Työntekijät alkavat keskittyä asioiden sabotointiin, niiden edistämisen tai tekemisen sijasta. Joissain hommissa sabotointi on helppoa, todella kallista ja tekijän kiinnisaaminen on miltei mahdotonta.
Siinä onkin sitten miettimistä kannattaako ottaa satojen tuhansien tai miljoonien ongelmat takkiinsa sen takia että tahallaan ärsytti työntekijöitä.
Mielestäni on hyvin huolestuttavaa huomata, että joissain paikoissa työnjohto johtaa lähinnä siihen, että palkasta huolimatta ihmisillä on suorastaan negatiivinen motivaatio.
Täysin epäpätevää, diktaattorimaista johtamista. Lisäksi johto vielä osoittaa ettei ole teknisesti pätevä, eikä osaa edes johtaa. Millaiseen tulokseen uskotte tämän johtavan ns. asiantuntijaorganisaatiossa?
Siinä onkin sitten miettimistä kannattaako ottaa satojen tuhansien tai miljoonien ongelmat takkiinsa sen takia että tahallaan ärsytti työntekijöitä.
Mielestäni on hyvin huolestuttavaa huomata, että joissain paikoissa työnjohto johtaa lähinnä siihen, että palkasta huolimatta ihmisillä on suorastaan negatiivinen motivaatio.
Täysin epäpätevää, diktaattorimaista johtamista. Lisäksi johto vielä osoittaa ettei ole teknisesti pätevä, eikä osaa edes johtaa. Millaiseen tulokseen uskotte tämän johtavan ns. asiantuntijaorganisaatiossa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä jos sabotointisi aiheuttaa niin kovat tappiot, että yritys kaatuu?
Miltä sitten tuntuu kun oma härväämisesi pilasi kymmenien tai satojen muiden ihmisten elämän?
Eiköhän onneksi se motivaation puute näy useimmilla lähinnä niin, että töissä tehdään tasan se mitä on pakko, eikä purkaudu tuollaisena lapsellisena käytöksenä. Oma ammattiylpeys ja etiikka ainakin estäisi kaiken toimintaa häiritsevän sabotoinnin.
Ne on arvoja joita minulla oli vielä 10 vuotta sitten. Mutta jotenkin arvot ovat karisseet burnout kiristys rallin myötä mitä meillä harrastetaan.
Kun työnantajalla ei ole mitään etiikkaa, niin miksi sitä pitäisi olla työntekijöilläkään?
Kuinka moni haluaisikaan tehdä parhaansa työssä, mutta yksinkertaisesi ei voi.
Hyvä työ palkitaan lisätyöllä.
Suoriutuminen tiukassa aikataulussa palkitaan vielä tiukemmalla aikataululla.
Pikkupomot palkitsevat toinen toisiaan, muille jää vain kuluista säästäminen.
Kun tällaista menoa katsoo muutaman vuoden,
ei jäljellä enää ole ammattiylpeyttää tai etiikaa...
Loppujen lopuksi ahneella on aina paskainen loppu...
Jotkut yritykset ovat vain erikoistuneet pikavoittojen tekoon viis välittämättä laista ja työntekijöistä. Näitä sanotaan kasvuyrityksiksi. Eräässä IT-firmassa toimitusjohtajana oli entinen lenkkariosaston johtaja jonka mielestä "Kaikki ei ole firmassa hyvin, jos alaiset ei nurise!"
Hän ei myöskään tuntunut ymmärtävän, että lenkkareita voi myydä kuka vain ja ilman minkäänlaista perehdyttämistä, mutta softaa ei taloon tuleva päivässä ala täysillä vääntämään. Oikeasti pätevän softajantterin rekrytoiminen ei ole helppoa, mutta häntä tämä ei tuntunut haittaavan.
Ohjeeksi annan, että ala hakemaan uutta työpaikkaa. Laita hakemuksia paikkoihin aina, kun vain sellainen tulee. Itse hain ja olin onnekas sillä nykyinen työnantajani on reilu ja alussa vielä heikolta tuntunut motivaatio alkoi vahvistumaan nopeasti. Tälläinen työnantaja on elinvoimainen vielä pitkään tulevaisuudessa ja yhtiön tulokset puhuvat tällöin myös puolestaan.
Sitä on turha potea huonoa omatuntoa aiheutatko vaikeuksia mahdollisella lähdölläsi työnanjallesi sillä hänellä olisi ollut vaikutusmahdollisuus. Kapitalismi on kova, mutta oikeudenmukainen järjestelmä! Aivan kuten yritykset tekevät niin on sinullakin oikeus kilpailuttaa itsesi. Tilanteestasi päätellen et voi kuin voittaa eli työnantaja on hävinnyt "tarjouspyyntönsä" sinusta ja on aika vaihtaa "toimittajaa".
En jaksa uskoa, että tällaiset yritykset kovin pitkälle pötkivät sillä pienelle yritykselle olisi tärkeää pitää henkilöstöstään kiinni. Se tarkoittaa varmasti joustamista molempiin suuntiin, mutta valitettavasti huonoilla työnantajilla se tapahtuu vain työntekijän suuntaan ja nämä yritykset tulevat jossain vaiheessa kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Mutta se on kapitalisen järjestelmän perusta: kilpailu tappaa kilpailukyvyttömät ja säälipisteitä ei jaeta!
Tuskimpa kukaan täysjärkinen yrityksen omistaja tahallaan ärsyttää tai kiusaa työntekijöitä. Niillä kiusaamista harrastavilla johtajilla, ei ole penninjeniä kiinni siinä firmassa, joten se on ihan sama vaikka tulis koko firman kaatavat vahingot, jonkun kiusatun työntekijän sabotaasin seurauksena.
Omaa työpaikkaani miettiessä, en tiedä tuosta tahallaan ärsyttämisestä
tai haluaisin ainakin uskoa ettei asia ole niin.
Ehkä kyse on lopulta johdon vieraantumisesta tuotekehityksen arkielämästä tai
suunnattomasta halusta miellyttää vain ja ainoastaan osakkeenomistajia.
Puhutaan toista ja tehdään toista.
Ehkä työolojen puolitahattomalla heikentämisellä ajatellaan olevan suotuisa vaikutus vaihtuvuuteen?
Kalliit paikalliset lähtevät pois ilman ikäviä YT neuvotteluja ja tilalle saadaan halpamaiden työntekijöitä?
Se vain on päässyt johdolta unohtumaan, miten paljon tietotaitoa yksi täkäläinen ammattilainen pitää sisällään. Ihmiset eivät enää ole ihmisiä vaan ainoastaan numeroita excelissä, ikäviä kuluja joista olisi hyvä päästä eroon...
http://www.talouselama.fi/tyoelama/article381596.ece
Voi kun se olisikin noin:
"Johtajien pääroolina on poistaa ne esteet, jotka aiheuttavat tyytymättömyyttä."
Mutta täällä yleensä se on juuri johto ja asenteet jotka aiheuttavat sitä tyytymättömyyttä. Työntekijät olisivat varsin tyytyväisiä jos johto EI sotkeutuisi asioihin.
Porukka osaa ja on motivoitunutta, niin kauan kun niitä ei häiritä turhilla idioottimaisuuksilla.