en oikein tiedä mille palstalle kirjoittaisin. Päädyin tänne. En tiedä mitä tehdä elämälläni. Mikään ei kiinnosta. Olen yksinäinen. Tulen töistä kotiin ja alan juomaan koska en keksi muutakaan. Isäni on alkoholisti. Olen päälle kahdenkymmenen, enkä juonut lainkaan ennen kuin täytin 18 vuotta. Olen ollut hyvin masentunut niin pitkään kuin muistan. Kun muutin omaan kotiin tunteet hävisivät. En tunne mitään, paitsi yksinäisyyttä. Asun yksin ja minulla on kaksi ystävää, joita yritän nähdä muutaman kerran kuukaudessa. Olen hyvin ujo ja ystävien saaminen on vaikeaa. Kumpikaan ystävistäni ei tiedä millainen pohjimmiltani olen. Pelkään menettäväni heidät jossain vaiheessa. Salaan oikean minäni kaikilta läheisiltäni. Olen ihastunut työtoveriini, mutta olen niin ujo etten uskalla sanoa hänelle mitään mikä viittaisi kiinnotukseen. En ole ikinä seurustellut. En voisi kuvitella itseäni suhteessa. En usko että pystyisin siihen. Työni on ok, vaikkakin välillä turhan stressaavaa, etenkin kun vellon aina virheissäni. En vain tiedä enää mitä tehdä. En ole ihminen joka haluaisin olla, enkä tiedä miten muuttua. Juon liikaa mutta en osaa lopettaa. Kaipaan jotakin. En tiedä mitä. Kaikilla tutuillani on joku tai jokin joka saa heidät elämään. Itse tuntuu etten tee mitään parhaina vuosinani ja kaikki valuu vain hukkaan. Hassua, en enää toivo että kuolisin mutta toivon että toivoisin kuolevani sillä elämä tuntuu niin turhalta. En ymmärrä itseäni ollenkaan...
umpikujassa
surullinen222
5299
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaikilla muilla menee paljon paremmin kuin itsellä, vaikka totuus on toinen. Monet elävät onnettomissa parisuhteissa/avioliitoissa ja kärsivät työpaikoilla stressistä ja työpaikkakiusaamisesta, mutta sitkeästi he pitävät julkisivun kunnossa. Heillä vasta menee huonosti, koska eivät uskalla lähteä epämiellyttävästä tilanteesta ulos kenties juuri yksinäisyydenpelon takia, vaikka kokevatkin olevansa yksinäisiä sisimmissään vaikka ymäpärillä on ihmisiä, mutta tunnesiteet ovat köyhiä.
Sinun kannattaa kuitenkin puhua ystävillesi onglmistasi. Mielellään reilut ihmiset kuuntelevat myös elämän "ei niin kivoja" asioita ja silloin juuri tunnesiteet syvenee kun tukee toinen toistaan. Ei elämä voi olla juhlaa 24/7. Lähesty sitä tyttökin, kukaties tärppää =) Ala olemaan hieman rohkeampi. Et ainakaan mitään menetä. Pettymyksiä voi tietysti tulla muiden ihmisten taholta. Paljon on ilkeitä ihmisiä. Mutta myös kivoja.
Tämä viesti oli niin nappiin sanottu, etten olisi osannut samaa asiaa paremmin sanoa! Kiitos!
kuin että lopeta se juominen ainakin ajoissa. Omakohtaista kokemusta ei ole alkoholismista, mutta käsittääkseni alkoholi tuhotessaan aivoja aiheuttaa masennusta. Sen verran itellä on tosta kokemusta kuitenkin, että krapulassa masentaa vielä enemmän kuin yleensä. Mutta onneksi juon tosi harvoin.
Minulla on myös muutosta johtuva masennus muita samankaltaisia syitä, mutta asun vanhempien kanssa.
Mä olen jo kohta 18 vuotias kundi ja "vihaan" erästä tyttöä, mutta todellisuudessa rakastan.
Viha tulee siitä, että: Jos yritän katsoa häneen, hän ei edes "huomaa" ja sen johdosta päiväni on pilalla, eikä kavereiden kanssa ja muutenkaan mikään onnistu.
Se maailman ristiriitaisimpia tunteita aiheuttava tyttö on tehnyt minusta kyynisen kusipään ja kavereille vittuilevan idiootin. Heti, kun huomaan, että hän ei edes katso minuun päin, opiskeluni eivät suju ja katson vain haikeana pihalle. Nykyään katkerana kävelen kaupungilla yksin ja mikään ei onnistu, hakkaan päätäni pienimmistäkin virheistä. Raivostun pienimmästäkin asiasta. Vain tuon tytön takia, jota rakastan liikaa!
Minun harrastukset, joissa olen ollut varsin hyvä, menee päin helvettiä. En nykyään jaksa edes ajatella mitään, tunnen itseni säälittäväksi runkkariksi, joka pitäsi ampua!
Minunkin parhaat vuoteni menevät tässä!
Elämäni lähtee menemään huonosti! Nykyään olen vain koneella masentuneena tuosta tytöstä. Ennen hänen katseensakin sai minut suoriutumaan täydellisesti kaikessa, mutta nykyään olen valmis melkein hyppäämään junan alle. Ja kaiken lisäksi muutimme pois edelliseltä paikkakunnalta, josta minulle alkoi koostua varsin mittava kaveripiiri, jotain säätöäkin erään tytön kanssa oli. Mutta muistin minun ensimäisen ihastuksen pitkään aikaan, niin sekin loppui ja sittemmin muutimme. Sen jälkeen kaikki on ollutkin yhtä harmaata helvettiä.
Ostaisin uudet vaatteet ja "muuttaisin" itseni eri lookkiin, mutta olemme erittäin köyhiä, niin joudun olemaan sama harmaa seinäruusu aina. Tiedän, että vaatteet eivät tuo onnea, mutta minulle olisi mahtavaa alkaa nousta vaihtamalla "tyyliä" ja sen kautta sitten parantaa itsetuntoa, yms...
Tee vaikka tyylinvaihto, koska luulen, että sinulla siihen ainakin on varaa, tee kaikkea rohkeaa, jotain mistä olet haaveillut!
Ja muista, että et ole ainoa samoista tunteista kärsivä!!
Kokeilepa laittaa peruskemiasi kuntoon ja tarkastele sitten elämäntilannettasi uudestaan. Veren vetypitoisuuden alentaminen voi tehdä ihmeitä parissa päivässä. Toimi tarkasti ohjeiden mukaan, niin tulet yllättymään.
Kun ryhdyin itse kokeilemaan tätä, ajattelin, että homma on aivan perseestä, mutta kiskoin kiltisti vettä kitusiini ja imeskelin merisuolaa, söin pelkkiä tuoreita kasviksia ja hedelmiä, otin isoja annoksia kalkkia ja magnesiumia ja kiroilin. Kaksi päivää riitti, olin pirteä kuin peipponen, täynnä tarmoa ja aloitekykyä, eikä mikään rassannut. Jos käytät soodaa, vaikutus vielä tehostuu.
http://qmies.blogit.fi/kofeinismin-tehohoito/