Olin lauantaina juoksulenkillä, pakkasta noin 12 astetta. Päätin juosta tauon jälkeen lyhyen 4 km lenkin rauhallisesti. Olin n. 400 metrin päässä kotoa kun keskellä rintakehää riipaisi todella kipeästi. Ajattelin heti että nyt mulla on sydänkohtaus koska rytmikin muuttui jollakin tapaa. Sykemittarista katsoin että tapahtumahetkellä syke oli 150 mutta nousi kohtauksen takia 160 vaikka pysähdyin. Kipu oli muutaman sekunnin ajan salpaavaa ja kukaan ei tollaisen kivun tullessa äkillisesti jatka suoritusta. Kävelin rauhallisesti eteenpäin ja kohtaus meni ohi vaikkakin jalkoja heikotti.
Taustoista voin kertoa että tällainen kohtaus on toistunut minulla yli viisi kertaa viimeksi toukokuussa 2009 ja nyt jälleen kerran. Aina ajattelen että minulla on sepelvaltimo (t) tukossa ja liikunta laukaisee kohtauksen. Useimmiten kohtaukset on tulleet kylmässä liikkuessa.
Minulta on tutkittu pumppua ultraäänellä ja rasituskoe tehtiin myös pari-kolme vuotta sitten. Kammiolisälyöntisyys todettiin diagnoosissa, ei muuta.
Omituista oireessa on se että se ei liity koskaan mihinkään äärimmäiseen ponnistukseen vaan ihan hölkkävauhdilla toi salpaava kipukohtaus voi pamahtaa päälle.
Pelkään liikkua nykyään vaikka olinkin jo unohtanut miten inhottavalta tuo oire tuntuu kun lähes 8 kuukautta meni oireitta. Jääkiekkoa oon talven pelannu eikä oo sydämestä riipinyt samoin juoksin pitkälle syksyyn. Kuntosalilla ei oo koskaan tullu kyseistä oiretta vaikka oon maksimikuormilla sarjoja vääntänyt.
Ruokatorven ja mahalaukun liitoskohta on usein kivuliaan pingottunut kun närästää niin paljon.
Voiko tää oire olla täysin ruokatorviperäinen että esim. haavauma tai paha tulehdus voisi aiheuttaa jotain ruokatorven spasmeja jotka oireilisivat näin kivuliaasti.
Lääkäriiin olen menossa jo tällä viikolla kun sattumalta ajan olin tilannut. Nytpähän oon taas lisää tarinaa kerrottavana.
33-vuotiaana ei haluaisi millään uskoa että sepelvaltimot olisi niin ahtautuneet että kivut olisi niistä peräisin.
Taustoista voin kertoa että tällainen kohtaus on toistunut minulla yli viisi kertaa viimeksi toukokuussa 2009 ja nyt jälleen kerran. Aina ajattelen että minulla on sepelvaltimo (t) tukossa ja liikunta laukaisee kohtauksen. Useimmiten kohtaukset on tulleet kylmässä liikkuessa.
Minulta on tutkittu pumppua ultraäänellä ja rasituskoe tehtiin myös pari-kolme vuotta sitten. Kammiolisälyöntisyys todettiin diagnoosissa, ei muuta.
Omituista oireessa on se että se ei liity koskaan mihinkään äärimmäiseen ponnistukseen vaan ihan hölkkävauhdilla toi salpaava kipukohtaus voi pamahtaa päälle.
Pelkään liikkua nykyään vaikka olinkin jo unohtanut miten inhottavalta tuo oire tuntuu kun lähes 8 kuukautta meni oireitta. Jääkiekkoa oon talven pelannu eikä oo sydämestä riipinyt samoin juoksin pitkälle syksyyn. Kuntosalilla ei oo koskaan tullu kyseistä oiretta vaikka oon maksimikuormilla sarjoja vääntänyt.
Ruokatorven ja mahalaukun liitoskohta on usein kivuliaan pingottunut kun närästää niin paljon.
Voiko tää oire olla täysin ruokatorviperäinen että esim. haavauma tai paha tulehdus voisi aiheuttaa jotain ruokatorven spasmeja jotka oireilisivat näin kivuliaasti.
Lääkäriiin olen menossa jo tällä viikolla kun sattumalta ajan olin tilannut. Nytpähän oon taas lisää tarinaa kerrottavana.
33-vuotiaana ei haluaisi millään uskoa että sepelvaltimot olisi niin ahtautuneet että kivut olisi niistä peräisin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.