Mies kertoi kärsivänsä sellaisesta että hänelle jossain ihan tavallisessa tilanteessa, esim. rauhallisena koti-iltana tulee mieleen joku vuosia sitten sattunut murha tai muu kuolemantapaus. Hän alkaa pyörittää tapahtumaa mielessään, kokee ahdistavana sen että ylipäätään ajattelee jotain lähes hänelle tuntematonta ihmistä ja tämän kuolemaa. Sitten hänen on mielessään keksittävä syitä, miksi hän ajattelee tätä ihmistä. Hän ikäänkuin tappelee mielessään oman itsensä kanssa saako ajatella näin vai ei. Lopulta hän saattaa hermostua ja ajattelee, "Ihan sama, mitä väliä, eihän minua hänen kuolemansa liikuta!" ja samantien pelästyy että nyt se kuollut ihminen kuuli tämän ajatuksen tai tunsi että häntä ajatellaan... Mieheni toki ymmärtää näiden ajatusten järjettömyyden mutta ne vaivaavat häntä. Lisäksi hänellä on pakko jollain tapaa saada tuo asia perusteltua itselleen ja vatvoo sitä pitkään, muuten hänelle saattaa jäädä jopa olo että hän on ITSE ollut se murhaaja eikä vain muista sitä. Hän saa myös jonkinlaisia ikäviä mielikuvia varsinkin eräästä murhatapauksesta päähänsä ja ajattelee ahdistumiseen asti miten kamalaa murhan kohteeksi joutuneella on ollut.
Jos hän ei näitä ajatusketjujaan saa loppuun, tai ajattelee jonkin asian "väärin" jotain pahaa voi tapahtua. Niin hänestä tuntuu. Hän saattaa itse joutua murhatuksi tai pelkää tulevansa hulluksi tai sitten että jotain pahaa tapahtuu hänen läheisilleen. Hän kuolleita ajatellessaan pelkää ajattelevansa heistä huonoja ajatuksia jotka nämä kuolleet sitten kuulisivat... Aika ikävän ja pelottavankin kuuloista.
Lapsena hänellä oli myös hiukan näitä "pakko koskea kolme kertaa oveen" tms juttuja.
Te jotka näistä kärsitte, miltä tuntuu, voisiko miehelläni olla pakko-oireinen häiriö? Miten voisin häntä auttaa? Psykiatrille meno tuntuu hänestä vastenmieliseltä koska hän pelkää sanan leviävän hänen "häiriöstään" ja hänen menettävän työnsä jossa hän joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa.
Jos hän ei näitä ajatusketjujaan saa loppuun, tai ajattelee jonkin asian "väärin" jotain pahaa voi tapahtua. Niin hänestä tuntuu. Hän saattaa itse joutua murhatuksi tai pelkää tulevansa hulluksi tai sitten että jotain pahaa tapahtuu hänen läheisilleen. Hän kuolleita ajatellessaan pelkää ajattelevansa heistä huonoja ajatuksia jotka nämä kuolleet sitten kuulisivat... Aika ikävän ja pelottavankin kuuloista.
Lapsena hänellä oli myös hiukan näitä "pakko koskea kolme kertaa oveen" tms juttuja.
Te jotka näistä kärsitte, miltä tuntuu, voisiko miehelläni olla pakko-oireinen häiriö? Miten voisin häntä auttaa? Psykiatrille meno tuntuu hänestä vastenmieliseltä koska hän pelkää sanan leviävän hänen "häiriöstään" ja hänen menettävän työnsä jossa hän joutuu olemaan paljon ihmisten kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
No ihan selvältä pakkohäiriöltähän tämä vaikuttaisi. "Vielä vähän mietin niin kyllä sitten helpottaa, varmasti" Kyllä se kannattaa siellä lääkärin puolella suostutella käymään. Ehkä ei hyvältä ajatukselta tunnu ensialkuun, mutta voi olla että jälkeenpäin täysin eri mieltä.
Olen kärsinyt itse myös pakkoajatuksista, ja oireet kuulostavat erittäin tutulta. Suosittelen hakemaan apua, sillä nämä ajatukset ovat todella ahdistavia ja voivat aiheuttaa masennusta ja ahdistuneisuutta. Esimerkiksi terveyskeskuksen kautta voi hakea lähetettä psykiatrian poliklinikalle. Ihmisten sairaustiedot ovat salaisia, joten tuskin niistä muut saavat tietää mitenkään. Itse tosin pelkäsin tätä sama asiaa, mutta olen käynyt nyt psykiatrian polilla yli puolitoista vuotta sekä syön mieli-ala lääkkeitä näihin pakkoajatuksiin/ahdistuneisuushäiriöön.
mutta suosittelen kuitenkin avun hakemista. Jaksamista
Ilman muuta voi ja kannattaa mennä lääkäriin.Ihan voi terveyskeskuslääkäristä aloittaa.Itse pelkäsin myös,hulluksi leimaamista,työn menetystä,yhteiskunnasta poissulkemista yms.Mitään sellaista ei tapahtunut.Kerroin lääkärille kaiken,karmeimmatkin ajatukset,yllätyksekseni hän vain tyynesti totesi,että vaikuttaa klassisilta pakkoajatuksilta ja epäilee pakko-oireista häriötä.Sanoi,että vaiva ei ole mitenkään harvinainen eikä vaarallinen,mutta kiusallinen.
Sain lähetteen psykiatrille,joka antoi diagnoosiksi yleistynytahdistuneisuushäiriö,lisäksi sain ssri-lääkityksen.Kävin psykiatrilla kerran ja psyk.hoitajan luona juttelemassa kerran viikossa noin puoli vuotta,jolloin hoitaja totesi minun jo pärjäävän hyvin omillanikin.
Siinä se,mielialalääkitys on vieläkin,usein seitä jatketaan pitkään,ettei tauti uuiudu.Oireet on pysynyt hyvin kurissa,ahdistus poissa.
Eli lekuriin vaan,niin miehesi saa oloonsa helpotusta ja tosiaan,vaitiolovelvollisuus on,joten työn menetyksetä ei tarvitse olla huolissaan.