Kirjoitan lyhyesti viivoilla mitä mielessäni liikkuu usein (haluan tietää onko tämä normaalia??):
- Ollessani ihmisten ilmoilla katselen koko ajan ihmisten ilmeitä ja silmiä mitä niille tapahtuu nähdessään minut. Kun näen jonkun silmistä selvästi sen että hän katsoo minua ihaillen, niin saan varmuutta kulkemaan ylpeämmin. Joskus joku katsoo minua ns. "naureskellen" ja sitä en vielä osaa tarkkaa tulkita mitä se on. Myös jos olemme kaverin kanssa niin katson koko ajan että minua varmasti katsellaan ja jos ei katsota niin vihastun tästä ja saatan miettiä kauanki miksi kaveriani katsotaan.
- Vihaan yleensä selvänä kaikkia; työkavereita, kavereita, tuttavia.. Kännissä taas rakastan kaikkia mutta sekin vaihtelee. En kuitenkaan näytä heille että vihaisin heitä. Mietin usein että miksi tuokin seurustelee ja mitä tonkin ihmisen elämässä mukamas on. Puhun paljon selän takana pahaa kaikista, mutta sillai kaunistellen. Saatan kertoa toisten pahoista ongelmista muille ja muustakin (esim jos on nolannut itsensä)
- Jos minut keskeytetään niin näen punaista. Vihaan sitä kaikkein eniten jos minut keskeytetään
- Vihaan sitä jos näen kavereitani tai tuttavia kaupan kassalla tai kirjastossa, sillä en haluaisi jäädä juttelemaan
- En vastaa puhelimeen usein
- Tykkään varatuista. Minä saan siitä paljon itsevarmuutta jos saan varatun lankeamaan minuun ja kerskailen siitä ystävilleni
- Peilailen itseäni monta tuntia päivässä. Työpaikallani on peili usein työpöydälläni ja jokaisen naurun jälkeen mitä olen naurannut on pakko katsoa että vaan hiukset menny sekaisin. Myös joskus jos peilikuvani ei näytä hyvältä niin masennun ja en lähde ulos esim. ystävien kanssa.
- Joskus saatan uppoutua musiikkin ja ajattelen että tällä hetkellä kaikki ajattelevat kuinka ihana olen ja kuinka upea olen.. (joo huh uh... :D)
- Mielialat vaihtelee koko ajan
- En naura oikeastaan usein. Minulla on sellainen hetken kestävä "ehehe." ja siinä se.
-En hymyile usein, mutta tekohymyilen.
- Ollessani ihmisten ilmoilla katselen koko ajan ihmisten ilmeitä ja silmiä mitä niille tapahtuu nähdessään minut. Kun näen jonkun silmistä selvästi sen että hän katsoo minua ihaillen, niin saan varmuutta kulkemaan ylpeämmin. Joskus joku katsoo minua ns. "naureskellen" ja sitä en vielä osaa tarkkaa tulkita mitä se on. Myös jos olemme kaverin kanssa niin katson koko ajan että minua varmasti katsellaan ja jos ei katsota niin vihastun tästä ja saatan miettiä kauanki miksi kaveriani katsotaan.
- Vihaan yleensä selvänä kaikkia; työkavereita, kavereita, tuttavia.. Kännissä taas rakastan kaikkia mutta sekin vaihtelee. En kuitenkaan näytä heille että vihaisin heitä. Mietin usein että miksi tuokin seurustelee ja mitä tonkin ihmisen elämässä mukamas on. Puhun paljon selän takana pahaa kaikista, mutta sillai kaunistellen. Saatan kertoa toisten pahoista ongelmista muille ja muustakin (esim jos on nolannut itsensä)
- Jos minut keskeytetään niin näen punaista. Vihaan sitä kaikkein eniten jos minut keskeytetään
- Vihaan sitä jos näen kavereitani tai tuttavia kaupan kassalla tai kirjastossa, sillä en haluaisi jäädä juttelemaan
- En vastaa puhelimeen usein
- Tykkään varatuista. Minä saan siitä paljon itsevarmuutta jos saan varatun lankeamaan minuun ja kerskailen siitä ystävilleni
- Peilailen itseäni monta tuntia päivässä. Työpaikallani on peili usein työpöydälläni ja jokaisen naurun jälkeen mitä olen naurannut on pakko katsoa että vaan hiukset menny sekaisin. Myös joskus jos peilikuvani ei näytä hyvältä niin masennun ja en lähde ulos esim. ystävien kanssa.
- Joskus saatan uppoutua musiikkin ja ajattelen että tällä hetkellä kaikki ajattelevat kuinka ihana olen ja kuinka upea olen.. (joo huh uh... :D)
- Mielialat vaihtelee koko ajan
- En naura oikeastaan usein. Minulla on sellainen hetken kestävä "ehehe." ja siinä se.
-En hymyile usein, mutta tekohymyilen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta sinun kertomuksesi kertoo huonosta itsetunnosta, joka ei ole sinun vikasi eikä syysi. Jos tunnet halua muuttua (olet ainoa ihminen jolla on oikeus nuo muutokset tehdä) lopeta muitten tarkkailu, sillä sinun ei tarvitse peilata itseäsi muitten silmin.
Hyväksy itsesi, rakasta itseäsi, kuuntele mistä vihantunteesi tulee. Mitä sisimpäsi haluaa kertoa sinulle noilla tunteilla.
Muistutat paljon erästä ihmistä jonka tunnen. Hänen lähellään oli vaikea olla. Mutta jokaisella on oikeus muuttua. Tai olla muuttumatta.. :)
Tsemppiä
Olen aika samanlainen. Etkö MITENKÄÄN voisi ottaa yhteyttä muhun? Tunnen niin syvää itseinhoa just noiden sun itseeni täsmäävien "viivojen" takia mut olen kanssa samaa mieltä ton vastaajan kanssa että tämä on huonoa itsetuntoa, tosin se oli oma diagnoosini noin 13-vuotiaana tai jotain... Mutta täällä on elettävä, elettävä on, ja ainakin pitäisi yrittää tehdä parhaansa. Olisi ihanaa puhua sun kanssa. Ei meitä ole joka nurkalla. entassitten at gmail piste com, ja tervetuloa vittuilijat, tuleepahan infoa nyky-yhteiskunnan paheksumisista;)