Nyt vekaralla oltu 3 viikkoa, pää tuntuu räjähtävän. En yksinkertaisesti usko pystyväni viettämään 6kk tai enemmän täällä kun ei pää kestä. Alikessut kiljuu vaikka yritän tehdä kaiken niin hyvin kuin pystyn.
Yhtäkään yötä en ole saanut täysin nukuttua, heräilen 20 minuutin välein ja odotan jos vaikka kuulisin sen iki-ihanan "Komppaniassa herätys!" -huudon. Vihaan sitä etten saa tehdä mitään yksin, aina vähintään pari ihmistä ympärillä.
En tiedä kenelle voisin näistä asioista puhua..
Yhtäkään yötä en ole saanut täysin nukuttua, heräilen 20 minuutin välein ja odotan jos vaikka kuulisin sen iki-ihanan "Komppaniassa herätys!" -huudon. Vihaan sitä etten saa tehdä mitään yksin, aina vähintään pari ihmistä ympärillä.
En tiedä kenelle voisin näistä asioista puhua..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Soittele sotilaspastorille. Se on kuule yötä päivää aktiivinen, koska se on siellä ihan vain kuuntelemassa toisten huolia.
sanot että et jaksa pelleillä vittu ja piste!
Yritä nyt jaksella vielä vaikka parisen viikkoa (homma muuttuu alun jälkeen), päästä jääkäriksi ja tee sitten uus tilannekatsaus.Koita rentoutua kun on vappaa-aikaa, pidä yhteyksiä kotiin, tee kaikenlaista. Varuskunnassa on myös kuraattoreja, sot.pastori ja muita henkilöitä, joille voi käydä purkamassa ajatuksiaan luottamuksellisesti. Itekin ajattelin aluksi sinniteleväni puoli vuotta hammasta purren, mutta päädyinkin aukkiin ja kotiuduin AU:na. P-kausi on aina mitä on, mutta sen jälkeen voi löytyä mielekkäämpiä hommia. Ihminen on aika peto sopeutumaan kun ei anna ihan vähällä periksi, kohtuus tietysti kaikessa...
jossakin sinun on kumminkin kohdattava ahdistuksesi voit sen hyvin kohdata siellä turvallisessa ympäristössä.pää on sellainen kapistus että se pysyy hartioiden välissä menit minne menit ei elämä ole pelkkää mummolaa Pakeneminen ei ratkaise mitään ,korkeintaan siirtää puhu vääpelille vääpeli on komppanian äiti