Elämälläni ei oikeastaan ole mitään merkitystä. tuntuu kuin ajelehtisin virran mukana pystymättä muuttamaan elämäni suuntaa...
Yläasteelle mennessäni minulla oli vielä muutama kaveri vietin heidän kanssaan aikaa. Sittemmin kun tutustuttiin muiden luokkien oppilaisiin niin asiat alko muuttumaan ja nyt ysin lopussa minulla ei oikeastaan ole ketään aitoa ystävää. Nyt hieman jopa hävettää olla ysillä ja yksinäinen kun yleensä sitä pitäisi olla tutustunut moneenkin ihmiseen ja ystävystyä. Liikun silti yhä entisten kavereideni kanssa sillä minulla ei muitakaan. Olen aina ollut aina vähän ujo ja kärsinyt huonosta itsetunnosta ja se pahentui kun pari ystävääni huomautteli minua huonosta ryhdistäni sekä vitsailivat laseistani.
Joku varmaan miettii etä en ole edes yrittänyt tutustua, mutta vaikka yritän ,niin kuitenkin on vain pitkä hijaisuus kun juttelen jonkun kanssa. Aina kun yritän tutustua johonkuhun, alan heti miettimään että häntä ei kiinnostaisi pätkääkään jutella kanssani.
Täytyy myöntää että olen nössö, sillä en viitsi koskaan sanoa omaa mielipidettäni asioista. Yleensä vain olen koulussa hijainen ja rauhallinen , mutta kotona sitten olen iloisempi ja höpötän kaikenlaisista asioista.Lisäksi tunnen olevani jopa minua huomattavasti nuorempia tyhmempi ja alempiarvoisempi.
En kyllä tajua sitä neuvoa että pitäisi alkaa harrastamaan jotain liikuntaa. Minun tapauksessa se on vain pahentanut yksinäisyyttä. Harrastan siis kilpahiihtoa, mutta sen takia en ole ollut ystävieni kanssa kovinkaan paljon enkä ole edes saanut ystäviä hiihdon kautta.
Elikkäs lyhemmin sanottua olen yksinäinen, tylsä ja sekava kuten tämä minun kirjoituskin.
Yläasteelle mennessäni minulla oli vielä muutama kaveri vietin heidän kanssaan aikaa. Sittemmin kun tutustuttiin muiden luokkien oppilaisiin niin asiat alko muuttumaan ja nyt ysin lopussa minulla ei oikeastaan ole ketään aitoa ystävää. Nyt hieman jopa hävettää olla ysillä ja yksinäinen kun yleensä sitä pitäisi olla tutustunut moneenkin ihmiseen ja ystävystyä. Liikun silti yhä entisten kavereideni kanssa sillä minulla ei muitakaan. Olen aina ollut aina vähän ujo ja kärsinyt huonosta itsetunnosta ja se pahentui kun pari ystävääni huomautteli minua huonosta ryhdistäni sekä vitsailivat laseistani.
Joku varmaan miettii etä en ole edes yrittänyt tutustua, mutta vaikka yritän ,niin kuitenkin on vain pitkä hijaisuus kun juttelen jonkun kanssa. Aina kun yritän tutustua johonkuhun, alan heti miettimään että häntä ei kiinnostaisi pätkääkään jutella kanssani.
Täytyy myöntää että olen nössö, sillä en viitsi koskaan sanoa omaa mielipidettäni asioista. Yleensä vain olen koulussa hijainen ja rauhallinen , mutta kotona sitten olen iloisempi ja höpötän kaikenlaisista asioista.Lisäksi tunnen olevani jopa minua huomattavasti nuorempia tyhmempi ja alempiarvoisempi.
En kyllä tajua sitä neuvoa että pitäisi alkaa harrastamaan jotain liikuntaa. Minun tapauksessa se on vain pahentanut yksinäisyyttä. Harrastan siis kilpahiihtoa, mutta sen takia en ole ollut ystävieni kanssa kovinkaan paljon enkä ole edes saanut ystäviä hiihdon kautta.
Elikkäs lyhemmin sanottua olen yksinäinen, tylsä ja sekava kuten tämä minun kirjoituskin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokemus tuo varmuutta ja varmuus tulee tekemällä.
Vaikka aiemmin ois hiljasuus niin se ei meinaa että seuraaval kerral ois.
Oot hieno ihminen ja et oo mitenkään huonompi.
Tämä muista.
Elämä vaihtelee useesen otteeseen, mikä tarkottaa, et kun käännät uuden sivun elämässäs, mitä vaan voi tapahtua. Eli älä oo huoissas. Kun meet vaikkapa lukioon, ni ota aivan uus meiniki koko hommaan. Ole oma itses, arvosta itseäsi, mutta ole avoin ja vastaanottavainen. Älä koita väkisin saada jostakusta ystävää, koska jos joku ei sitä halua, nii se ei oo sun arvonen ystävä sillon!!! Voi tuntua haasteelliselta, mut oo rohkea äläkä lannistu! Ole tasantarkaan samanlainen iloinen pulisia kuin kotonakin, kyllä siihen joku muukin tykästyy, kun vaan pääsee tutustumaan sen nykyisen hiljaisen kuoren taakse. Tsemppiä hei! :)