksi koko elämän ?
Suhde poikki (sillä en ole menossa vikitteleen ketään jos olen olemassa olevassa parisuhteessa kiinni) ?
Kämppä myyntiin ?
Sinkku meininkiä tedossa jos kolleegalla ei mitään tunteita mua kohtaan ?
Tosin arvostan nykyistä elämänkumppania ja yhteisiä vuosia (ei ole lapsia).
ei jumalauta tästä kirjoituksestakin näkee et ajatukset poukkoilee kun hauki veneen pohjalla.
Taidan tästä mennä lukemaan kirjaa "Kun mies katoaa" by Jouni Hynynen.
Toivottavasti joskus vielä nauran tälle kirjoitukselle....juuri nyt se ei kyllä onnistu, koko pakka aivan sekasin.
Kellekkään vastaavaa tapahtunut ja miten kävi ? joko sinä naurat asialle ? Vai menikö homma .ns reisille oikein kunnolla ?
Olen ollut alakuloinen nyt viikon verran ja jotenkin "ylirauhallnen"...kotona ei oikein mikään kiinnosta ja tulee luettua KIRJOJA jota siis en normaalisti tee...
Tunnen käsittämätöntä vetovoimaa itseäni 6v nuorempaan naiseen jonka kanssa työskentelen vaikka olen itse kihloissa jo monta vuotta.
Eihän se nyt jumalauta näin voi mennä, että "rakastat" jotakuta ja yht.äkkiä kun salama kirkkaalta taivaalta sun oma sydän tekee jotain ihan ihmeellisiä päätöksiä jotka ovat täysin epäreiluja ja järjenvastaisia...vai enkö rakasta...tarpeeksi nykyistä!?
Noh..tuon asian lisäksi tekisi vaihtaa työpaikkaa oikeastaan kahdesta syystä.
1. Joka aamu kun näen tämän kolleegan joka on tämän mun teinimäisen ihastuksen kohteena meinaa mennä suolet solmuun ja saattaa jopa pahimmassa tapauksessa hymyilyttää ja lämmin tunne valtaa rintakehää, ja tämäkin alkoi todella yht.äkkiä..noin 2kk sitten en tuntenut tai tiennyt tuntevani mitään poikkeuksellista häntä kohtaan.
2. Onko tää nyt se ura...10v samassa firmassa ..tosin ihan kivasti päässyt etenemään ja palkkakin on ihan OK.
Siis kaiken kaikkiaan mun elämässä ei ole MITÄÄN vikaa.
Vai onko?
En tiedä...perkele 2kk sitten asiat oli vielä kristallin kirkkaita ja mitään tälläistä epäröintiä ei ollut, mitään ihmeellistä ei sen jälkeen ole tapahtunut kunnes vain viime SU heräsin tälläiseen kummaliseen tunteeseen et jotakin pitäs vissiin tehrä.
Tää kirjoitus ei ole mikään vitsi..en itse saa tätä paremmin puetuksi kirjoitukseksi.
Normaalisti en ikinä kirjoittele Suomi24h palstalle mut tämä asia nyt oli vain saatava pois järjestelmästä.
Meneekö tää ohi ?
Onko tää nyt se 30-kympin kriisi vai onko se vain jotain pääkopan tuottamaa kuvitelmaa ja mitään kriisiä ei ole olemassakaan?
Pahinta täs nyt on se, että ihan 100% varmasti tiedän et työkaveriin en ole sotkeentumassa ja jättäisin oman parisuhteen , en tosiaankaan aio kertoa kollegalleni että hänen hymynsä saa mun henkitorven syväjäähän ja jutut on kun jollain teinipojalla kun pasmat sekoaa.... kuvittelin et tästäkin ois selvitty lukiossa kun satuin ihastumaan vanhojentanssi pariini.
Vai räjäytänkö pankin ja pistän säpäleiksi koko elämän ?
Suhde poikki (sillä en ole menossa vikitteleen ketään jos olen olemassa olevassa parisuhteessa kiinni) ?
Kämppä myyntiin ?
Sinkku meininkiä tedossa jos kolleegalla ei mitään tunteita mua kohtaan ?
Tosin arvostan nykyistä elämänkumppania ja yhteisiä vuosia (ei ole lapsia).
ei jumalauta tästä kirjoituksestakin näkee et ajatukset poukkoilee kun hauki veneen pohjalla.
Taidan tästä mennä lukemaan kirjaa "Kun mies katoaa" by Jouni Hynynen.
Toivottavasti joskus vielä nauran tälle kirjoitukselle....juuri nyt se ei kyllä onnistu, koko pakka aivan sekasin.
Kellekkään vastaavaa tapahtunut ja miten kävi ? joko sinä naurat asialle ? Vai menikö homma .ns reisille oikein kunnolla ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen jostakin lukenut sellaisen viisauden että Ihminen rakastuu läpi elämänsä. Joten se vaan kuuluu meidän luonteeseen. Uskon että ajan kanssa löydät oikeat vastaukset. Anna itsellesi ja asialle siis aikaa.
Ja LUKEMINEN on todella mielenkiintoinen ja hyvä harrastus. Sitä suosittelen jatkamaan.
Mutta noi rakkaudet tai ihastumiset tuppaa yleensä menee ohitse " jos niitä ei niin sanotusti ruoki hirveästi" Mut jos jatkuvasti vatkaat asiaa mielessäsi niin kipinä saattaa muuttua ilmi liekiksi. Varsinki jos jatkuvasti näät tätä kohdettasi. Mut mieti oikeesti mikä on järkevää ja mikä ei. Anna itsellesi aikaa. Hätiköidysti ei kannata tehdä mitään mitä ehkä joutuis myöhemmin katuu. Asioilla on tapana järjestyä myös sydämen.
En tiedä onko tästä mun raapustuksesta mitään apua.