Haaveitako vain...

Jgirlie. kirjoitti:

Haaveita siitä, että tämä ikävä olisi joskus ohitse.. että se saavuttaisi päätepisteensä ja pysähtyisi eikä koskaan enää palaisi takaisin. Onko se vain haave, siitä ettei koskaan enää tarvitsisi luopua rakkaudesta tällä tavoin, ei karkoittaa sitä luotaan ja taas ikävöidä tunneissa syvissä, tunteissa tuhansissa, öissä yksinäisissä..

Onko se vain haave, että kohtaisi todellisen rakkauden. Ihmisen jonka sydän olisi aito, luotettava ja rehellinen. Ihmisen joka olisi puhdas sanoissa ja teoissaan. Että rakkaus kantaisi unelmat totuudeksi, että se mitä itse on kykenisi rakkauden voimalla toteuttamaan ne suurimmatkin toiveensa siitä miten haluaa tätä elämää elää ja mitä aikaansaavutta. Rakkauden voimalla tarkoitan sen tuomaa energiavirtausta ihmisessä, kykyä tehdä ihmeitä. Onko se vain haave, että kohtaisi tuollaisen ihmisen joka ymmärtäisi ihmisen mielen ja kehon yhteyden, kokonaisuuden sellaisessa muodossaan kuin se onkin. Sellaisen joka pystyisi katsomaan sinne sisimpään, sieluun. Osaten suhtautua ympäröiviin tekijöihin, menneisyyteen, kipuun, epäonnistumiseenkin... sellaisen joka näkisi silti sen kauneuden mikä jokaisessa meissä kuitenkin on olemassa.

Onko se vain haave, että kohtaisi ihmisen joka osaisi suhtautua positiivisesti elämän tuomiin haasteisiin, joka pystyisi vaikeuksienkin keskellä tarttumaan niihin hyviin ja iloisiin asioihin, uskomaan siihen, että se asenne ja ne hyvät asiat kantavat niiden surullisten tai hankalienkin ylitse.

Ei, minä en usko siihen että se on vain haave. Minä en usko siihen, että joku toinen voi sanoa minulle ettei minua voisi rakastaa tälläisenaan, kokonaisuutena. Minuna. Minä en usko siihen, että joku sanelee minulle sen mitä elämässäni voin tehdä tai etten löydä kumppania. Minä en usko siihen kun toiset miehet koittavat manipuloida minua haikailemaan lopullisesti heidän peräänsä.

Mutta minä uskon virheisiin, siihen että jokainen meistä tekee niitä elämässään. Pienempiä ja suurempia virheitä, sellaisia virheitä jotka jättävät jälkensä ja vaikuttavat ei milloinkaan vain yhden ihmisen elämään - vaan samalla koko ihmisen läheiseen piiriin, niihin joihin hän kokee suurta yhtenäisyyden tunnetta.
Minä uskon siihen, että tietyt virheet on korjattavissa jos ihmisellä on tahtoa siihen. Minä uskon anteeksiantoon ja todelliseen rakkauteen. Minä uskon siihen, että minun haaveeni ja unelmani ovat toteutettavissa. Siihen, että minun mielikuvani tästä elämästä ja elämänasenteeni, kaikkine huonoine hetkineenkin, on kuitenkin hyvä. Se on kantava.

Minä uskon myös siihen, että kukaan ei lopultakaan pysty ymmärtämään minkälaisen taistelun minä tyttönä ja naisena olen tässä elämässä käynyt läpi. Minä uskon, että niin moni haluaisi ymmärtää, mutta tulee siihen tulokseen, että minä ja minun sanani ovat jostain toisesta maailmasta.
Mutta silloin ei kyse ole minun ymmärtämykseni puutteesta vaan heidän. Siitä miten vaikea heidän on ymmärtää erilaisuutta, sitä millaisia isoja asioita voi pieni ihminen joutua käsittelemään vain jaksaakseensa hengittää, jaksaaksensa elää.
Minä uskon, että toinen ihminen voi kuitenkin ymmärtää minua. Uskon, että toinen ihminen ei täysin voi ikinä ymmärtää toisen elämän tuskia ja sitä kuinka todellisia ne hänelle ja hänen arkipäivässään ovat.

Elämä on juuri niin vakavaa kuin siitä tekee ;)
mutta muistuttaisin, minua voi ohjailla ja neuvoa eteenpäin... alistaminen, liika kontrollointi tai manipulointi ei onnistu. Minun elämäni on todellinen ja unelmat toteutettavissa.

Tämä minä muodossa, jokainen joka haluaa soveltakoon parhaalla kokemallansa tavalla omalle kohdalleen...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä