Hiljaisuus on vankila

olen, en yksinkertaisesti osaa vastata mitään
tähän runoosi. Olet tavoittanut jotain sellaista,
mihin en pysty itse koskaan !

* tajuton teksti * puhuttelee ja melkeinpä satuttaa.
Toiset osaa, toiset sitten taas ei =(

Voimia päiviisi, jos tämän taakse kätkeytyy jokin
henkilökohtainen koettelus tai ero - ihan mitä
tahansa.

kirjoittanut...
Et voinut koska sinua ei ole

Tai oletko ...
Kirjoititko tämän minulle ?

En usko enää mihinkään

En edes sinuun

Oletko silti Sinä?

Lähempänä Sinä minua, luonani enemmän
kuin kukaan ja kuitenkin katoamassa,
tuuleksi, sanoiksi tyhjikasi, joita
et ilmaissut..

Minussa ne oli, tavuina, lauseina, olin
valmis, mutta et koskaan kuunnellut,
kun kuuntelit, toista odotit, et
minua rohkaissut..

Kummallista miten maailman äärillä joku,
hän on kiinni, luona, Sinä pakenemassa,
poistumassa minusta, minä luen
riviesi välistä..

Tunteideni sanat Sinulle , kerronta, koettaminen
saada perille, luoksesi, nyt se kaikki ohitse,
ne jäivät puolitiehen, murenivat, sinäkin,
kappaleina sylistä..

..tulit olematta ja jäämättä minuun,
murenit ennen kosketustani..

http://www.youtube.com/watch?v=4RCRCq_CjXg&feature=related

Kiitos Runostasi.

Toisinaan pääsee lähelle, mutta ei liki..

Joskus eri maanosa, mutta Hän
tulee sisälle..

Tunteet, kokemukset, labyrintti, joku vain
selvittää sen, pääsee lävitse..Rakkaus.

Vähäeleinen, mutta sanomallinen,
mahtava, Rakkausrunosi..

Tämä teksti on hieno kokonaisuus,
kokonaisena, kerrontana ja ilmaisuna.

Tässä Runossasi kaikki on kohdallaan,
hieno ja muistiin jäävä.

Iloa ja positiivista mieltä, nautintoa,
koko tähän päivääsi Sinulle.

Todellakin,
kun
haluaisi parkua ja huutaa..

Mutta ääntä ei ole.

Sanoja kyllä
mutta järjestys väärä.

Olen itkuni itkenyt..

Jo riittää sanon
itselleni !

Ei

Hän ollut itkuni
arvoinen..

Vai oliko
sittenkin.