En tiedä onko tästä asiasta täällä keskusteltu, mutta haluaisin kuitenkin kysyä mitä mieltä te olette siitä, että lestadiolaisen naisen täytyy tehdä lapsia, vaikka oma terveys olisi vaarassa? Tiedän tapauksia, jossa nainen ei saa/ole saanut käyttää ehkäisyä, vaikka lääkärit ovat kieltäneet raskaaksi tulemisen. Onko siis naisen oma terveys tai lopulta henki vähemmän arvokas asia kuin lapsen syntymä ja lapsien teko? Onko naisen uhrattava oma henkensä jumalan lahjojen eli lasten vuoksi?
Lapsenteosta
nainen 32
495727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Mies voisi pidättäytyä yhdynnästä vaimoaan säästääkseen. Onko miehen hetkellinen, fyysinen nautinto tärkeämpi kuin naisen terveys ja henki?
sillä kannalla, että aviopari voi pidättäytyä sukupuolielämästä, mikäli tilanne on hetkellinen. Muista tapauksista en osaa sanoa oikeastaan mitään, paitsi sen, ettei minusta ole oikein kenenkään kuolla "marttyyrina" synnytyksen vuoksi.
lestadiolaisilla ole oikeutta seksielämään sen jälkeen, kun lapsien teko lääkärin määräyksestä kielletään?
Niin, olen ainakin tietoinen sellaisista tapauksista (lue yhdestä tapauksesta!), jossa lääkäri on laittanut topin uusille synnytyksille seitsemänne lapsen jälkeen. Eikä lapsia tuon jälkeen ole ko. perheeseen tullut, mutta koska olen tosiaankin mutkan kautta asiaa seurannut en sitten ole tietoinen, miten asia on hoidettu - pelkästään pidättäytymälläkö vai esim. munajohtimien katkaisemisella.
...sanoa sananen, kun asia liippaa läheltä. Minä olen sellainen äiti, joka ei voinut synnyttää normaalisti. Kävin läpi kolme sektiota, josta viimeisimmän aikana oli lähellä kohdun repeämisvaara.
Olin joutunut miettimään monen vuoden ajan asiaa - mitä teen, kun eteen tulee se hetki, jolloin minun on päätettävä omasta terveydestäni. Onko Jumala tarkoittanut, että naisen on kuoltava synnytyspöydälle vai onko niin, että kun Hän on antanut meille lapsia, niin lapsilla on myös oltava äiti?
Tein päätökseni: sterilointi. En ole kantanut hetkeäkään asiasta huonoa omaatuntoa. Minä olen sitä mieltä, että terveydellisistä syistä tällainen ratkaisu on oikea.
Vain yksi vl-uskovainen ihminen, nuori perheenäiti hänkin, tuli sanomaan minulle, että tekemäni ratkaisu ei ollut oikea. Muuten en ole kohdannut asian takia minkäänlaista kieroonkatsomista tai syyllistämistä.
Meitä tällaisia äiteja on vl-piireissä jonkin verran! Olisikin kiinnostavaa kuulla, miten muut vastaavanlaiset äidit ovat kokeneet asian. Kommentteja, jos teitä on täällä lukemassa tätä palstaa!
Lopuksi: ei ihmisen autuus ole siinä, kuinka monta lasta synnyttää tai kuoleeko marttyyrikuoleman synnytyspöydälle (pöyristyttävä ajatus, muuten). Ainoastaan uskon kautta me olemme autuaita ja Jumalalle kelpaavia.
Mahdollisuus, mitä raamattu sanoo Kuohinnasta!
Onko se luvallinen vain poikamiehille vai saisiko avioitunutkin käydä leikkaamassa munat pois:)
Juurineen pois se mikä pahentaa.
Mutta siinä on haittansa, sanotaanko näin - hormonituotantoon kaiketi vaikuttaisi aika tavalla.
kertomus monelle. Raamatun mukainen maantäyttämis käsky on jo moninverroin tullut täytetyksi. Nykyisessä yhteiskunassamme Naisella on muitakin arvokkaita tehtäviä kun olla jatkuvasti raskaana.
Selibaatti vaatimus lähtee paavin kirkosta ei uudenliiton mukaisesta Raamatusta.
Tämä on minun mielipiteeni.
Ai niin vaimolla jäisi himot ja mitä miehelle.
Voisihan sitä aina naapurin isäntää lainata, jos ; onhan niin ennenkin.
että toin esiin asian terveydellisen puolen.
pidän sitä hyvänä. Terveys jakautuu kahteen pääryhmään fyysiseen ja henkiseen. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Voimme suuresti vaikuttaa lähimmäisemme henkiseen terveyteen syyllistämättä häntä. Pidän henkisen syyllistämisen vähintäinkin yhtä vakavana kuin ruumiillisen pahoinpitelyn.
katkaisu on yksinkertainen ja hyvä tapa hoitaa asia.
Varmasti Taivaan Isän tahtoa on sinun kohdallasi kuunneltu. Olipa hyvä kun kerroit omalta kohdaltasi asiasta. Olen nimittäin silloin tällöin asiaa vähän pähkäillyt itsekseni.
"onko niin, että kun Hän on antanut meille lapsia, niin lapsilla on myös oltava äiti?"
Siinä sitä onkin ihmettelemistä kerrakseen!!!
Mene pois, jos sinulla ei ole mitään sanottavaa.
vilpittomästi onnea toisaalta ilmenevissä pyrkimyksissäsi. Samalla vakuutan käsitystesi melkoisesti muuttuvan, mikäli etenet teologisella uralla.
kiitokseni. Minun käsitykseni eivät muutu mihinkään, vaikka opiskelisinkin mitä alaa hyvänsä. Mitä oikein tarkoitat?
että hän ajatteli sinun morkkaavan minua typeryydestä;)
Mahdollisuus on ilmeinen, kas kun en itse sitä huomannut. Hermostuin vain, kun tuo yksi kehui sinua älykkyyden huipentumaksi - mitä oletkin ;)
Hm, nyt sitten lukemaan taas.
myös siivota välillä?*hymy* Ajatus juoksee siistissä kämpässä paljon paremmin:))Täällä on upea kevätpäivä - toivottavasti sielläkin!
Tai ehkä ongelma on siinä, etten saa pidettyä asuntoa siistinä... no, nyt se on siisti. Täälläkin aurinko paistaa!
Menenkin tästä lukemaan.
Ajatteleppa uusiksi.
Eiköhänse oo niin että kumpikin osapuoli terveessä sukupuolisuhteessa nauttii tilantesta yhtä paljon
tabu olen siitä yrittäny käyttää puuheenvuoroja, aina on isoluuta lakaissut.
Ei ole kiellety eikä vaiettu aihe. Se, deletoidaanko viestisi, riippuu esitystavasta.
...se mikään tabu ole! Asiasta on keskusteltu vähän monta kertaa ja siitä voidaan edelleenkin keskustella.
Hänellä lienee jotain antipatioita. Sain muuten luettua (oho!)... ihan mielenkiintoisia juttuja siinä naisnäkökulmakirjassa :)
kun luvut etenevät:) Edelleen tsemppiä! Lue oikein monta kertaa;)
vaikka masennus sumentaa järjen (ajoittain), niin jotain tarttumapintaa sentään siitä kirjasta löytyy. Ja kun tiukka aikataulu, saan jotain aikaan...
Jaa että mitenkä tämä liittyy palstaan, liittyy enemmän kuin luulettekaan, ainakin jollain tavalla. :)
Kuitenkin asia on niinkuin on, ja sille ei keskustelutkaan voi mitään.
Eikö olisi parempi etsiä sellainen aihe josta voi keskustelulla jopa löytää paremman ratkaisun kuin mitä käytössä on.
siis jäsentää noita uskonasioita. Jos sinä jätät asian keskustelmatta, jotta pysyisit uskomassa, toinen tarvitsee sitä keskustelua uskossa pysymiseen. Olisin jo aikaa sitten joutunut suljetulle, jos en olisi voinut käydä keskustelua hengellisistä asioista, aivan niin kuin muistakin itseäni koskettavista aiheista.
jos saan kysyä????
Pääsykoekirja teologiseen, toinen niistä.
elämäni vaiheessa hakea sinne, mutta se jäi. Olen vain tällainen "harrastelija", jos sellaista termiä saa tässä asiassa käyttää.
Teemme , muttemme ottaisi niitä vastaan.
Kysynpä nyt rehellistä vastausta pyytäen.
Onko synnyttäminen niin *kivuliasta vaikeaa hanlkalaa tuskallista hengen vievää sairautta tuovaa kuin kuvaatte sen olevan..
Katselen täällä näitä juttuja ja mieleeni piirtyy kuva TEURASPÖYDÄSTÄ jossa ilkeä lestamies vaimoansa silpoo ja nauttien hokee saan uuden saan uuden.
...siltähän se saadaan helposti näyttämään.
Mutta kokemuksesta voin sanoa,että jos saa voimia uskon kautta ymmärtää tämä tehtävä yhdeksi maailman tärkeimmäksi,niin siitä voi olla onnellinen,vaikeuksienkin keskellä.
Näissäkin asioissa valinta on henkilökohtainen.
Eteen voi kuitenkin tulla todellinen tilanne,jossa joudutaan tosissaan huolehtimaan äidin sairaudesta.
Mutta tällaisen tullessa eteen,neuvoja voi olla monenlaisia.Ei kukaan voi toiselle täydellisesti sanoa,että tee noin tai tee näin.
Kannattaa kuunnella omantuntonsa ääntä.
sinä luotat ja uskot enemmän; lääkäriinkö vaiko Jumalaan?
ja siihen että Jumala on järjen minulle antanut!
ehkä sitten ymmärrät jos saman koet!
kannattaakin luottaa.
On niitä ihmisiä, jotka lankeavat vääntämään uskonasiat OMAKSI hyödykseen ja mielihyväkseen. Kuitenkin ainoa, joka tällaisesta hyötyy, on sielunvihollinen. Luulenpa, että sinäkin jossain vaiheessa kiellät uskosi myös julkisesti.
Käytänkö järkeä ja elämässä kerääntynyttä viisautta vai menetänkö pelon vuoksi mielenterveyteni? Valitsin ensimmäisen ja olen vieläkin uskomassa
"Luulenpa, että sinäkin jossain vaiheessa kiellät uskosi myös julkisesti."
rupeat täällä povaamaan ihmisten elämää eteenpäin. Käytätkö korttipakkaa vai kristallipalloa?
jos sairastut vakavasti, niin jätätkö silloin henkesi yksin Jumalan tahdon varaan vai luotatko lääkäriin, joka tarjoaa sinulle parantavat lääkkeet?
Vai loppuuko tässä vaiheessa luottamus Jumalaan?
Olette te surullista ja ulkokultaista porukkaa joiltain osin.
Se jäikin viimeisekseni, menetin myös viidennen lapseni.Toipuminen kestää loppuelämän...Menetys oli vaikea ja surullinen.
Nämä on vaikeita asioita.
Tehkää kukanenkin omalla kohdallanne se päätös minkä oikeimmaksi koette.
Kukaan "synnyttämätön" vl mies ei voi tietää näitä naiseuteen ja synnytyksiin liittyviä moninaisia kiemuroita. Kaikkien vl naistenkaan vartaloa ei ole tehty useaan synnytykseen..näin vain on, se tulisi hyväksyä. Ei usko tee meistä naisista samanlaisia.
Silloin kun lääkäri esittää sinulle faktat -että saatat menehtyä seuraavaan synnytykseen, niin se on vaikea paikka-.Erittäin vaikea paikka, niin vaikea etten edes omien kokemusteni pohjalta lähde neuvomaan -kuuntele lääkäriä tai ole kuulematta-. Näihin asioihin voi rukoilla Jumalalta viisautta toimia oikein tai olla toimimatta.
Lääkärit tekevät työtään ja ovat ammattilaisia, ei heidän sanomisiaan voi noin vain ylittää, kuten ei missä tahansa sairaudessakaan. Ja luokittelisin äidin elämälle riskin raskauden samaan kategoriaan.
...näin iltamyöhäisellä.Tuon asian kun käy läpi, niin ei voi muuta kuin yhtyä ajatuksiisi.
Toivon sinulle Taivaan Isän siunausta,että jaksat uskoa.
Jumala on osoittanut Pyhässä Hengessä teille ainoan oikean ratkaisun, josta kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta teitä moittia tai vielä vähemmän tuomita.
olettaa toimivan Pyhän Hengen välikappaleenä. Saatteko iloa lähimmäisenne tahallisesta syyllistämisetä. Minun Ramattuni ei anna minulle onnekseni tuollaista valtaa. Siitä olen kovasti kiitollinen.
Tuota, enpä sanoisi, että näistä elämän ja kuoleman kysymyksistä näillä äärirajoilla(joita täällä käsitellään)olisi meillä yhteistä tai ulkokultaista mielipidettä. Onhan niin, että eri elämäntilanteissa on ihmisillä hyvinkin erilaiset mielipiteet. Leenu edustaa nuoruuden "ehdottomuutta"(Anteeksi, Leenu, tämä EI ole tarkoitettu loukkaukseksi) Jos jollakulla ei ole asiasta kokemusta, kanta saattaa olla vielä määrittelemätön tai käsittelemätön. Toiset ovat taas kokeneet vaikeitakin tilanteita.
Tuollaisissa tilanteissa, joissa äidin henki olisi vaarassa, asiasta päättäminen on äidin ja isän omantunnon asia. Olen huomannut että vl-piireissä äideillä on tässä asiassa kahdenlaisia mielipiteitä:osa varmaankin päätyisi esim. sterilisaatioon, mutta osa ajattelee, että asiat ovat Jumalan kädessä, eivätkä halua puuttua asiaan. Kunnioitan kumpaakin näkemystä. Huomautan, että tällaiset asiat eivät ole koko seurakunnan asioita.Tietysti perhe saa halutessaan henkistä tukea asiasta päättämiseen. Tästä ei ole annettu mitään "ohjetta", eikä myöskään ns. saattohoidosta. Potilas ja omaiset saavat itse päättää hoitojen jatkamisesta/lopettamisesta.
Yleensä tässä asiassa ajattelen, ettei raskaus ole verrattavissa vakaviin sairauksiin, mutta sen aikaansaamat komplikaatiot voivat valitettavasti joskus olla.
Jos henkikulta on muutamista minuuteista enää kiinni. Voidaan sanoa, että melko riskiä on. Nämä riskit oli ennakkoon tiedossa.
Ehkäisemään ei lähdetty. Kun ei tiedetty mikä on oikein ja mikä väärin. Aika onneksi kului, silti tilanne meni kriittiseksi.
Älkää asioista tietämättömät antako läheisillenne jyrkkiä neuvoja näissä asioissa. Varsinkin jos ei ole mitään käsitystä mitä niistä neuvoista seuraa.
Ei nimittäin välttämättä ole helppo kohdata asiaa, että perheystäväni, se rouva kuoli siihen raskauteen johon minä kannustin uskoon vedoten, vaikka riskit oli ilmeiset. Me emme voi tietää toisten taustoja ja mikä kullekin on riski.
niin vois olla. Ainakin kun olen kokenut kolarin, niin täytyy sanoa, että loppuajatus oli jotain tuon tapainen; en kuole ellei ikä ole kaikki, kaikki on Herran käsissä.