Itse olen aina ollut se kiltti ja hiljainen tyttö. Joidenkin mielestä myös outo.
Mutta, työmuisiti on perseestä, asiat ei houdu järjestyksessä, ajatuksetkaan ei pysy kasassa, ja keskittyminenkin mättää vähän. Tällänen olen koulussa yleensä, siksi mulla on ujon maine.
Mutta esim kaveri käsketvät minun rauhoittua, mäe en kestä kahta päivää niin että olen vaan koton ja koulussa, mun on pakko päästä kavereille, tai johonkin reissuun. En niin levoton ole, että kukaan jaksaisi uskoa ADHDeeseen. Olin neurolla mutta, siellä ei vaivauduttu asiaa tutkimaan tarkemin, koska mulla ei ole mitään pahempia ongelmia. Oon miettiny tätä asiaa vuoden ja oon yksin tän kanssa, koska kukaan ei edes jaksa enää puhua aiheesta. Haluaisin vaan testeihin. MITÄ VOIN TEHDÄ?
Ikää mulla on 15v, joten sekin on ongelmana tässä.
Vielä semmonen, että en siis ole mikään lol oon adhd, teini, vaan tiedän neurologiasta paljon muutenkin koska lueskelen siitä huvikseni.
Mutta, työmuisiti on perseestä, asiat ei houdu järjestyksessä, ajatuksetkaan ei pysy kasassa, ja keskittyminenkin mättää vähän. Tällänen olen koulussa yleensä, siksi mulla on ujon maine.
Mutta esim kaveri käsketvät minun rauhoittua, mäe en kestä kahta päivää niin että olen vaan koton ja koulussa, mun on pakko päästä kavereille, tai johonkin reissuun. En niin levoton ole, että kukaan jaksaisi uskoa ADHDeeseen. Olin neurolla mutta, siellä ei vaivauduttu asiaa tutkimaan tarkemin, koska mulla ei ole mitään pahempia ongelmia. Oon miettiny tätä asiaa vuoden ja oon yksin tän kanssa, koska kukaan ei edes jaksa enää puhua aiheesta. Haluaisin vaan testeihin. MITÄ VOIN TEHDÄ?
Ikää mulla on 15v, joten sekin on ongelmana tässä.
Vielä semmonen, että en siis ole mikään lol oon adhd, teini, vaan tiedän neurologiasta paljon muutenkin koska lueskelen siitä huvikseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, murrosiässä tuollaista on jokaisella, ja jos kerran ei ole mitään todistettavia poikeavia ongelmia, ei siitä mielellään rasitteeksi mitään diagnoosia tehdä. Alaikäisen diagnosoinnissa ollaan varuillaa joka asiassa, ettei oireet osoittaudukin vain "kasvukivuiksi" ja diagnoosit jää rasiteeksi loppuelämäksi. Jos ei ole ongelmia, testauksesta ei ole mitään hyötyä kun ongelmatonta tapausta ei aleta lääkkeillä myrkyttämään.
Jos ei ongelmia oikeasti ole perus "teiniahdistusta" enempää ja neurologikin näin sanonut, voi olla parempi malttaa muutama vuosi ja keskittyä asian suhteen vaikkapa lueskelemalla itsenäisesti ja vaikka käymään tuolla mainostetulla foorumilla juttelemassa samanhenkisten kanssa. Taitavat olla oletettavasti vähän aikuisempaa väkeä, mutta jos asia kiinnostaa niin se on kai ainoa suomenkielinen paikka tämän lisäksi. Tai etsi keskustelupalsta jonkin mieleisen harrasteesi aiheesta, harrastepiireissä yleensä kaikki ovat ulkoisesti ujoja hajapäitä, mutta omassa aiheessa tulevat toimeen keskenään.
Jos itse koet asian ongelmaksi ja/tai että olet "erilainen nuori" kavereihisi verrattuna, niin pyydä kauniisti vanhempiasi järkkäämään/kustantamaan sinut neurologille, joka varmaankin juoksuttaa sitten (kalliisiin) testeihin. Itse näkisin niin, että vaikka isoja ongelmia ei vielä olekaan, niin saattaa itsenäisen opiskelun, työelämän ja ihmissuhteiden sektorilla alkaa mättämään ongelmaa jatkossa. Siis jos olet diagnostisoimaton ADHD.
Jos testitulokset ovat normaalit, mikäpä sen kivempaa, sitten voi ehkä suositella kalaöljyä, joogaa ja liikuntaa.
Tytöt, sellaiset ADD-tyypit, jotka eivät huutele ja karkaile tunneilta, ovat varmasti alidiagnosoituja kouluiässä. Joillekuille omien ongelmien perussyy selkiää vasta keski-iässä, kun oma lapsi saa diagnoosin.
Täälläpä on ymmärtäviä ihmisiä... Muistan esim vieläkin kun oli 10v ja kysyin "mikä mussa on vikan kun kukaan ei haluu olla mun kaveri"
Tässä ongelmia mitä mulla on ollut ja osaa vieläkin:
Jossain synttäreillä esim, tulin ympäristöstä levottomaksi ja vaeltelin ittekseni. Mua ei muutenkaan kiinnostanu yleensä tavanomaset leikit. Olin huono hipassa vaikka en ollutkaan hidas, en osannut hyppiä narua, mun oli vaikea ymmärtää pelien sääntöjä. Äiti oppi mulle pitää kertoa yksityiskohtaisesti mihin ollaan menossa, koska se rauhotti mua. En päässyt 2luokalla vielä kouluun yksin koska en ossannut reittiä, joka on erittäin helppo... Kiukuttelin syömisen kanssa se oli sottaista ja kesti vielä 9 10 vuotiaana 2tuntia.
Mulla saatto mennä 1 ja 2 luokilla 6tuntia läksyissä. En ollut puhelias muiden lasten seurassa, mutta puhelin aikuisille. Kotona ja kuolussa en uskaltanut huutaa, mutta tädin luona sain raivokohtauksia esim siitä puuroa sanotaan velliksi, koska se nimi kuullostaa mielestäni tyhmältä. Yritin hallita tunteitani, mutta en onnistunut siinä. Jos mulle annettiin vaikka 3 osaine ohje, sain suoritettua siitä 1 osan. Koska olen ainut lapsi kaikkia ongelmia ei edes huomattu, ja melkein kaikki loput sivutettiin. Mut mulla on 1luokasta saakka ollu sellane tunne että mussa on jotai vikaa, ja yritin olla niinkun ne muutomat kaverit mitä mulla oli.
ETTÄ EN OLE MIKÄÄN TEINI AHDISTUS