Jos epäilet puolisoasi narsistiseksi, pyydä häntä vastaamaan näihin yksinkertaisiin kysymyksiin:
1. Mitä annettavaa minulla on puolisolleni. 5 tärkeintä.
2. Pyydä puolisoa kertomaan 5 huonointa piirrettä itsestään.
Jos et saa vastauksia, tai ne sivuutetaan olankohautuksella, on syytä huoleen! Jos saat vastauksia, tutki ovatko ne realistisia vallitsevan todellisuuden kanssa.
Kolikon kääntöpuoli, tämän päivän oivallukseni; tätä kannattaa testata myös itseen. :)
1. Mitä annettavaa minulla on puolisolleni. 5 tärkeintä.
2. Pyydä puolisoa kertomaan 5 huonointa piirrettä itsestään.
Jos et saa vastauksia, tai ne sivuutetaan olankohautuksella, on syytä huoleen! Jos saat vastauksia, tutki ovatko ne realistisia vallitsevan todellisuuden kanssa.
Kolikon kääntöpuoli, tämän päivän oivallukseni; tätä kannattaa testata myös itseen. :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei voi ymmärtää, miksi "narsismista" on tehty nykyisenkaltainen parisuhderiitojen lyömäase. Eivätkö ihmiset osaa selvittää keskinäisiä suhteitaan sekoittamatta sairausdiagnooseja moralisointeihin ja sitä kautta edelleen omiin ihmissuhteisiinsa? Tämä on jotain uskomattoman säälittävää. Paitsi että se henkii suurta avuttomuutta ja keskenkasvuisuutta ihmissuhteiden rakentamisen ja ratkomisen osalta, se on surullista myös siltä kannalta, että narsistisista persoonan häiriöistä (jotka tulee ymmärtää ensi sijassa SAIRAUDEKSI eikä henkilön viaksi tai synniksi tms.) tehdään pelkkä moralistinen haukkumasana, jonka kera sitten syytellään ja raivotaan oman vihan kohteena olevaa henkilöä. Tämä ei todellakaan edesauta narsististen häiriöiden yleistä ymmärtämistä ja hoitoa tai keskustelua niistä (kun keskustelu on lähinnä huutamista ja syyttelyä "narsismista").
Tämä kommentti ei ole suunnattu todellisille sairaiden ihmisten väkivaltaisen toiminnan uhreille vaan sille yleiselle muodille, jossa ihmiset ratkovat ihmissuhderiitojaan yrittämällä keksiä puolisolleen sairausdiagnooseja. Jos suhteenne kumppaniinne ja kanssakäymisenne on tällä tasolla, niin kannattaisi varmaan harkita tosissaan sitä eroa jo ihan sen kummemmitta diagnooseitta.
Narsismista ei ole tullut sen kummempi lyömäase kuin ennen tuon tuon termin nimeämisen käyttöön ottoa, tai sen tuomista julkisemmin esiin. Ennen puhuttiin vain itsekeskeisistä ihmisistä, jolla tarkoitettiin samaa asiaa ja, joka aina on ollut niin ihmisuhteiden kuin parisuhteidenkin lähes suurin ongelma. Ensisijaisesti pitäisin narsismia luonteenpiirteenä en sairautena. Se ei myöskään ole vika eikä synti, mutta se aiheuttaa kanssaihmisissä monenlaisia tunteita, vihaa ja narsistin syyttelyä. Narsitisuutta on monenlaatuista aina lievästä omahyväisyydestä persoonallisuushäiriöön saakka, eikä sitä pystytä aina ymmärtämään poikkeavuutena, vaan se mielletään ihmisen ilkeydeksi ja pahasuopaisuudeksi. Tästä johtuu, että narsismista onkin tullut pelkkä moralistinen haukkumasana ja lyömäase, etenkin nuorten keskuudessa, jossa pinnallisuus ja itsekeskeisyys korostuvat aika tavalla.
Parisuhdekoukerot ovat monimutkaisia juttuja ja niihin sekoittuu monenlaisia tunteita. Parisuhteen kriisejä yritetäänkin selvittää erillaisin keinoin ja selittämättömissä vaikeissa tapauksissa tuo sairaudenkin mahdollisuus tai narsistinen persoonallisuushäiriö tai muu luonnehäiriö on otettava huomioon siinä vaiheessa, kun toisen käytös ei vastaa normaalin ihmisen käyttäytymistä.
Olet oikeassa, että ihmissuhde-ja parsiuhderiitoja ei ratkota keksimällä kumppanille sairausdiagnooseja, mutta joskus sen oivaltamien, jos kyse on tosiaankin luonnehäiriöstä on kuin synninpäästö terveelle osapuolelle, joka voi jatkaa ehkä helpottuneempana elämäänsä eteenpän, kun ymmärtää mistä on ollut kyse. Eroaminen ei koskaan ole helppoa. Pitkistä ja vaikeistakin suhdekriiseistä on mahdollisuuss selvitä takaisin hyvään suhteeseen. Kaikki mahdollisuudet kannattaa käydä läpi, antaa mahdollisuus parisuhteelle ja sen toipumiselle, jos tunteita vaan riittää. Sitkeys ja halu yrittää korjata parisuhde kuntoon voi olla vaikeampi ja hankalampi tie lähteä työstämään kuin helppo ero, mutta vaihtoehdot kannattaa kuitenkin punnita huolella.
Eihän näissä keksityissä diagnooseissa mitään muuta takana olekaan, kuin se, että itse päästään täysin "syyttömänä" suhteesta pois.
Eräs erittäin tunnettu asiaan vihkiytynyt on sanonut, että niin kauan ei ole eron aika kun puoliso synnyttää JOTAIN tunteita. Siis vaikkapa vihaa. Kun mitään tunteita ei enää ole - eroaminen on myös helppoa - eikä silloin enää tarvitse keksiä puolisolle diagnoosejakaan oman häpeäntunteen poistamiseksi. (narsistihan ei kestä häpeää)
"Eräs erittäin tunnettu asiaan vihkiytynyt on sanonut, että niin kauan ei ole eron aika kun puoliso synnyttää JOTAIN tunteita."
Ihan älytön väite kun on kyse suhteesta, jossa toinen on narsisti.
Terve mielen (Lottamari?) kirjoittaman voin allekirjoittaa täysin myös omana mielipiteenäni.
Pois pälkähästä ei pidä päästä, vaan kehittää itseään. Siksi lisäsin kommentin loppuun että samat asiat kannattaa kysyä itseltään. "mitä annettavaa minulla on puolisolleni"
Minulla on paljon annettavaa puolisolleni (jahka hänet löydän), hellyyden ja lempeyden lisäksi.
Exäni ei pystynyt vastaamaan tähän kysymykseen, mutta se ei tee hänestä arvotonta.
Minun tapani fyysistää näkymättömät asiat saivat ajattelemaan sinua pyörremyrskynä, joka pyyhältää paikalle kritiikkisine mielipiteineen. Kritiikki tuo joskus esille uutta kehitystä, eli eräänlainen voima se on.
Tuletko soutamaan temppuilijan viikinkilaivaan? =)