Huomasin, etten ole ainoa joka jäi suremaan Siriusta. Aihetta on vatvottu näköjään jo paljon, mutta ehkäpä nyt kuitenkin uskallan nostaa sen uudelleen esiin...
Siriuksen kuolema oli sääli, itse pidin hänestä. Hänessä ja Kalkaroksessa on molemmissa jotain kummallisen viehättävää, erilaista mutta kuitenkin. Kalkaros ei kestä Harrya varmaankaan siksi, että James teki hänen kouluajoistaan helvetin. Ja tunnetusti Kalkaroshan ei pidä muiden kuin oman tupansa oppilaista ;)
Mielestäni kirjan järkyttävimpiä kohtia oli se, kun Harry löysi Siriuksen antaman peilin. En voinut olla ajattelematta, miltä kaikelta olisikaan vältytty, mikäli Harry olisi muistanut lahjan aikaisemmin ja jättänyt Pimennon takan kanssa sähläilyt sun muut väliin. Mutta ei sitä kaikkea voi muistaa.
Siriuksen kuolemaa surevat saattavat saada ehkä pientä lohtua siitä, että keskustellessaan kirjan lopussa Harryn kanssa Luna kertoo, että hän on vieläkin yhteydessä äitiinsä. Hän mainitsee myös holvikaaren verhon, jonka takana "he" juttelevat. Voihan meillä vielä olla toivoa, että Luna auttaa Harrya ottamaan ytheyttä kummisetäänsä?
Ja mitä Siriuksen jäämiseen aaveeksi tulee, rakas Rohkelikkoaaveemmehan sanoi, ettei haamuna härhöttely maistu miltää ja että Sirius valitsi rohkeamman tien. Mikä Sirius se sellainen on, joka kuoltuaan alkaa ottamaan takapakkia?!
Ja Siriushan (ainakin luuli, että hän) kuoli pelastaessaan Harrya, jotenka ehkä se ei ollutkaan niin paha loppu hänelle. Siriuksen tapaiset tyypit eivät elä vanhoiksi- hänelle olisi voinut olla vaikeaa hyväksyä vanhuuden mukanaan tuomat rajoitteet. Ja ainakaan hän ei kuollut kotiinsa teljettynä, mikä olisi ollut hänelle ehkä se kaikkein pahin kuolema.
Mutta odotellaan nyt niitä tulevia osia ja koitetaan keksiä jotain tekemistä sillä välillä
Siriuksen kuolema oli sääli, itse pidin hänestä. Hänessä ja Kalkaroksessa on molemmissa jotain kummallisen viehättävää, erilaista mutta kuitenkin. Kalkaros ei kestä Harrya varmaankaan siksi, että James teki hänen kouluajoistaan helvetin. Ja tunnetusti Kalkaroshan ei pidä muiden kuin oman tupansa oppilaista ;)
Mielestäni kirjan järkyttävimpiä kohtia oli se, kun Harry löysi Siriuksen antaman peilin. En voinut olla ajattelematta, miltä kaikelta olisikaan vältytty, mikäli Harry olisi muistanut lahjan aikaisemmin ja jättänyt Pimennon takan kanssa sähläilyt sun muut väliin. Mutta ei sitä kaikkea voi muistaa.
Siriuksen kuolemaa surevat saattavat saada ehkä pientä lohtua siitä, että keskustellessaan kirjan lopussa Harryn kanssa Luna kertoo, että hän on vieläkin yhteydessä äitiinsä. Hän mainitsee myös holvikaaren verhon, jonka takana "he" juttelevat. Voihan meillä vielä olla toivoa, että Luna auttaa Harrya ottamaan ytheyttä kummisetäänsä?
Ja mitä Siriuksen jäämiseen aaveeksi tulee, rakas Rohkelikkoaaveemmehan sanoi, ettei haamuna härhöttely maistu miltää ja että Sirius valitsi rohkeamman tien. Mikä Sirius se sellainen on, joka kuoltuaan alkaa ottamaan takapakkia?!
Ja Siriushan (ainakin luuli, että hän) kuoli pelastaessaan Harrya, jotenka ehkä se ei ollutkaan niin paha loppu hänelle. Siriuksen tapaiset tyypit eivät elä vanhoiksi- hänelle olisi voinut olla vaikeaa hyväksyä vanhuuden mukanaan tuomat rajoitteet. Ja ainakaan hän ei kuollut kotiinsa teljettynä, mikä olisi ollut hänelle ehkä se kaikkein pahin kuolema.
Mutta odotellaan nyt niitä tulevia osia ja koitetaan keksiä jotain tekemistä sillä välillä
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ihanasti sanottu! :)
Itsekin suren Siriusta koska hän oli mielestäni melkeinpä paras HP-hahmo. :)
Nyt suru ehkä vähän lievittyy. Kiitos Sinun. :)
Kiitoksia. *HoviKumarrus*
Kiitos kun sä sanoit noin.
Samat sanat multa...
olen sanaton.. Kiitos :)
...miksi kaikki pitävät Siriuksesta? Arvatkaa, miten minä reagoin hänen kuolemaansa? Huusin "Kuole, Sirius, kuole!", ja ylistin Rowlingin loistavaa juonenkuljetusta. :)
Kaikki? Hmm. Ehkei sentään.
Mä en pidä tai tykkää siitä. Se vielä kaupan päälle oli sen verran.. hm,tylsä, että en voi pitää sitä edes taitavasti tehtynä hahmona. Mielenkiintoinen,ehkä,mutta en mä siitä pidä ollenkaan.
Hear, hear!
Samaa mieltä.
Hei,musta toi ei ollu kivaa!!
..mutta jokaisella on silti oikeus omaan mielipiteeseen.:)
Kyllä minäkin pidin Siriuksesta kolmannessa kirjassa, mutta etenkin vitosessa hän alkoi käydä hermoilleni.
eikös sen pitäis olla here eikä hear?
Sinäpä sen sanoit! Tylsä on juuri se sana, mitä koko ajan olen mielessäni haeskellut.
En oikein ymmärrä miten niin monet on ehtineet kiintyä siihen niin kovasti kun se ei missään kirjassa ole tehnyt oikein mitään, vaikuttanut vain jossain taustalla. Eikä tässä viimeisessäkään tullut kyllä ilmi mitään miksi se ei olisi "joutanutkin" kuolla.
http://www.wsu.edu:8080/~brians/errors/hear.html
No ei pitäis.
Painu... sanonko minne.
Se on sinun mielipiteesi ja saat ihan rauhassa tuoda sen julki.
Mutta miten sen nyt muotoilisi, että en pitänyt tavastasi kertoa siitä.
Patelle muuten tiedoksi.
KALKAROS ON PERSEESTÄ!!!!!!!!!
;)
Hetkonen, sä et ole voinut käyttää tota samaa "Twiliseni"-muotoa, kun mä just kirjotin niin edellisessä viestissäni. Mur. En vaan kerinnyt lukea tätä sitä ennen. Voi kakka.
Jännää kun kerroit. Kerro vielä miksi luulet, että minua kiinnostaa? En mielestäni kysynyt 'kenen mielestä Kalkaros on perseestä' tai edes 'mitä mieltä olette Kalkaroksesta'?
Ilmeisesti tarkoitus oli jotenkin loukata tai suututtaa, mutta mielestäni on vähän idioottimaista suuttua siitä, että joku kritisoi suosikkihahmoasi.
Sitä minäkin. Suhteellisen lapsellista ja typerää ottaa nokkiinsa kun omaa lempparia haukutaan, ja sitten tosi fiksusti siihen perään haukkua toisen mielestä parasta hahmoa. Että jos tällaisessa tilanteessa Typerä Taliaivo Tukkisi Turpansa(T.T.T.T.), kun ei tajua, että puhuu itsensä ristiin?
Ei tuokaan kyllä ilosta hyppimiseltä kuulostanut.
;)
Halusin vain nähdä miten tuohonkin reagoidaan ja reakoitiin juuri kuten epäilinkin.
Sivistyneesti, mutta silti niin nokkavasti.
Tämä typerä, taliaivo, tukkisi, turpansa nauraa partoihinsa ja lähtee lätkimään...
Sivistyneesti, mutta silti niin nokkavasti. Tekisi kauheasti mieli ottaa tuo kohteliaisuutena...
pidin siitä :)..
Tai sillon kun kolmosen potterissa televisiosta tuli ilmotus Siriuksesta niin siitä tajusi samantien että sitä tullaan seuraamaan enemmänkin, jotenka siitä lähtien se oli mielenkiintosin hahmo, ja sit se piti tappaa :(..
Mut melko varmana seuraavissa kirjoissa saa varautua samantyyppisiin kuolemis-tapauksiin, niin eiköhän kannata vaan valmistautua
kiitos noista ihanista ja liikuttavista sanoista :) mutta mua ärsyttää ku jotkut riitelee jostain noin lapsellisesta, ku mielipiteistä.. kasvakaa pikkasen ees.. mä oon sitä mieltä että kaikilla saa olla omat mielipiteet eikä toisten mielipiteille kannata sanoo mitään loukkaavaa.. eli kannattaa miettii ennen ku alottaa tollasesta riitelee..
Eikös tällaisten foorumeiden tarkoituksena ole, että kaikki saavat sanoa oman mielipiteensä. Se on sitten voi harmi, jos joku ei heti ole samaa mieltä itsensä kanssa. Ja eihän tämä vielä ole kina eikä mikään. :)
Siriusta sureville..?!
En oikein voi ymmärtää, mitenkä joku voi ottaa Harry Potter-kirjasta Sirius Mustan "kuoleman" niin raskaasti..
Koska sehän ei ole "todellista" elämää edes..
Vaan aivan kuvitteellista..
Ehkä ymmärtäisin paremmin, mikäli kyseessä olisi jokin tositapahtumiin pohjautuva "oikeasti" surullinen kirja..
Feeniksin killassa ei sen kummemmin edes kuvailtu itse kuolemaa tms.. Vaan se hoidettiin "äkkiä alta pois".. Ei edes kovin tarkasti kuvailtu..
Joten eipä mahdu minun mieleeni ajatus, mitenkä sen voisi ottaa raskaasti, vaikka kuinka pitäsi henkilöstä...
Mutta asioilla on tapana olla kaksi puolta, sitä en sano...
Itse henkilökohtaisesti ymmärrän oikeassa kuoleman tapauksessa surun esimerkiksi, kun joku LÄHEINEN kuolee.. Siinä tulee shokki helposti..Mutta kirja..ÖÖH?! Hmm..Ei ihan heti minulle.
Mutta jos joku nyt tuntee maailmansa kääntyneen upside-down, niin mikäpäs siinä, oma mielipide..
Mutten itse oikein käsitä..
Hyvä kirja, mutta parempiakin luettu ko. sarjasta..
No kyllä jotkut voi ottaa sen raskaastikkin, ite en henkilökohtasesti sitä niin 'sure' mutta olihan se harmi, nimitäin Sirius oli yksi lempi hahmoistani..;((
no pitäähän niissä kirjoissakin jännitystä olla!eiks jea?
En itsekkään "sure".
Tositapahtumiin voi siirtää paljonkin.
Jos isoäiti, joka on ollut tärkeä ja läheinen kuolee, ei sitä aina pysty itkemään.
Sitten kun vaikka lukee esim. Siriuksen kuolemasta
tulee itku paljon herkemmin.
Vaikka isoäidin kuolemasta tai muusta olisi kuinka kauan.
Jotkut taas surevat oikeasti lempihahmonsa perään, eikä sitäkään voi tuomita.
Kuolema ei ole mikään hidas toiminto.
Se todellakin tapahtuu "äkkiä alta pois"-muodossa.
Ei sitä ehdi edes nopeinkaan kuvaamaan.
Ja siinä ehkä pidin Rowlingin valinnasta.
Nopeasti ja kivuttomasti...
Tunteet ne on ihmiselläkin ja siksi tälläistä hahmon suremista ei voi tuomita.
Tuo oli piristi.
Ehkä joidenkin mielestä Sirius ansaitsi kuoleman, mutta miksi?
Syitä on ja myös tapoja kumota ne. ;)
Siksi mielestäni tämä keskustelu on käytävä niin Siriuksen puolesta kuin vastaan olevienkin välillä.
Hymyä huuleen ja kuutosta odottamaan! ;)
~Seko ja ylpeä siitä~