Kertokaas

Ikätovereistani moni menee vuoden sisällä naimisiin, kuka on raskaana, kuka kihloissa.. Itse en osaa edes ajatella sellaista tilannetta että oisin kihloissa -ei siksi etten haluais, mutta kun kohde puuttuu. Mä ihastun kalamaiseen tapaan hetkessä. Perhosia vatsaan saa esim. joku samassa bussissa työmatkaa tekevä, joku tutun tuttu, jollekin samalle kurssille osallistuva hlö, satunnainen komistus baarissa jne. Nautin ihastumisen tunteesta, enkä ikinä tee tunteitani tiettäväksi. Ja ei ole mitenkään tavatonta että olen ihastunut moneen ihmiseen samanaikaisesti. ;)
Oon myös äärimmäisen varovainen mitä ihastumisiin tulee tai muuten miehiin. Kalat lienee tunnettuja flirttitaidoistaan tai "siitä jostakin" mut ite ainaki usein baari-illan jälkeen kun joku ehdottaa jatkoja, vedän esiin "poikaystävävalttikortin" eli selitän kuvitteellisesta poikaystävästä, jottei tarttis kenenkään mukaan lähteä. En väitä et kaikki mukaankutsujat olis ollu vain yhden asian perässä -varmasti on joukossa ollut ihan kunniallisiakin. Mut ehkäpä ne on ollu sitä "tavalliset miehet" -luokkaa joka ei sitte riittävästi sytytä. Tavallisiaki on hankala luokitella. Mun oma miesmaku on ainaki usein tosi erilainen ku monien ystävieni. Ihmisessä, joka muiden mielestä on niin tavallinen kuin olla ja taitaa, voi mulle olla valloittava prinssi!
Siihen musta ei olis, että seurustelisin vain ettei tarttis olla yksin. Mä oon sinkkuvuosieni aikana pystyny tekemään paljon asioita, joita en varmasti ois tehnyt jos olisin seurustellut vaikka 15-vuotiaasta saakka. Elämässä on onneks paljon muitakin hyviä asioita. ;) Ja kalana sitä arvostaa omaa tilaa ja vapautta.
Onpa kyllä kerrassaan ajatuksia herättävä keskustelunalotus! :D Viimeinen lausees kiteyttää tunnelmat aika hyvin.
Mä varmaan vähän pelkään hiukan niin isoja tunteita ku rakkaus. Siks varmaan pidän tunteeni aika hyvin sisälläni. Kalat kun tuntee kaikki tunteet moninkertasina, niin pudotukset ei oo kevyitä nekään.. :/