Hän on häirinnyt kaikin keinoin kouluelämääni, soitellut perässäni työpaikalle ja sotkenut mm. parisuhteitani. Välittänyt minusta perätöntä tietoa terveydenhuoltoon ja vaatinut erityiskohtelua mm. työvoimatoimistossa. Hän pyrkii estämään asioideni nomaalin kulun ja tekee minusta julkista pilkkaa. Hän itse työskentelee julkisessa tehtävässä joskin itse en työskentele.
Mikä äitiäni
Vaivaa??
6198
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
omasta lapsesta. Äiti on aina äiti, vaikka olisit aikuinen ja omassa elämässäsi niin äidin tunteet lapseen on yleensä aina kuin holhoojalla.
Äitimme ovat lähes identtisiä luonteeltaan. Minun äiti on ollut samanlainen syntymästäni alkaen. Äitimme haluavat vahingoittaa tulevaisuutemme, vaikka terveet äidit kannustavat elämään. Olen havainnut äidissäni narsismin piirteitä erittäin voimakkaina. Narsismille on oma keskustelupalstansa.
En olisi löytänyt elämänkumppania, ellei isä olisi puuttunut asiaan. Äitini olisi halunut minusta vanhanpiian. Toinen yhteinen piirre äideissämme on työmarkkina-aseman vaarantaminen. Otin yhteyttä poliisiin asiassa, mutta ne puolustavat äitejä asiassa.
Äitimme kuuluvat psykiatrian pakkohoitoon, mutta en ole vielä keksinyt, miten heidät saataisiin sinne. Narsistinen persoonallisuushäiriö ei kuulu terveen suomalaisen identiteettiin.
Tämän kaiken äitisi laittaa huolenpidon ja kiintymyksen piikkiin, oletan.
Oletko ainoa lapsi vai miksi teidän suhde on jäänyt näin raa´aksi ja hän on henkisesti jäänyt roikkumaan sinussa ja "huolehtii" asioistasi?
Asiaa tarkemmin tuntuu kuin hän ei vaan päästä sinusta irti ja kytkee tai ainakin yrittää pitää piuhoja kiinni sinussa.
Itse olen ollut samassa tilanteessa ja kadun vieläkin etten ole vaihtanut kaupunkia, jouduin jopa psykologille äitini persoonallisuushäiriön vuoksi, ja kas vaan minun äitini käytöksestä tuli minun ongelmia, vaikka etsin apua. Vinksahtanut olin siis minä lopulta.
Nyt äitini selvästi yrittää minun omaa lastani manipuloida ettei hän vain menisi yliopistoon opiskelemman ja muuttaisi kauemmaksi.
Vaihdoin paikkakuntaa, mutta asia ei auttanut. Siksi ei ole paikkakunnalla ei ole väliä, kokemusteni mukaan. Pitäisi muuttaa eri puolille maapalloa, esim. Amerikkaan tai Aasiaan.
Jouduin psykiatrian pakkohoitoon äidin narsismin takia. Äiti onnistui jatkuvalla asioihini puuttumisella jättämään minut lapsettomaksi, joten valittelen ajankulumista kotona useampaan kertaan päivässä yksinäni. Nyt haluan vastata äidille kuten hän on aina vastannut minulle, jotta hän oppisi tutkimaan itseään ja virheitään. Narsistin (mm. äitini) piirteisiin kuuluu, ettei myönnä virheitään.
Pahoittelen, että vastaan näin usein, mutta aloittajan ja sinun elämänkokemukset ovat niin samanlaisia kuin omani. Suomi24 on ainoa keskustelukontakti minulle.
Tiedän, tai oikeammin olen lukenut lapsista jotka ovat muuttaneet maasta pois vanhempien vuoksi.
Luulin että se olisi auttanut.
Mutta palaan asiaan, siihen että jouduin psykologin tuolille äitini vuoksi. Tai sen vuoksi etten enää jaksanut enkä varsinkaan jaksanut käsittää tälläisen ihmisen voimavaroja toisen kukistamiseen.
Kerroin tarinoita äidistä ja huomasin kuinka ällistyneeltä/yllättyneeltä/epäuskoiselta tämä nainen mies näytti kertoessani todellakin omituisia asioita.
Siinä vaiheessa kun kerroin havainneeni ettei äitini ole pitkään aikaan kahistellut sillä ianikuisella toppatakillaan kerrostaloni käytävillä ja oven takana, oli psykologin ilme täysin tyrmistynyt.
Sisäinen sieluni parkaisi ja kovaa, luulin jo etten sieltä ulos pääse, vaan passitetaan hoitoon.
Tiedustelin häneltä uskottavuuttani. Hän oli erittäin epäröivä.
Sanon vaan yhden asian, äitini on nyt 76 vuotias ja osaa käyttäytyä niin ihanan mummimaisesti, mutta saisin kauhutarinoita kokonaisen roomaanin.
Sen verran keskustelu kuitenkin auttoi että jaksan eteenpäin, eikä tarvetta muille ole julistaa äitini käyttäymistä.
Koen että minulla on oikeus olla tasapainoinen itsellinen ja elää omaa elämää.
Harmi, tässä meni vain niin kauan aikaa.
Mutta psykologini oli mies, ensimmäinen kerta oli nainen.
Pientä hässäkkää siis.