Varoittava esimerkki

Heippa vaan kaikille lukijoille.

Olen itse käyttänyt homeopatiaa aikoinaan useampaankin otteeseen. Alkuun käytin vain poskiontelotulehduksen hoitoon, sittemmin myös allergioiden parantamiseen. Poskiontelotulehdukseni kyllä parani, mikä kesti viikon. Olen aiemmin hoitanut poskiontelotulehduksia ilman antibiootteja ja ilman homeopaattisia valmisteita, pelkästään nasolinilla. Silloinkin se kesti noin viikon ja parani itsellään. Siispä ei merkittävää tehoa homeopatialla. Allergiani ovat edelleen olemassa, iän myötä toki hieman helpottaneet. Ne eivät parantuneet homeopatialla enkä saanut kevään pahimpina siitepölykausina akuuttiin astmakohtaukseen mitään apua minulle määrätyistä homeopaattisista lääkeaineista. Kokemuksesta tiedän, että minulla lievä allerginen astmakohtaus menee kyllä ohi, mikäli rentoudun ja hengittelen rauhallisesti.

Olin kuitenkin suht tyytyväinen tuolloin homeopatiaan, sillä ajattelin siitä kuitenkin olevan jotakin hyötyä. Näin jälkeenpäin ajatellen nämä hyödyt ja positiiviset vaikutukset saattoivat hyvinkin olla vain itsesuggestion provosoimia. Niin tai näin, seuraava tapaus sai minut kyllä erittäin varpailleen homeopatian suhteen.

Joitakin vuosia sitten minulla ilmeni oireita, joiden vuoksi hakeuduin homeopaatin vastaanotolle. Sain lääkeaineet, mutta osa oireista vain oli ja pysyi. Seuraavaksi minulle tuli ihottumaa kämmeniin, jalkapohjiin ja keskivartalolle. Sellaista punaista, laikukasta - internet haku paljasti sen hyvin samankaltaiseksi kuin roseola-ihottuma. Minä ajattelin ensin tämän olevan vain normaali seuraus lääkeaineiden vaikutuksesta, sillä homeopaattisen paranemisajattelun mukaan paranemisprosessi etenee keskustasta ulospäin. Tämän paranemisprosessin seurauksena ilmenee ihottumaa, joka siis on merkki paranemisesta. Näin siis uskoin ja näin myös homeopaatti asian minulle selitti. Mutta koska oireet eivät lähteneet helpottamaan, enkä pitänyt tätä ihottumaa lainkaan normaalina, menin lääkäriin. Verikokeet paljastivat, että sairastin syfilistä eli kuppaa. Silloinen parisuhteen toinen osapuoli kantoi bakteeria oireettomana, mikä on taudin huono puoli.

Jos siis olisin jatkanut homeopaattista hoitoa, ihottuma kyllä olisi hävinnyt ajan myötä. Kupassa seuraa primaarioireiden jälkeen latenttivaihe, jolloin bakteeri pesiytyy mm. hermostoon ja uinuu siellä. Lopulta tauti johtaa kuitenkin kuolemaan ja sitä ennen mm. hermoston vaurioitumiseen. Bakteeri aiheuttaa tuhoa aivoissa latenttivaiheen pahentuessa. Olisin siis voinut jatkaa eloani tietämättäni, että kannan bakteeria, joka lopulta aiheuttaisi niin paljon tuhoa, että penisilliinikuuri myöhäisemmässä vaiheessa ei hermovaurioita paranna. Onneksi siis hakeuduin asianmukaiseen hoitoon ajoissa ja paranin. Tuhoa ei aiheutunut. Homeopaatti, joka oli myös sairaanhoitaja, ei näitä oireita tunnistanut eikä missään vaiheessa kehottanut menemään lääkäriin. Ymmärrän toisaalta kyllä, että kuppa on melko harvinainen nykypäivänä.

Olkoon tämä siis erittäin varottavana esimerkkinä terveen järjen käytöstä. Aina pitäisi käydä myös perinteisen koululääketieteen edustajan vastaanotolla, siis lääkärillä. On suuri erehdys uskoa homeopatian olevan parempi kuin koululääketiede. Perehtykää asioihin ja hankkikaa faktoihin perustuvaa tietoa.

Minulta meni homeopatiaan usko tuon kokemuksen myötä ja koen asiakseni kertoa tämän esimerkin myös muille. Että harkitkaapa kahdesti ja käyttäkää sitä selkärangassa uinuvaa maalaisjärkeä. Sen käyttö on sallittua.