Kun vain jatkuvasti keskityt lipomaan ja "ymmärtämään" näitä barbaari-muslimeja niin kysyn:
- muslimiterroristit uskovat pääsevänsä paratiisiin jossa on ainakin 70 "neitsyttä" yms
- kristityillä soitellaan harppua kuten irvailit
Niin kerro esimerkki kristityistä itsemurhapommittajista, jotka näin haluavat päästä paratiisiin.
Missä maassa esim tänä vuonna näin on tapahtunut?
- muslimiterroristit uskovat pääsevänsä paratiisiin jossa on ainakin 70 "neitsyttä" yms
- kristityillä soitellaan harppua kuten irvailit
Niin kerro esimerkki kristityistä itsemurhapommittajista, jotka näin haluavat päästä paratiisiin.
Missä maassa esim tänä vuonna näin on tapahtunut?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Missä sinä olet?
kiitos.
niin saat vastauksen.
Missä maassa on toiminut viimeisen vuosikymmenen aikana kristittyjä itsemurhapommittajia, jotka itsensä räjäyttäen esim väkijoukossa naisia ja lapsia surmaten, ovat lunastaneet kuvitellun taivasosuutensa ?
Onko kristittyjen Raamatussa lupaus marttyyreille paratiisista jossa määrittelemätön määrä neitsyitä on valmiina tekemään "palveluksia"??
Pidätkö muslimien vastaavaa lupausta mitenkään järjellisenä?
Onko riittävän kohteliaasti sanottu.
Minua on arsyttänyt tapasi:
- kun jossain kritisoidaan aiheestakin ne teot mitä ns muslimit tekevät NYT ja TÄSSÄ, niin sinä alat puhumaan jostakin miekkalähetyksen aikaisista teoista.
>>Onko riittävän kohteliaasti sanottu.>>
Aivan riittävän. Kysymykset olivat asiallisia, joten saat varsin perusteellisen vastauksen. Toivottavasti jaksat lukea, koska näin jonkin verran vaivaa kirjoittaessani sen.
>>Missä maassa on toiminut viimeisen vuosikymmenen aikana kristittyjä itsemurhapommittajia, jotka itsensä räjäyttäen esim väkijoukossa naisia ja lapsia surmaten, ovat lunastaneet kuvitellun taivasosuutensa?>>
Eipä tule mieleen, jos nyt ei oteta lukuun niitä IRA:n marttyyreita, joilla pommi on lauennut vahingossa liian aikaisin.
Länsimaiden ammattisotilaat ovat koulutettuja ja hyökkäyksissä pyritään nykyään käyttämään sellaisia korkeateknologisia aseita (ohjukset, täsmäpommit, superpommit, napalm, uraanipanssarintorjuntaammukset jne.), joiden ansiosta kristitty/uskovainen/uskontoihin kuulumaton pommittaja olisi mahdollisimman hyvässä turvassa ja tuhovaikutus optimaalinen.
Toki näille sotilaille tarjotaan mahdollisimman hyvät uskonnolliset palvelut uskonnosta riippumatta.
>>Onko kristittyjen Raamatussa lupaus marttyyreille paratiisista jossa määrittelemätön määrä neitsyitä on valmiina tekemään "palveluksia"??>>
Ei tietääkseni. Raamatussa ei määritellä muistaakseni tarkemmin taivasta ja tietääkseni sen katsotaan useimmissa kirkkokunnissa (ainakin tuntemissani) olevan pikemminkin "henkinen" paikka. Lapsenomaisia kuvitelmia siitä tietenkin saattaa esiintyä, mutta nekin korostavat enemmin jotain aivan muuta kuin seksiä (harpunsoitto, ylistyksen laulaminen tms.).
>>Pidätkö muslimien vastaavaa lupausta mitenkään järjellisenä?>>
En pidä mitenkään järjellisenä näille itsemurhapommittajille annettuja lupauksia taivaan seksuaalisista iloista. Eivät pidä useimmat muslimitkaan. Pidän myös äärimmäisen epäeettisenä erityisesti lasten, nuorten ja yksinkertaisten, tietämättömien ihmisten manipuloimista tällaisilla lupauksilla. Niin pitänevät useimmat muslimitkin.
>>Minua on arsyttänyt tapasi:
- kun jossain kritisoidaan aiheestakin ne teot mitä ns muslimit tekevät NYT ja TÄSSÄ, niin sinä alat puhumaan jostakin miekkalähetyksen aikaisista teoista.>>
Jos luet hieman tarkemmin viestejäni, huomaat, että vastaan historiallisiin (esim. Muhammedia koskeviin) viesteihin historialla.
Nykyaikaa koskeviin viesteihin pyrin taas yleensä vastaamaan tuomalla esille lähimenneisyyden taustoja, selvittelemällä kansainvälistä tilannetta ja rinnastamalla alkeellisen sotatoiminnan moderniin sodankäyntiin.
***
Erikseen huomautan, että itseäni ärsyttää se, että kun puhutaan tiettyjen tahojen NYT ja TÄSSÄ tekemistä teoista, ne lykätään surutta koko muslimikunnan ja islamin niskaan.
Ensinnäkään yksikään tuntemani historioitsija tai yksikään tuntemani kansainvälisen politiikan tutkija ei katso, että uskonnot tai aatteet olisivat sotien koko syy tai edes kovin olennainen syy. Niiden syyt ovat aina hyvin moninaiset. Syitä ovat mm. historialliset painolastit, kansallistunnon kuohahtelu ja kansallinen itsekkyys, vapautumis- ja puolustautumispyrkimykset, taloudelliset seikat, yksilölliset valtapyyteet, kosto, ennaltaehkäisy (ns. preventiivinen sodankäynti), pyrkimys taloudelliseen, poliittiseen ja/tai sotilaalliseen hegemoniaan, valloitushalu, pyrkimys kääntää huomio sisäisistä ulkoisiin ongelmiin jne. jne. Jokaisessa konfliktissa tai sodassa vaikuttavat useat tällaisista tekijöistä. Uskonto on niissä pikemminkin pintakuorrutusta, jotain, jota käytetään enemmän tai vähemmän yksinkertaisten ihmisten manipuloimiseen.
Toiseksi tällainen yleistäminen ja leimaaminen on länsimaisen ja erityisesti pohjoismaisen oikeuskäsityksen ja oikeustajun vastaista. Eli siteeratakseni Runebergin runoa "Maaherra":
Han sänkte tungt sin hand uppå dess pärm,
hans blick, på boken fästad, lyste klar:
"Herr general, här ser ni ett beskärm
för dem, ni hotat har.
Här är vår vapenlösa trygghet än,
vår lag, vår stora skatt i lust, i nöd;
er härskare har lovat vörda den,
den vädjar till hans stöd.
I den se'n sekler re'n det stadgat stått:
att bryter en, all skuld är endast hans,
att mannen bötar ej för hustruns brott,
ej hustrun för sin mans..."
Runo kertoo Suomen sodasta n. 200 vuotta sitten tilanteessa, jolloin Venäjän armeija oli miehittänyt Itä-Suomen. Venäjän armeijan ylipäällikkö, kenraali von Buxhoevden vaatii Savon ja Karjalan maaherra Wibeliusta allekirjoittamaan määräyksen, jonka mukaan yhä Ruotsin armeijassa taistelevien suomalaisten omaiset ajettaisiin pois maatiloiltaan. Maaherra Wibelius kieltäytyy allekirjoittamasta määräystä, joka on hänen oikeustajunsa vastainen ja vetoaa Ruotsin lakiin. Valitettavasti käännöstä ei löytynyt netistä, joten annan sen muistinvaraisesti viimeisestä säkeistöstä
"Siin ikimuistoisesta säädetään,
jos joku rikkoo, on syypää yksin hän,
ei vaimo ole vastuus' miehestään,
ei miesi vaimostaan."
Oltiinpa nykyään käytävästä terrorisodasta mitä mieltä tahansa, se joka kaataa syyllisyyden siinä tehdyistä teoista kenenkään muun niskaan kuin niiden, jotka ovat tekoihin syyllistyneet tai antaneet niitä koskevat määräykset, toimii ikivanhojen pohjoismaalaisten oikeusperiaatteiden ja oikeuskäsitysten vastaisesti. Hän siis vastustaa ja pyrkii horjuttamaan keskeisintä perustaa, jonka varassa koko yhteiskuntamme ja elämäntapamme lepää.
Ihan hyvä vastaus.
Hatunnoston arvoinen.
>Han sänkte tungt sin hand uppå dess pärm,
hans blick, på boken fästad, lyste klar:
"Herr general, här ser ni ett beskärm
för dem, ni hotat har.
Här är vår vapenlösa trygghet än,
vår lag, vår stora skatt i lust, i nöd;
er härskare har lovat vörda den,
den vädjar till hans stöd.
I den se'n sekler re'n det stadgat stått:
att bryter en, all skuld är endast hans,
att mannen bötar ej för hustruns brott,
ej hustrun för sin mans..."
På finska (O. Manninen):
Lujasti painuu käsi kanteen sen,
ja silmä loistaa, kirjaan luotu tuo:
"Kenraali, keskell' uhkauksien
tää meille suojan suo.
Meill' aarre kallis, turva aseeton
se on, jos hyvä, paha päivä saa;
sen valtiaanne vahvistanut on,
se häneen vetoaa.
Siin' ikivanhuudesta säädetään:
ken rikkoo, sen on syy; ei vastaamaan
jää vaimo työstä miehen vikapään
kuin mies ei vaimonkaan.
Manninen on sanasointuva, mutta Kajanderin käännös (jota yritin muistella), on mielestäni iskevämpi ja lähempänä alkuperäistä.
Onko internetissä Vänrikin tuolin narinoiden suomennosta? Omani on hävinnyt ties minne.
>Onko internetissä Vänrikin tuolin narinoiden suomennosta? Omani on hävinnyt ties minne.
Eipä löytynyt verkosta. Mutta kyseinen, hieno teos tulisi löytyä jokaisesta maamme kodista. Cajanderia näkyy myytävän ainakin Akateemisessa. Vaan me luimme koulussa tätä Otto Mannisen toimittamaa käännöstä. Tai no, minä ainakin luin... :o)
oli se tapa, että jos vihko oli jäänyt kotiin tai kotitehtävät tekemättä, piti opetella ulkoa pari säkeistöä Vänrikkiä. Tulos: osaan vieläkin suurin piirtein puolet teoksesta ulkoa, hapuillen, mutta kuitenkin. Joten puolet teoksesta on aina mukana.
Aabrahamin isä köyhä ol'
viraton kersantti
jo ikämies kun Kustavin
sodissa taisteli.
Älyä kuinka äijällä
lie ollut itsellään
jaella lapsijoukolleen
ei tiedä yksikään.
Mut' vanhemmille varmaankin
lie liiaks' antanut,
kun Aabrahamille muuta ei
kuin hiukka rippunut.
Pojasta kasvoi kuitenkin
kalpea, hintelä,
kuin orja raatoi koulussa
ja kaatoi piimänsä.
Oli siitä hyötyäkin. Luokkakaverin nimen kun pani Sven Dufvan paikalle ja vähän muunsi, niin sai hyvän pilkkarunon. Tämä oli pika-pilkkaruno yhdestä hyvästä kaveristani, kun hän oli kaatanut maitolasin ruokalassa syliinsä. Aabrahamin paikalla oli toki toinen nimi.
Mä inhoon tarinoita...ainakin sotatarinoita. Pitäisikö tuohon perehtyä:-)
Nämä ovat ainoat säkeet, jotka muistan _melkein_ ulkoa... (tässä suoraan Manniselta):
"Se luoti tiensä ties, sit' ei voi kieltää", virkkoi niin vain kenraali, "ties enemmän se, kuin me tiedettiin;
ei otsaan käydä huolinut, sen huonoks arvioi,
vaan sattui rintaan rohkeaan, jalomman valikoi."
Ja sanat nää ne kiertämään jäi väen keskuuteen,
ja kaikki katsoi Sandelsin siin' oikein sanoneen.
"Näät Tuuvan mieli kylläkin ol' lyhyt mittojaan;
pää huono oli", arveltiin, "vaan sydän paikallaan."
Päättelin teidän lukeneen Runebergia kansakoulussa(?) Kuuluneeko se nykyään edes peruskoulun oppisuunnitelmaan? Lukion äidinkielenkurssiin sisältyi, ainakin vielä viime vuosikymmenellä. Kävimme siitä jonkin paneelikeskustelun tai vastaavan - ja taisin silloin olla ainoa, jota suuremmin innosti Sven Dufvan sielunmaailman analysointi... Olin erilainen nuori. :D
"se luoti tiesi paikkansa,
ties paremmin kuin me:
ei otsaan käydä huolinut,
sen huonoks' arvioi
vaan sattui sankarrintahan,
jalomman valikoi."
Edwin Laine pilasi koko Sven Dufvan perinpohjaisesti sekä ohjaus- että näyttelijätyöllään. Yök! Vaikka Runebergin suhtautuminen Sveniin olikin osin humoristinen, surkeaa pelleä hän ei sentään miehestä tehnyt.
Muistelen olleeni 13 - 15 vuotias, kun jouduin opettelemaan Vänrikin tuolin narinoita ulkoa. Ei se tuolloin oikein innostanut, kuten ei muukaan koulunkäynti. Murrosiän tietyt vaiheet ovat usein pojilla sellaisia, että lajinimitys Homo _Sapiens_ _Sapiens_ istuu niukin naukin. Homo Stupidus Superpöhkimys olisi varmaan sopivampi. (Jotkut - naispuoliset - asiantuntijat tosin väittävät, että asia ei siitä myöhemminkään olennaisesti muutu.)
"Maaherra-runon koin jo silloin, kaikesta pöhköydestäni huolimatta, merkittäväksi - ja koen yhäkin. Siinä "rauhassa vanhenneena" virkaansa hoitava virkamies, joka oli "rauhan mies jo nuorest' iästään" joutuu äkkiä valintatilanteeseen, johon ei ole varautunut. Silloin hän huomaa, että vain yksi ratkaisu on lopultakin mahdollinen ja että se on oikeastaan aika yksinkertainen. Hänen tehtävänsä on puolustaa lakia ja hän kieltäytyy allekirjoittamasta.
Runolla "Maaherra" on tiettävästi historiallinen tausta. Wibelius, joka oli tuolloin 56-vuotias, oli lähettänyt asiaa koskevan kirjeen venäläisten sotavoimien ylipäällikölle von Buxhoevdenille. Joten Runebergin sanat
Wibelius var hans namn, av anors glans
omstrålat ej, men vördnadsvärt ändå,
ty namnets ära var, att det var hans,
hans adel föll därpå.
eli (Kajander)
"vaan hänen nimenään sai se kunnian,
ja nousi arvohon"
sopivat aika hyvin tähän kunnialliseen virkamieheen.
Sven Dufva joutui samankaltaiseen tilanteeseen. Vihollinen pyrkii siltaa pitkin armeijan selustaan, ampuu kahdella yhteislaukauksella suurimman osan valmistautumattomasta työkomennuskunnasta, jonka rippeille kersantti antaa perääntymiskäskyn. Tällöin "Sven Dufva yksin hairahtui ja laski painetin" ja hyökkää yksinään puolustamaan siltaa. Myös hän tietää, yksinkertaisuudestaan huolimatta, mitä siitä todennäköisesti seuraa. Mutta sotilaana hänen tehtävänsä oli yrittää parhaan kykynsä mukaan estää selustahyökkäys.
Runeberg on käsitellyt useissa Vänrikin tuolin narinoissaan perustavia, eksistentiaalisia valintoja.
Eräs tällainen perustava valinta on, valitako viha vai ei, laillisuus vai laittomuus.
kannattaa perehtyä. Vaikka Runeberg ei olisi muuta kirjoittanutkaan, se on kuolematon runo.
Palstan aihe on islam, ja me keskustelemme tässä Suomen kansallisrunoudesta... ;0) Mutta sehän oli muslimitaho, joka alkujaan veti Porilaisten marssin mukaan keskusteluun. :D
Vänrikki Stoolin tarinoiden hahmoista toiset ovat todellisia henkilöitä - toiset taas Runebergin oman mielikuvituksen tuotosta. Sven Dufvan on oletettu kuuluvan jälkimmäisiin. Tosin hänen hahmonsa saattaa perustua erääseen Vaasan rykmentissä taistelleeseen sotamieheen.
Oma suosikkini runoista on ehkäpä 'Pilven veikko'...
"Enemmän kuin elämä on lempi,
enemmän kuin lempi moinen kuolo."
----------------------------
Eräs läheiseni huomautti, että 'Maamme laulu' soi jo nykyään NATOssa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Finlandia-hymni tulisi vaihtaa Suomen kansallislauluksi. Taha olisi ilmeisesti Porilaisten marssin kannalla... ;)