JOHDANTO
Valtioneuvosto teki vuonna 2003 periaatepäätöksen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. Tämän periaatepäätöksen toisen luvun kohdan ”Palvelujen varmistaminen yhteistyössä” mukaan: ”Palvelurakenteen tulee perustua alueellisesti joustaviin ratkaisuihin. Sosiaalipalveluiden järjestäminen alueellisesti, seudullisesti ja paikallisesti toimivana kokonaisuutena edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä sekä lisäksi yhteistyötä opetus-, asunto-, työ- ja liikenneviranomaisten kanssa. Palvelujen monipuolinen järjestäminen edellyttää kuntien sekä yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyön kehittämistä.”
Valtioneuvosto antoi oikeusministeriön esittelystä 15.3.2007 asetuksen (269/2007) kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Tämän asetuksen 2 §:n 1) -kohdan mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on edistää yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kesken. Neuvottelukunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, tutkimuksen, elinkeinoelämän sekä ministeriöiden ja muiden viranomaisten edustajista. Viranomaisista neuvottelukunnassa edustettuina ovat ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus sekä Verohallitus. Kansalaisyhteiskunnasta neuvottelukunnassa on yksi edustaja keskeisistä liikuntajärjestöistä, lapsi- ja nuorisojärjestöistä, taide- ja kulttuurijärjestöistä, sosiaali- ja terveysjärjestöistä, ympäristö- ja asukasjärjestöistä, ihmisoikeus- ja maahanmuuttajajärjestöistä sekä lisäksi yksi kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen edustaja ja kaksi elinkeinoelämän edustajaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta annetun lain (733/1992) mukaan valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Vuosia 2008 - 2011 koskeva ohjelma vahvistettiin 31.1.2008. Ohjelma nimettiin Kaste-ohjelmaksi. Kaste-ohjelmassa määritellään lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa. Ohjelma antaa sekä kokonaiskuvan ohjelmakaudella kuntiin suuntautuvasta ohjauksesta että nostaa esiin ne keskeisimmät toimenpiteet, joihin vuosina 2008 - 2011 suunnataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja
aluehallintovirastojen työpanosta sekä muita kehittämistoiminnan resursseja.
Ohjelman päätavoitteet perustuvat hallinnonalan keskeisiin pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisin. Tavoitteena on, että kuntalaisten
- osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy
- hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
- palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät
Ohjelmassa nostetaan esiin myös konkreettisia, mitattavissa olevia osatavoitteista. Tarkoitus on, että kunnat suuntaavat kehittämistoimintaansa siten, että muutos näissä osatavoitteissa olisi havaittavissa.
Lapsuus- ja nuoruusiässä luodaan pohja hyvinvoinnille koko elämän ajaksi. Sen vuoksi ohjelmakauden osatavoitteena on erityisesti estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Perheitä on tuettava erilaisin tavoin, jotta tarve lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle vähenee. Peruskoulun jälkeisestä opiskelusta ulosjääminen on selkeä riskitekijä muulle syrjäytymiselle. Pitkäaikainen eläminen viimesijaisella toimeentulotuella syrjäyttää nuoren yhteiskunnasta, on omiaan luomaan alakulttuuria ja samalla passivoi. Tukiriippuvuuden pitkittyessä edellytykset integroitua yhteiskuntaan heikkenevät.
Työelämästä syrjäytyminen koskee edelleen suurta joukkoa aikuisia, jotka tarvitsevat paljon tukea toimintakyvyn ylläpidossa löytääkseen reitin työmarkkinoille. Tarvitaan vahvaa yhteistyötä myös työ- ja elinkeinohallinnon kanssa, jotta tavoite pitkäaikaistyöttömyyden alentamisesta voidaan saavuttaa.
Valtioneuvosto teki vuonna 2003 periaatepäätöksen sosiaalialan tulevaisuuden turvaamiseksi. Tämän periaatepäätöksen toisen luvun kohdan ”Palvelujen varmistaminen yhteistyössä” mukaan: ”Palvelurakenteen tulee perustua alueellisesti joustaviin ratkaisuihin. Sosiaalipalveluiden järjestäminen alueellisesti, seudullisesti ja paikallisesti toimivana kokonaisuutena edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon tiivistä yhteistyötä sekä lisäksi yhteistyötä opetus-, asunto-, työ- ja liikenneviranomaisten kanssa. Palvelujen monipuolinen järjestäminen edellyttää kuntien sekä yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyön kehittämistä.”
Valtioneuvosto antoi oikeusministeriön esittelystä 15.3.2007 asetuksen (269/2007) kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnasta. Tämän asetuksen 2 §:n 1) -kohdan mukaan neuvottelukunnan tehtävänä on edistää yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta kansalaisyhteiskunnan ja viranomaisten kesken. Neuvottelukunta koostuu kansalaisyhteiskunnan, tutkimuksen, elinkeinoelämän sekä ministeriöiden ja muiden viranomaisten edustajista. Viranomaisista neuvottelukunnassa edustettuina ovat ulkoasiainministeriö, oikeusministeriö, opetusministeriö, sisäasiainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Patentti- ja rekisterihallitus sekä Verohallitus. Kansalaisyhteiskunnasta neuvottelukunnassa on yksi edustaja keskeisistä liikuntajärjestöistä, lapsi- ja nuorisojärjestöistä, taide- ja kulttuurijärjestöistä, sosiaali- ja terveysjärjestöistä, ympäristö- ja asukasjärjestöistä, ihmisoikeus- ja maahanmuuttajajärjestöistä sekä lisäksi yksi kansalaisyhteiskunnan tutkimuksen edustaja ja kaksi elinkeinoelämän edustajaa.
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuudesta annetun lain (733/1992) mukaan valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman. Vuosia 2008 - 2011 koskeva ohjelma vahvistettiin 31.1.2008. Ohjelma nimettiin Kaste-ohjelmaksi. Kaste-ohjelmassa määritellään lähivuosien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistavoitteet ja keskeisimmät toimenpiteet, joilla ne voidaan saavuttaa. Ohjelma antaa sekä kokonaiskuvan ohjelmakaudella kuntiin suuntautuvasta ohjauksesta että nostaa esiin ne keskeisimmät toimenpiteet, joihin vuosina 2008 - 2011 suunnataan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja
aluehallintovirastojen työpanosta sekä muita kehittämistoiminnan resursseja.
Ohjelman päätavoitteet perustuvat hallinnonalan keskeisiin pitkän aikavälin strategisiin tavoitteisin. Tavoitteena on, että kuntalaisten
- osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy
- hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
- palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät
Ohjelmassa nostetaan esiin myös konkreettisia, mitattavissa olevia osatavoitteista. Tarkoitus on, että kunnat suuntaavat kehittämistoimintaansa siten, että muutos näissä osatavoitteissa olisi havaittavissa.
Lapsuus- ja nuoruusiässä luodaan pohja hyvinvoinnille koko elämän ajaksi. Sen vuoksi ohjelmakauden osatavoitteena on erityisesti estää lasten ja nuorten syrjäytymistä. Perheitä on tuettava erilaisin tavoin, jotta tarve lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle vähenee. Peruskoulun jälkeisestä opiskelusta ulosjääminen on selkeä riskitekijä muulle syrjäytymiselle. Pitkäaikainen eläminen viimesijaisella toimeentulotuella syrjäyttää nuoren yhteiskunnasta, on omiaan luomaan alakulttuuria ja samalla passivoi. Tukiriippuvuuden pitkittyessä edellytykset integroitua yhteiskuntaan heikkenevät.
Työelämästä syrjäytyminen koskee edelleen suurta joukkoa aikuisia, jotka tarvitsevat paljon tukea toimintakyvyn ylläpidossa löytääkseen reitin työmarkkinoille. Tarvitaan vahvaa yhteistyötä myös työ- ja elinkeinohallinnon kanssa, jotta tavoite pitkäaikaistyöttömyyden alentamisesta voidaan saavuttaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirkon toiminnassa seurakunnat ovat toiminnan tärkein ja perustavin taso. Niinpä Kirkkolain 4 luvun 1 §:ssä todetaan seurakunnan tehtävistä näin: Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.
Diakoniatyön piirissä seurakunnissa jouduttiin jo 1990-luvulla arvioimaan omaa tehtäväkuvaa radikaalisti uudelleen. Tilastot osoittavat, että diakoniatyön asiakaskunta on nuorentunut. Kun aikaisemmin painopiste oli ikääntyneen ja vanhusväestön piirissä tehtävässä työssä, on diakoniatyön asiakkaina tänä päivänä yhä useammin varhaisessa keski-iässä olevia henkilöitä. Miesten osuus diakoniatyön asiakkaina on lisääntynyt.
Diakoniatyöntekijän ahdistus on siinä, että hänen tehtäväkseen on kaatunut turvaverkon kutominen niille ihmisille, jotka ovat pudonneet läpi kaikkien oletettujen turvaverkkojen. 1990-luvun laman seurauksen näkyvät vielä pitkään ja hyvin kipeinä yhteiskunnassamme paikallisella tasolla. Paikoin hälyttävän suuri määrä ihmisiä on ajautunut hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle. Ne, jotka ovat
vaikeuksissa, ovat joutuneet yhä useampien ongelmien keskelle. Usein on kysymys ongelmakimpusta tai onnettomuusvyyhdestä, jossa ovat mukana pitkäaikaistyöttömyys, ylivelkaantuminen, parisuhteen rikkoutuminen, päihdeongelmat, heikot tai olemattomat asumisolot, jatkuva tai kroonistunut sairastelu.
Hyvinvointipalvelujen kehittäminen on yksi Kaakkois-Suomen maaseutuohjelman elinkeinollisia painopisteitä. Kaakkois-Suomessa laajalla yhteistyöllä toteutettu hyvinvointipalvelujen teemaohjelma nostaa tärkeimmiksi kehittämistavoitteiksi maaseudun asukkaiden hyvinvointipalvelujen turvaamisen, maaseudun monimuotoisuuden kehittämisen sekä yhteisöllisyyden lisäämisen.
Itämeren kaupunkien liiton (UBC) koordinoiman New Bridges - kaupungin ja maaseudun vuorovaikutus -hankkeen esitteen mukaan: Kukin kaupunkiseutu ja sen kehitys ovat riippuvaisia kaupunki- ja maaseutualueista sekä vuorovaikutuksesta näiden eri alueiden välillä. Vuorovaikutus ja liikkuminen kaupungin ja maaseudun välillä rajoittuvat harvoin kuntarajoihin, vaan ulottuvat laajemmalle kaupunkiseudulle. Lisäksi kaupungin ja maaseudun sekä niiden välisen vuorovaikutuksen määritelmät ja käsitykset vaihtelevat paljon Itämeren alueella eri ihmisten, maiden sekä suunnittelu- ja päätöksentekokulttuurien välillä. Riippumatta asuinyhteisön koosta tai hallinnollisesta rakenteesta, yksi asia yhdistää kaupungin ja maaseudun vuorovaikutusta Itämeren alueella: Kaupungin ja maaseudun vuorovaikutuksen parempi hallinta mahdollistaa kaupunkien ja seutujen houkuttelevuuden ja kilpailukyvyn parantamisen!
HANKKEEN TAUSTA JA TARVE
Sosiaali- ja terveydenhuollon vuosia 2008 - 2011 koskevan kansallisen kehittämisohjelman (KASTE) tavoitteena on, että kuntalaisten
• osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy
• hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat
• palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät
Tavoitteen ”osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy” osatavoitteet ovat seuraavat:
1. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä suhteessa ikäryhmään kääntyy laskuun
2. Koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17 - 24-vuotiaiden nuorten osuus ikäluokasta jää alle 10 prosentin
3. Toimeentulotukea pitkäaikaisesti saaneiden 18 - 24-vuotiaiden nuorten osuus vastaavasta ikäluokasta puolittuu
4. Pitkäaikaistyöttömyys laskee alle 30 000 henkilön
5. Pitkäaikaisasunnottomuus puolittuu
Tavoitteen ”hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat” osatavoitteet ovat seuraavat:
1. Alkoholijuomien kokonaiskulutus vähenee vuoden 2003 tasolle
2. Ylipainoisten osuus työikäisistä palautuu vuosien 1998 - 2001 tasolle
3. Tupakoivien 16 - 18-vuotiaiden osuus vähenee viisi prosenttiyksikköä
4. Lapsiperheiden pienituloisuusaste vähenee alle 10 prosenttiin
5. Vanhusten ikävakioitu toimintakyky paranee
6. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmakuolemat ja vakavat tapa turmat vähenevät 10 %
Tavoitteen” palveluiden laatu, vaikuttavuus ja saatavuus paranevat, alueelliset erot vähentyvät” osa-tavoitteet ovat seuraavat:
1. Asiakaspalautteessa havaittu tyytyväisyys palveluihin paranee
2. Terveydenhuollon hoitoon pääsyn aikarajat toteutuvat
3. Vanhuspalvelujen tarpeen arvioinnin määräajat toteutuvat
4. Tarpeenmukainen säännöllinen kotihoito on tarjolla 14 %:lle yli 75-vuotiaista.
5. Pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevia yli 75-vuotiaita enintään 3 prosenttia.
6. Perusterveydenhuollon lääkäri- ja hammaslääkärivaje vähenee
7. Sosiaalityöntekijävaje vähenee
8. Alueelliset erot erikoissairaanhoidon vaikuttavuudessa vähenevät
Oikeusministeriön johdolla on vuonna 2009 valmisteltu demokratiapoliittista asiakirjaa, jonka ta-voitteena on muodostaa yleiskuva suomalaisen demokratian tilasta sekä tunnistaa keskeiset kehit-tämiskohteet kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi. Asiakirjatyö on jatkoa viime hallituskaudella toteutetulle kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmalle. Demokra-tiapolitiikan suuntaviivat -keskusteluasiakirjassa tarkastellaan kansalaisten osallisuutta sekä edus-tuksellisen demokratian että kansalaisyhteiskunnan ja omaehtoisen kansalaistoiminnan näkökulmas-ta. Keskeisiä teemoja ovat osallistumisen muutos, nuorten ja erityisryhmien osallisuuden vahvista-minen, uusien osallistumis- ja vaikutuskanavien avaaminen sekä kansalaisyhteiskunnan toiminta-edellytysten turvaaminen. Tarkoituksena on, että valtioneuvosto keskusteluasiakirjan pohjalta linjaisi näkemyksensä tarvittavista toimenpiteistä kansalaisten osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi.
Vahva kansalaisyhteiskunta on irrottamaton osa suomalaista osallistuvaa demokratiaa. Suomalaisen
kansalaisyhteiskunnan ytimen muodostavat järjestöt, joissa suomalaiset ovat perinteisesti rakentaneet omaa ja yhteistä hyvinvointia sekä kehittäneet yhteiskuntaa. Järjestöt tuottavat monia yhteiskunnan kannalta tärkeitä palveluita ja rakentavat osaltaan suomalaista yhteiskuntarauhaa ja vakautta vahvistamalla kansalaisten osallisuutta, vaikutusmahdollisuuksia ja keskinäistä luottamusta.
Kymenlaakson Voimanpesä -hanke tukee kaikkia kyseessä olevan Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman tavoitteita. Omassa toimintansa Kymenlaakson Voimanpesä –hanke suunnittelee tavoitteiden ”osallisuus lisääntyy ja syrjäytyminen vähentyy” ja ”hyvinvointi ja terveys lisääntyvät, hyvinvointi- ja terveyserot kaventuvat” pohjalta.
Työ- ja elinkeinoministeriön työllisyyskatsauksen mukaan joulukuun lopussa 2009 työ- ja elinkei-notoimistoissa oli kaikkiaan 519 500 työnhakijaa, mikä on 80 900 enemmän kuin vuotta aikaisem-min. Työnhakijoista oli työssä olevia 104 800, joista 68 600 oli yleisillä työmarkkinoilla ja 36 100 sijoitettuna työ- ja elinkeinohallinnon tukitoimenpitein. Työvoimaan kuulumattomia työnhakijoita oli 59 800. Työttömyyseläkkeen saajia oli 50 000, mikä on 1 300 enemmän kuin vuosi sitten.
Työttömistä työnhakijoista oli miehiä 180 500 (60 %) ja naisia 120 100 (40 %). Marraskuusta mies-ten työttömyys nousi 15 200:lla ja naisten 11 300:lla. Edellisvuoden joulukuuhun verrattuna miesten työttömyys nousi 47 600:lla (36 %) ja naisten 19 200:lla (19 %).
Joulukuun lopussa alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli 37 200, mikä on 11 400 enemmän kuin edellisen vuoden joulukuussa. Nuorten työttömyys nousi marraskuusta 4 400:lla. Alle 20-vuotiaita oli työttömänä 9 400. Yli 50-vuotiaita oli työttömänä 89 300 eli 9 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli 55-vuotiaita oli työttömänä 59 400, mikä on 4 200 enemmän kuin vuosi sitten. Ikäryhmittäiset työttömien työnhakijoiden lukumäärät eivät sisällä lomautettuja.
Joulukuun lopussa yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä oli 47 300, mikä on 5 500 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita näistä oli 14 400, mikä on 3 400 vähemmän kuin vuosi sitten.
Työttömistä työnhakijoista oli ulkomaiden kansalaisia 18 700, mikä on 3 600 enemmän kuin edelli-sen vuoden joulukuussa. Ulkomaalaisista työttömistä työnhakijoista oli EU/ETA-maiden kansalaisia joulukuun lopussa 4 000, mikä on 1 100 enemmän kuin vuosi sitten.
Työttömänä olevien työnhakijoiden määrä on edelleen selvästi suurempi kuin vuosi sitten. Työttömiä oli Kaakkois-Suomessa 29,4 % ja koko maassa keskimäärin 36,3 % vuoden takaista enemmän. Työttömyyden kasvu on tällä hetkellä Kymenlaaksossa hieman suurempaa kuin Etelä-Karjalassa.