Seurustelin viime syksynä maailman ihanimman tytön kanssa, mutta vain vähän aikaa. Se oli eka kerta kun seurustelin kunnolla ja tosissani ylipäätään joten kaikki oli minulle tavallaan uutta. Tyttö oli todella ihana ja kiltti ja rakasti minua jokaisella solullaan, samoin kun minä häntä. Kuitenkin kävi niin että minä jätin hänet, koska tietysti rakkauden alkuhuuma alkaa laimentua jossain vaiheessa, ja mielestäni hän oli mukamas turhan mustasukkainen. Kaduin päätöstäni kuitenkin heti ja aloimme uudestaan seurustella, mutta sitäkään ei kauan kestänyt. Tyttö oli hirveän murheissaan samoin kun minä. Ongelma on se, että lopetimme seurustelun lokakuussa 2008 mistä onkin aikaa aika reippaasti. Sen jälkeen olemme nähneet pari kertaa ja viimeksi näimme viime kesänä vahingossa, jolloin moikkasimme ja siinä se. Olen kuitenkin kaivannut tätä tyttöä hirveästi ja katunut elämäni pahinta virhettä kun en jatkanut seurustelua hänen kanssaan. Olen ajatellut häntä lähes jatkuvasti ja kuinka saisin puhuttua hänelle vaikka olen lähes varma että hänellä ei ole enää mitään tunteita minua kohtaa, mikä on ymmärrettävää, koska siitä on niin kauan ja en ole edes varma että onkohän minulle vihainen. Lähetin hänelle viime kesänä tekstiviestin, jossa sanoin että en ole vieläkään päässyt hänestä yli. Hän ei vastannut mitään, mutta myöhemmin kun tapasimme ja moikkasimme hän sanoi ettei ollut saldoa mikä oli varsin uskottavaa. Sydämeni kuitenkin hakkasi ja kaipuu kasvoi todella suureksi kun viimein näin hänet taas. Hän on kaunein ja täydellisin nainen jonka voin ikinä kuvitella rinnalleni ja en anna ikinä anteeksi itselleni jos en mitenkään voi ilmaista itseäni hänelle vaikka hän ei enää tunteisiini vastaisikaan. Olen kuitenkin lukenut rakastavaisista jotka ovat olleet vuodenkin erossa ja sitten aloittaneet uudestaan seurustelun. Koen olevani nyt valmiimpi ja kasvaneempi suhteeseen ja tunnen voivani rakastaa niin hänen hyviään kuin huonojakin puoliaan, mutta en tiedä miten muotoilisin asian hänelle, toki ensin hyvin rauhallisesti koska emme ole jutelleet kunnolla vuoteen. Toivon teiltä jotain apua ja mielipiteitä ja vinkkejä, koska olen hyvin toivoton tilanteen suhteen ja kaipaan häntä todella.
Auttakaa exäni kanssa
Maruchan
8457
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itselleni kävi jokseenkin samalla tapaa, että nainen taisi säikähtää tms. no nähtiin jokin aika sitten, lähinnä suostuin tapaamiseen, koska ajattelin hänen ymmärtää pyytää anteeksi käytöstään...jota hän ei tehnyt -oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Eli se siitä...
Itseni ehdottomasti olisin valmis pyytämään anteeksi ja niin minun kuuluukin. Se kuka tekee virheet ja satuttaa, pyytää myös anteeksi.
en jaksanut lukee koko juttua mututuntumalla.
ei kuule oo häpee mennä polvilleen , eli otanny oikeesti ja soita JA HALOOO!
Jos sä noin pitkän valitusvirren llaitat tänne..
lue se huomenna ihan uusiksi..
t.Peppi
P.S teinit
oli kanssa tosi teini. Mutta harvinaisen asiallisesti ja kauniisti kirjoitettu teiniksi. Kirjoittaja on tosissaan.
Mä oon sitä mieltä et noinkin nuoren ihmisen kannattaa katsoa mielummin eteenpäin, kun haikailla parin vuoden taakse. Niit ihania ihmisiä tulee vastaan, takuuvarmasti. Enkä usko, et kerran ku erotaan, niin sitten siitä vois enää tulla lopullinen suhde. Kerran ku eroo, niin eroo sit toisenkin.
Mut sitä en tienny, että nimimerkki ''peppitossu'' on bi-seksuaali. Luulin sinun olevan enempi niinkun naisiin päin. Mut luulo ei oo tiedon väärti.
Itse olen on-off, jos toinen ei ole ollut täysillä kiinnostunut, niin ei sitä kannata myöhemminkään alkaa mitään säätämään. Toki elämässä voi olla aikoja, jolloin seurustelu ei kiinnosta tms., mutta jos silloin päästää kiinnostavan ihmisen lähellensä ja heittää kylmästi mäkeen...niin ei todellakaan voi olettaa, että se kiinnostava ihminen lämpenisi joskus myöhemmin, kun aika on itselleen parempi. Kyse ei ole ilkeydestä tms. loukattuja tunteita on vaikeampi lämmitellä. Anteeksipyyntö ei ole yleensä liian myöhäistä!
Te ootte kaikki yksiä isoja rasvanaamasia teinejä.
mikähän kirjotuksessani antaa vinkkiä että olenkin bi? en todellakaan ole mutta mun puolesta muut saa olla ihan rauhassa
exästäsi tulee nyxäsi, silloin kantsii heti lopettaa valittaminen etten sanoisi mouruaminen ja vikojen etsintä. Kyllä sillä saralla sinustakin matskua löytyy.