ELÄMÄ KUNTOON

Olen pelannut nyt 3,5 vuotta erilaisia RAY:n kolikkoautomaatteja. Kun palkka ei ole riittänyt olen ottanut nyt viimeisen parin kuukauden aikana erilaisia pikavippejä, joustoluottoja ym. 6000€ edestä.
Pelatessani olen kiinnittänyt huomiota samojen kuvioiden toistumiseen: Valitsen yleensä samat pelipaikat, samat pelit ja kun voittoja ei tule olen hakannut rahojani koneeseen entistä ahkerammin.
Epätoivon partaalla olen etsinyt hoitokoteja ongelmapelaajille, kuitenkin tuloksetta.

Tiedostan ongelmani varsin hyvin, jopa sen, että tutkitusti aivoissa tapahtuva muutos ongelmapelaajien keskushermostossa on sama kuin amfetamiini- tai jopa heroiiniriippuvaisilla ja vieroitusoireet on samaa luokkaa. Dopamiinin taso aivoissa on alhaisempi kuin normaali ihmisellä ja pelaamisesta muodostuu yhtä voimakas perusvietti kuin näläntunne, seksuaalisuus tai jano. (Perustuu amerikkalaiseen tutkimukseen johon osallistui yli 43 000 alkoholi- ja peliriippuvaista).
Itse en ole pelijaksoina edes tuntenut nälän tunnetta.
Aivot rekisteröi melkein voitot voitoiksi ja niitähän se kone yleensä antaa. Myös pienet voitot, koneen äänet, värit ja vilkkuvat valot houkuttelee pelaajaa entisestään pelaamaan suuremilla panoksilla. Tappiollisen päivän jälkeen kasvaa uhma saada tappiot takaisin, mutta jos tulos on plus miinus nolla tai vaikka 50 e voitolla pelihimo kasvaa entisestään, koska aivot rekisteröi nämä huomattavasti voimakkaammin kuin tappiot.

Ihmettelen, miksi hoitokoteja ei ole Suomessa. Sellaista "laitoshoitoa" jonka pituus olisi 4-8kk jonka aikana ihminen opettelisi uudet toimintamallit ja saisi tarvittavan avun ongelmaansa. Löytyyhän niitä mm. alkoholisteille ja huumeriippuvaisillekin.
Laitoshoito jossa opetellaan sosiaaliset suhteet uudelleen, rahan arvo (ettei rahaa ajattelisi pelimerkkeinä) ja normaaliin elämään orientoituminen, ettei tarvitsisi hakea sairaslomaa uupumuksen/masennuksen/väsymyksen takia ja taas useista entisistä pelaajista tulisi yhtiskunnalle tuottavia yksilöitä työelämässä. Tämä ongelma vain tuohoaa kaiken muun elämän samalla.

Itse en kaipaa mistään peluuri linjalta myötätuntoa kun luurin toisessa päässä istuu RAY:n rahoittama sosionomi opiskelija joka kuvittelee myötätunnon ja kuuntelemisen lahjan olevan suurikin apu, vaikka ei ole pelannut itse päivääkään. GA ryhmän taas koen hieman hölynpölynä koska se ei ota mihinkään yhteiskunnallisiin asioihin kantaa, mutta hyvä, jos joku on löytänyt avun sieltä.
Tähän ongelmaan tarvitaan nimenomaan laitoshoitoa, ammattilaisia ja koko elämän remonttia jos ongelma on kasvanut jo näin suureksi kuin se nyt on.

Mieheni on tietoinen ongelmastani ja paitsi henkisen romahduksen, myös henkilökohtainen konkurssi ukhaa.
Haluaisin tavata joitakin peliriippuvaisia ja vaihtaa ajatuksia. Asun Pk-seudulla ja ilmoittakaa tänne, mikäli teilläkin on halu, että elämässänne tapahtuisi jokin radikaali muutos pelaamisen suhteen, niin sovitaan tarkemmin sitten.