rakkautta on olemassa..
vaan jos on selvää, ettei se ole molemminpuolista, on luovuttava ajatuksesta, ymmärrettävä tosiasiat ja tultava toimeen ilman..
kiitos sinulle silti siitä, että ymmärrsin pystyväni vielä tuntemaan..
vaan jos on selvää, ettei se ole molemminpuolista, on luovuttava ajatuksesta, ymmärrettävä tosiasiat ja tultava toimeen ilman..
kiitos sinulle silti siitä, että ymmärrsin pystyväni vielä tuntemaan..
Vastaukset 27
Vanhimmat
Samaa mieltä. Ja se selvyys todetaan oikeassa elämässä, ei palstoilla. Eikös niin?
Toki... Näillä palstoilla se vain puretaan.
kyllä, todettu on, anteeksi jos purkauduin
se tätytyy tehdä palstoilla, jos ei enää voi oikeassa elämässä, eikö niin?
Joissain tilanteissa se varmaankin on niinkin, että asiat ja selvittelyt jää vain palstoille.
olet empaattinen ja jo se helpottaa
"rakkautta on olemassa"..kas kun huomasit:))
säilytä sitten se aitous edelleen (sanomisissakin se on tärkeää) oli kysymyksessä mikä tahansa asia.
Kun sinä sanot asiota, niin niillä on minulle todellakin merkitystä ja osaan erottaa huumorin ja vakavan toisistaan. Tass oli sinun viestejä ja päiväni alkoi hymyllä, kun avasin erään paperilehden. (naulakko) Vaikka tulis mitä niin se ei muuta tunteita. Ne pysyvät. Alä sinä ala taas mököttämään vääriä tulkintoja.
Onhan sekin että sinulla on ihmissude jolle voit olla se mikä olet ja päinvastoin.
Ei sulla ole syytä mielestäni pyydellä mitään anteeksi,koska tunteita eleetään ja sanotaan ne niinkuin koetaan.
ps.kaiken varalta anteeksi kumminkin,eihän sekään huono asia ole että pyytelee..
niin se on..
kun toinen ei tunnekaan samoin? Sitä mietin, kun olen kokenut saman kuin sinä ja minusta meillä olisi ollut vain "taivas rajana". Etkö ole ollenkaan katkera, kun elämä kohtelee näin?
niinpä, en tiedä, itselle tuntui olevan.. oli se omaa elämää suurempaa silti vaikkka yksipuolista?
ja totta helvetissä se tuntuu pahalta, todella pahalta..
mutta täytyy ymmärtää, ettei hän valinnut sitä, että hänestä välitän, eikä ketään voi pakottaa välittämään
itsestään.. pitkä prosessi se on silti ollut, on vain asioita joille ei voi mitään tehdä ja niiden kanssa täytyy elää, siksi sitten purkaa tänne vaikka..
nyt menen nukkumaan.. jaksamista, mutta näin se usein menee, ei kai näitä palstoja muuten tarvittaisi?
ps. olipa yhteensattuma kun joku ulkopuolinen kommentoi ylhäällä samaan aikaan samalla tavalla kun ite, täällä vain puretaan, ei tosiaan ratkaista tosielämän ongelmia..
Olet mielestäni oikeassa... Toki se voi olla.. Eikö se ole yhtälailla tuntemus, kuin molemminpuolinenkin? Tiedän kokemuksesta että sattuu, mutta älä anna itsesi katkeroitua.
itsestä se tuntui siltä, todella kauniilta, ainutkertaiselta rakkaudelta. Eikä toista voi pakottaa, ei koskaan. Yritän päästä tunteistani irti, välillä haluaisin vihata häntä, jotta minun olisi helpompi olla. Ehkä se on keinoni irtaantua alkuperäisestä hullaantumisesta tai mitä tämä kaikki sitten onkaan.
Kaikki tämä tapahtuu vain omassa mielessäni. Niin rakkauden ja vihan tunteet kuin uupumus tähän suruun, jota en täysin ymmärrä. Miksi kaikki tapahtuu, elämä on välillä mieletöntä.
Jaksamista myös sinulle.
Kertoa sille tunteidesi kohteelle. Josko olet ymmärtänyt väärin? Joskus tehdään omia vääriä johtopäätöksiä asioista ja uskotaan niihin vaikka eivät olisikaan totta.
olemassa ... juuri sitä elämää suurempaa :) Sanoit kuitenkin itse, että on otettava etäisyyttä.
Ei vielä luovuteta vaan annetaan elämän viedä eteenpäin... Kaipaan Sinua. Anteeksi ...
haista äijä pitkä p'''a
Uskotko... Rakkautta on, mutta miten sitä osaat ilmaista onkin tärkeä juttu. Minä olen rakentanut suojamuurin, enkä usko että sitä kukaan pystyy purkamaan.... Näytä myös että tunnet... minä en uskalla.
Miksi minusta tuntuu että sinä et ollut varma koko aikana mitä sä haluat.Koskaan et kertonut oikeasti mitä tunnet mua kohtaan.Aina piti vain olettaa ja arvailla.Et oikein tiennyt uskallatko hypätä tuntemattomaan vai et.
Ja mikä surullisinta,tulet tähän foorumiin muka selittämään muille ja itsellesi valehtelemaan miksi asiat muka ei menneet niinkuin olisimme halunneet.Et uskalla/uskaltanut.No sinulla on siihen syysi Mitä sä pelkäät.???Jos varmuutta etsit,voit etsiä sitä lopun elämän.
viesti aloittajalle vai ehkä minulle? Kuka sinä olet?
Itse luovutin tänään. Uskon irl viestejä. Tähän asti olen uskonut ja yrittänyt. Olen mielestäni myös kertonut Hänelle, mitä oikeasti tunnen. Olisin uskaltanut ja halunnut hypätä tuntemattomaan, mutta sitähän ei täällä palstoilla voi tehdä ja muuta mahdollisuutta ei tullut tai sitten myöhästyin.
Tällaisista "älä luovuta" -viesteistä herää näköjään itsellekin turha toivo. Kun on tuoreessa muistissa nämä kuviot, niin heräsi toivon kipinä, oliko se irl viestikin testi ja harhautus :D No ehkä ei ollut. Jos oli, niin Hän ottaa varmaankin yhteyttä...
Tääkin palsta hörhö taitaa päästää irti.On täällä tullut käsiteltyä tätä kaipausta..
Löysässä hirressäkin paha roikkuu,sanovat.
parasta hajuvettä kainaloon ja baanalle,kevätkin kohta.
Mutta kyllä hän sinne sydämen sopukoihin vain jäi asumaan,omaan lokoseensa
Luovuttamista... Tietää mitä haluaa... niimpä jospa tiedät sen itse mutta toisille se onkin epäselvää. Ehkä ei menekkään etikettejen mukaisesti. Pelko on tervettä kun sen muistaa pitää mielessään, hörhöjä on joka mutkaan.... Kelle lie kirjoitat... mutta aiheesta voisin repiä sinulle päivien kestävän luennon... Näinhän se on, jos et ole varma tunteistasi, et sinä niitä kiljuen silloin myös näytä. Ja huomasithan... täällähän niistä kirjoitetaan... täällä olit myös sinä surkuttelemassa....Toista moitit ???
Soitteleppa mulle tai paa sähköpostia,älykkäänä sun pitäs tietää,
odotan vielä sen luennon aiheesta.
Kenpä lienet,ken..
.
mikä niistä työ vai oma ?
;)
vielä luovuttamaan? En pysty antamaan periksi, kun tunne on suuri, suurempi kuin sydämeni ja koko maailmankaikkeus? Harhaako vain?
mäonvihanen mäooonvihanen mä oon vihanen..¤#"¤#"¤#¤#¤¤#"¤#"%¤#
Ajan kanssa pystyt,minäkin nauroin sille sanonnalle että "aika tehtävänsä tekee"..mutta niin se vaan kuule on!!!!
Aika..ja Vain Aika siskoseni,juu..
muokkaa tunteet,silottelee sopivasti,mukaviksi muistoiksi!!!!
se kuitenkin ole molemminpuolista.. Ainakin hetki siten vielä oli..
hänkin jäi ikuisesti sua kaipaamaan ja tunsi tuon saman rakkauden tunteen kuin sinä..Joskus vaan olosuhteet on sellaiset, että on irroitettava otteensa ja jatkettava matkaa, vaikka kuinka sattuisi sydämeen. On kai oltava ainakin onnellinen, että tietää tunteneensa jotain ainutlaatuista edes kerran elämässään.
Ja tää oli n to m.
Luulen, että se on edelleenkin molemminpuolista. Siis luulen... mutta en irrotakaan vielä tai tartun uudelleen... Ajatuksen tasolla, muuta en voi, kun ei ole olemassa kuin päinvastaista faktaa...