Mikähän diagnoosi minulle oikein lankeaisi, kun mulla tuntuu olevan sellainen juttu, että naisesta kykenen nauttimaan ainoastaan visuaalisesti ja seksuaalisesti. Parisuhteessa (joita minulla on ollut monia) se keskustelu ja muu vuorovaikutus on ollut pelkästään välttämätön paha, ja ärsyttävää. Vielä lisää ärsytystä, jos seksi ei toiselle maistu, koska sen takia olen parisuhteessa.
Ongelma naisten suhteen
Fitahtanut
5318
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jaa-a, jonkinmoisia ongelmia läheisyyden kanssa ehkä? Et siis kiinny naisiin mitenkään? Entäs ystävät? Kiinnytkö heihin, ja onko heidän kanssaan mielekästä keskustelua ja vuorovaikutusta? Jos ystäviä pidät arvossa sen keskustelun ym vuoksi, niin voisiko olla, että syystä tai toisesta tuppaat hakeutumaan sellaisten naisten seuraan, joiden kanssa se vuorovaikutus vain ei luista?
Tai sitten jokin kotoa opittu malli siitä, että naisilla on vain "välinearvoa"?
Ja voi olla myös, että läheisyys tai menettämisen mahdollisuus ahdistaa/pelottaa, jolloin on helpompaa kylmettää se puoli ja olla kiinnittymättä liikaa.
Siinä joitakin ajatuksia.
Jotenkin havahduin tuohon, että vaikka haluat pelkkää seksiä, niin silti olet ollut paljon parisuhteissa. Onko parisuhteessa olemiseen ainut syy se, että seksiä on tarjolla helpommin, vai olisiko kuitenkin taustalla myös jokin muu tarve parisuhteeseen? Mietin, että jos pelkkää seksiä halajaa, niin eikös se olisi hauskaa saalistaa kaupungin yössä aina uusia naisia :P Tai olla puhtaassa seksisuhteessa. Pelkkää seksisuhdetta haluaviakin naisia varmaan on jonkin verran, joten eikö yksi vaihtoehto olisi "styylata" sellaisen kanssa ennemin kuin olla parisuhteessa, jossa halutaan ihan eri asioita. Pointtini siis oli, että siihen on varmaan jokin syy, miksi kuitenkin olet ollut paljon parisuhteissa.
Kyllä sinä aika pitkälti taisit päästä ongelmien juurille. Olen jotenkin ne asiat itsekin tajunnut, mutta haluan aina tuntemattomalta vahvistusta näihin omiin tuntemuksiin.
Kiva, jos vastauksestani oli jotain hyötyä. Saanko udella, missä kohtaa osuin oikeaan?
Sanotaan nyt tässä se, mitä ei koskaan pitäisi julkisesti sanoa, eli se, että tunnustan olevani omistushaluinen. Haluan että minulla on käytössä nättiin kuoriin laitettu pillu. Toki minä nautin myös ystävyystasolla kanssakäymisestä, mutta seksuaalitasolla siinä on jotakin niin alkukantaista mukana, että sekin jo pilaa tunnelman jos seksin aikana pitää puhua.
Suvun sisällä naisiin minulla on aina ollut hyvin lämmin suhtautuminen. Olisiko tässä sitten kyse siitä, että kun minulla oli nuorena huono itsetunto ja sain aina tytöiltä pakit, vaikka olin mielestäni ihan hyvännäköinen?
Luonteessani ei mitään kauhean väärää luulisi olevan, kun kaikki minusta aina pitävät jollakin tasolla, mutta minun on vaikea ymmärtää, miksi esineellistän ja miksi olen niin omistushaluinen, että en halua edes matkustaa, kun minun sitten pitäisi saada itselleni vaikkapa Rooma, jos satun sinne menemään, ja pitämään siitä. En ymmärrä itseäni!