Äiti on äidille peto

Ihan totta kyllä, että imetyksestä tehdään kauhean suuri asia. Itse en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät imetä sen takia, koska eivät halua, että tissit alkavat roikkumaan tai ei muuten vain huvita edes kokeilla. Mutta niitä ihmisiä ymmärrän, jotka "luovuttavat" kovan yrittämisen jälkeen. Kaikkien tissit eivät ole vain luotu imettämiseen :)
Itsekin aion yrittää imettämistä ja jos ei vaan yksinkertaisesti jostain syystä suju niin en ota siitä mitään paineita vaan pidän lapseni hengissä ja ruokin sitten joillain muilla keinoilla.
Tuo, että sukulainen tulee senttien päähän pällistelemään, että sujuuko se imetys niin mielestäni siinä vaiheessa, jos toinen on noin röyhkeä, että tungettelee itsekkäästi noinkin intiimissä, yksityisessä asiassa niin on sinullakin yhtäläinen oikeus olla "röyhkeä" ja sanoa suoraan, että haluat imettää lapsesi kaikessa rauhassa. Itse ainakin haluan tehdä kaikille hyvinkin selväksi, että minun tissejäni ja yksityistä imetystuokiota vauvani kanssa ei kukaan tule seuraamaan, edes oma äitini!
Mielestäni siinä vaiheessa, kun on pieni vauva, saa ja pitää olla itsekäs ja suorasanainen, jos haluaa, että elämän upeimmasta ajasta eli siitä, kun vauva on pieni ja kun itse opettelee ja totuttelee äitiyteen jää hyvät ja hienot muistot. Ei sitä kukaan halua muistella, että kuinka ahdistavalta kaikki vain tuntui, kun sukulaiset pällisteli imetystä, kyselivät ja olivat jatkuvasti neuvomassa jne. Jos joku loukkaantuu, se on hänen ongelmansa. Ilkeä ei tarvitse olla, mutta selkärankaa pitää olla ja äitiyden mukana se yleensä naisille kasvaakin (ns. äidin suojeluvaisto) ja itsevarmuus siitä, että minä olen paras äiti omalle lapselleni.
Onnea pienen tyttösi kanssa! :)

Minustakin on käsittämätöntä, että vahdataan kokoajan toisten tapaa toimia. Itselläni maitoa on tullut paljon ja olen jatkanut imetystä pitkään. Koska maitoa tuli paljon vauvasta tuli pulska ja siitä sitä arvostelua sitten kuulikin...ei neuvolassa vaan miehen sukulaisilta. Itselleni ei tulisi mielnkään tuomita tai arvostella toista jos imetys ei suju.

tämä asia rajoitu vain imetykseen... Vaikka imetys on kyllä se number one! Täällä kun lueskelee välillä näitä juttuja, tulee sellainen olo, että edes "suht hyvä äiti" on ihan mahdotonta olla. Jokainen meistä voisi mennä itseensä ja miettiä, onko se mun tapa hoitaa se ainoa oikea. Tai sitten jotkut äidit saa tyydytystä siitä, että pääsee purkamaan ärsytyksiään ja aggressioitaan täällä kirjoittamalla, kuluuhan se päivä niinkin. Mitä jos sen sijaan annettaisiin neuvoja, että näin meillä meni, eikä heti teilattaisi huonoksi äidiksi jos imettää tai jos ei imetä. Oli kyseessä sitten hankala imetys tai huonouninen lapsi niin jokainen voisi miettiä, että jos meillä onnistui tämä, ei se välttämättä tarkoita sitä, että se onnistuu kaikilla.

Ja sama voidaan sitten ulottaa myös serkunkumminkaimoihin, jotka auliisti jakelevat neuvojaan millon mistäkin (tai utelevat imetyksestä). Jos joku tukkii liian henkilökohtaisille elämänalueille niin sitä pitää vain sanoa suoraan. Imetys vain on semmoinen jutusteluaihe sukulaisten piirissä (jos ne ei muuta osaa kysyä). Viikonlopun isoissa juhlissa meiltäkin useaan otteeseen kysyttiin, että "no vieläkö se tissiä syö". Minä en jaksanut vastata enää mitään, sitä on nyt yhdeksättä kuukautta jauhettu :)

miusta taas on ihmeellistä että sellanen asia ku imetys edes kyseenalaistetaan. tarkotan siis että jos on joku syy että esim. maitoa ei lähtisi herumaan niin sillonhan se on ihan ymmärrettävää että annetaan korviketta. Mutta jos sitä maitoa tulisi niin miusta on hassua ja kummallista että naiset oikeesti pohtii vaihtoehtoja. Onko ihan kaikelle oltava vaihtoehtoja nykyään? Imetys on tarkotuksen mukanen ruokkimistapa, muut tavat on niinku jo nimikin sanoo KORVIKKEITA. Eikä niihin miun mielestä pitäs turvautuu vaan siks että eipä huvita imettää. Jos imetys ei onnistu niin en ketään kehottais itteensä hermoromahduksen partaallekkaan ajamaan asian kanssa, mut täytyyhän sitä kuitenkin yrittää ennen kun heittää pyyhkeen kehään.

Ei se mitään, että aluksi ollaan ihmettelemässä ja kyselemässä, kuinka imetys sujuu, ja kyllä sen nyt kuuluisi sujua. Ja jos vielä 6 kk ikäistä imetät, niin samat tyypit ovat ihmettelemässä, että et kai sinä enää noin isoa imetä.

Onneksi minulla suurin osa sukulaisista suhtautuu järkevästi imetykseen ja imettämättömyyteen, mutta löytyy niitäkin, jotka kritisoivat toisten tyyliä ruokkia lastaan.

4 lasta olen imettänyt omasta mielestäni hyvällä menestyksellä, eli 2,5-3 kk täysimetystä ja sitten enemmän tai vähemmän pitkään osaimetystä. Viidettä täysimetin vajaa 2 viikkoa ja sen jälkeen osittain saman verraan. Kun olen kertonut sen traagisen tapahtuman, johon imetys kaatui, ei kukaan ole uskaltanut kritisoida.