Voiko vauvakuumeen oireista päästä eroon ilman vauvan hankintaa? Voiko siitä parantua?
Olen melkein 26v nainen, avoliitossa kolmatta vuotta. Olen viime kesästä lähes alituisesti pohtinut, millaista olisi jos olisi vauva. Olisiko se ihanaa vai kamalaa. En ole koskaan edes pitänyt vauvoista enkä ole ollut vauvojen kanssa tekemisissä. Enkä haluaisi nytkään haluta. Olen vain ihan raunioina ajatusten kanssa. Haluaisin jatkaa tätä "huoletonta" nuoren aikuisen elämää ilman lasta, mutta silti vain pohdin asiaa heti aamulla silmät auki saatuani illalla nukahtamiseen asti. En todellakaan haluaisi pohtia. Haluaisin olla lapseton vielä pitkään, enkä näe mitään pakkoa hankkia lasta ikinä. Kuitenkin usein tulee ajatus, että kyllähän se lapsi tässä mahtuisi olemaan ja kyllähän se tässä menisi. Mietin asiaa, millaista olisi pitää vauvaa sylissä, hoitaa sitä, millaista olisi olla koko ajan vauvan kanssa, jne. Tämä on raastavaa, koska haluaisin täyttää pääni ja elämäni ihan muilla ajatuksilla!
Olen todella jo avun/hoidon tarpeessa, mutta en tiedä mistä apua hakea. Oman äitisi kanssa olen keskustellut, se auttoi muutamaksi viikoksi, läheisimmät ystäväni eivät oikein ymmärtäneet. Mies ymmärtää, mutta ei osaa enää auttaa muuten kuin olemalla läsnä. Välillä vain itken avutonta ja pahaa oloani. Tai siis lähes päivittäin. Välillä olen varma, että ottaisin mielummin koiran. Sitten tulee taas ajatus, että jos koira tässä menisi, niin miksei lapsi. En halua ajatella näin!!!
Tiivistettynä ongelma on siis se, että en halua haluta lasta, mutta pelkään haluavani. Ja haluan haluamisajatuksista eroon vielä vuosiksi, ilman mitään syyllisyyden tuntoa.
Haluaisin myös tietää, onko minulla kohtalotovereita. Ja todellakin, voiko vauvakuumeen oireista parantua ilman, että hankkii ikinä lasta?
Auttakaa!!!!!
Olen melkein 26v nainen, avoliitossa kolmatta vuotta. Olen viime kesästä lähes alituisesti pohtinut, millaista olisi jos olisi vauva. Olisiko se ihanaa vai kamalaa. En ole koskaan edes pitänyt vauvoista enkä ole ollut vauvojen kanssa tekemisissä. Enkä haluaisi nytkään haluta. Olen vain ihan raunioina ajatusten kanssa. Haluaisin jatkaa tätä "huoletonta" nuoren aikuisen elämää ilman lasta, mutta silti vain pohdin asiaa heti aamulla silmät auki saatuani illalla nukahtamiseen asti. En todellakaan haluaisi pohtia. Haluaisin olla lapseton vielä pitkään, enkä näe mitään pakkoa hankkia lasta ikinä. Kuitenkin usein tulee ajatus, että kyllähän se lapsi tässä mahtuisi olemaan ja kyllähän se tässä menisi. Mietin asiaa, millaista olisi pitää vauvaa sylissä, hoitaa sitä, millaista olisi olla koko ajan vauvan kanssa, jne. Tämä on raastavaa, koska haluaisin täyttää pääni ja elämäni ihan muilla ajatuksilla!
Olen todella jo avun/hoidon tarpeessa, mutta en tiedä mistä apua hakea. Oman äitisi kanssa olen keskustellut, se auttoi muutamaksi viikoksi, läheisimmät ystäväni eivät oikein ymmärtäneet. Mies ymmärtää, mutta ei osaa enää auttaa muuten kuin olemalla läsnä. Välillä vain itken avutonta ja pahaa oloani. Tai siis lähes päivittäin. Välillä olen varma, että ottaisin mielummin koiran. Sitten tulee taas ajatus, että jos koira tässä menisi, niin miksei lapsi. En halua ajatella näin!!!
Tiivistettynä ongelma on siis se, että en halua haluta lasta, mutta pelkään haluavani. Ja haluan haluamisajatuksista eroon vielä vuosiksi, ilman mitään syyllisyyden tuntoa.
Haluaisin myös tietää, onko minulla kohtalotovereita. Ja todellakin, voiko vauvakuumeen oireista parantua ilman, että hankkii ikinä lasta?
Auttakaa!!!!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.