Mitä mieltä olette kiroilemisesta? Onko teillä vain joku tietty kirosana,jota usein tulee räväytettyä vai hallitsetteko erinomaisesti kaikki kirosanat?
Laitan nyt oman mielipiteen näin aluksi,niin saatte minun mielipidettäkin sitten kommentoida.Itse en kiroile,tulen hyvin toimeen ilman kirosanojakin :) Mielestäni kirosanat ovat ihan turhia,kun ei asiat paremmiksi muutu vaikka kuinka kiroilis:)
Laitan nyt oman mielipiteen näin aluksi,niin saatte minun mielipidettäkin sitten kommentoida.Itse en kiroile,tulen hyvin toimeen ilman kirosanojakin :) Mielestäni kirosanat ovat ihan turhia,kun ei asiat paremmiksi muutu vaikka kuinka kiroilis:)
Vastaukset 55
Vanhimmat
ei ole fiksua!! Mutta, jos tilanne vaatii, sana vaan tulee..Onhan noita sanoja varastossa, toivon, että
jossain tilanteissa huomaa sen verran, että edes V:llä alkava vaihtuu vaikkapa vitsiksi ;)
Kommentti sinulle, olet ilmeisen kärsivällinen luonne :)
Olet oikeassa,olen todellakin kärsivällinen luonne :)
Jos kuulteni kiroillaan,olen nopsaan korjaamassa kirosanan ihan jollain toisella sanalla:)
ole kärsivällinen ;) Anna jokaisen taaplata tyylillään..:)
Jos lapseni kiroilevat kuulteni,kyllä tulee korjattua kirosana hienompaan muotoon :)
Olen lasteni kanssa jutellut tuosta kiroilemisesta ja hekin sitä mieltä,ettei kiroileminen auta asioita parempaan suuntaan.Sanovat vaan,että kiroileminen tulee ihan itsestään,jos jokin asia menee päin honkia:) Jos itseäni ottaa joku asia päähän,voin sanoa "voihan nenä" tmv.
Tietty lasten kans eri juttu.. Ajattelin asiaa vaan siltä kannalta, etten minäkään kehota ketään
kiroilemaan ;)
Lapseni jo aikuisia,mutta tämä äippä koettaa vieläkin saada lastensa huomion pois kiroilemisesta:) Kun lapset asuivat kotona vielä,he eivät kertaakaan kironneet.Kun sitten kuulin lasteni kiroavan,monttu kyllä loksahti ihan ammolleen:) Ja eikun äidillisiä neuvoja antamaan :) En kuitenkaan ole koskaan pahasti lapsilleni sanonut kiroilemisesta,koettanut vaan opettaa "uusia sanoja" kirosanojen tilalle:)
On kyllä muutama aikuinenkin ystävänä,joille nuo kirosanat tulevat suusta todella räväkästi.He kyllä korjaavat hyvin nopeasti kirosanat kauniimpaan muotoon,kun tietävät kantani kiroilemiseen:)
aikuinenkaan varmaan 'tahallaan' kiroilee, se vaan jotenkin helpottaa ;) Ja sen verran pystyy hillitsemään että vähän aikaa ja paikkaa/tilannetta ajattelee, toivottavasti ;)
En tiedä miten huulten liikkeitä pystyy kulkuneuvon ratin takaa lukemaan, yksi otollisimmista paikoista, ainakin yksin ollessa ;)
Tarhat ja koulut pikkulapsilla varmaan antaa vanhemmille nykyisin paljon haastetta tuon kielenkäytön suhteen..
En minäkään oikein usko,että aikuiset tahallaan laittavat niitä kirosanoja joka lauseeseen.Jos kirosanat ovat aina kuuluneet sanavarastoon,kai siitäkin "taidosta"on vaikea päästä pois.Näin ainakin itse näkisin asian.Mutta en ole asiantuntija,eikä mulla omakohtaista kokemusta asiasta,siksipä en tiedä oikeaa vastausta tuohon.
Sukupuoltasi en tiedä, mutta sen tiedän, että sellaiset naiset, jotka ei ole milloinkaan kiroilleet, niiltä kun muisti heikkenee ja estot vähenee, niistä tulee niin rääväsuisia, että murkkuikäiset pojatkin jäävät toiseksi. Niin siinä käy Sullekkin.
No muiden aikaan en kiroile, mutta on niitä tuolla työhommissa tilanteita, että hyvä se on kuvitteelliselle perkelleelle harminsa purkaa.
Eihän asiat paremmaksi muutu, mutta eikös se niin ole, että vaikeissa tilanteissa puhuminen auttaa, ja kyllä kai kiroilukin on puhumista.
Sen kiroilun pitää olla vaan sellaista, että se puhdistaa, ja kunnolla, eikä mitään huulien sipsutusta.
Kunnon kiroamisen jälkeen on sisältäkin putipuhdas.
Ihan naisihminen olen:)
Sinun näkökantasi meihin kiroilemattomiin naisiin tuollainen.Katson sitten vanhempana,muutuinko noin radikaalisti:) Luulen itsestäni,etten muutu.Aina olen ollut tosi ujo ja sisäänpäin kääntynyt.
Sehän on tosi hieno asia,ettet kiroile muiden aikaan,hatunnosto siitä sinulle:)
joillakin kiroilu korvaa puutteellisen sanavaraston. Nuoret tuntuvat hokevan kirosanoja, ihan huomaamattaan.
Itsellä kyllä pääsee joskus muutama ärräpää, ihan sieltä laajasta kirosanavarastosta. Ei tietenkään muualla, kuin yksin, tai korkeintaan kaksin. Kun suutun, se on tulta ja tappuraa. Lienee parempi sanoin sitä ilmentää, kuin nyrkein?
Yhtään en tunne katumusta, enkä halua muuttua tämän synnittömämmäksi.
Siipiä tuskin saan.
.
Kyllä kiroileminen on "parempi "tapa purkaa tuntojaan kuin rueta nyrkkien kanssa puhumaan.Oli valittava pienempi paha,joten tietenkin tuo kiroileminen vie voiton,tässä asiassa.
Minä suutun todella harvoin ja silloinkaan en huuda vaan hieman saatan korottaa ääntäni:) Lapsenikaan eivät koskaan ole kuulleet,että huutaisin.Ovat sanoneet,että minun pitäisi räjähtää joskus ihan kunnolla,kun itsekin niin tekevät:) Olen aina ollut sitä mieltä,että puhumalla pitää asiat hoitaa,ei riitelemällä.
En minäkään varmasti niitä siipiä saa,vaikka kuinka koetan kaikille olla ystävällinen ja hyvä.
Nikkini tulee ihan siitä,miten lapseni kokevat minut äitinä:)
on sitten kultainen äiti, onnekkaat he. :)
Pitkälle uskon, että käyttäytymismallit omaksutaan jo ihan lapsina, omasta kodista. Minun kodissani tupsahdettiin, ja unohdettiin. Mieheni kodissa riideltiin diplomaattisesti, pitkälle täysin vaieten.
Siispä, jos haluaisin häntä kiusata, vaikenisin, mutta kun, onneksi, en osaa sitä tehdä, enkä raaski.
.
Minulla aina ollut erittäin lämpimät välit lapsiini:) Lasten ollessa pieniä,pidin heitä paljon sylissä,silittelin ja muiskuttelin.Tuo silittely jatkui ihan aikuisiksi saakka.Laittoivat päänsä syliini ja eikun päätä silittämään.Ihan pienestä asti tottuivat tuohon silittelyyn ja ei se silityksen kaipuu vähentynyt edes murrosiässäkään.
Minua ei hellitty lapsena,mutta minä olen hellinyt omia lapsiani varmasti riittämiin:) En halunnut lapsilleni omaa "kohtaloani".
Enkä ole ikinä riidellyt lasteni kanssa.Aina olemme pystyneet juttelemaan asiasta kuin asiasta.
Rahikaisella, ei minuakaan paljon pidetty sylissä, eikä hellitelty. Toivottavasti olisin osannut olla sinunlaisesi äiti lapsilleni.
Kodin tasapainoisuus auttaa lasta omassa elämässään, antaa perustaa hyvälle itsetunnolle.
.
s_a,lapseni ovat tasapainoisia aikuisia jo ja heidän elämänsä kaikinpuolin hyvin :)
Lapseni ovat sanoneet,että olen ollut heille maailman paras äiti,ettei kukaan pystyisi samaan.No,itse nään,että jokainen äiti koettaa parhaansa tehdä lastensa eteen.Onhan tietysti poikkeuksiakin.
kummasti helpottaavjosvvähän sadattelee. Eikös se ole ihan tieteellisestikin todistettu juttu.
Mun ihka oma kirosanontani jos joku menee pieleen on: "voi persetto!"
Tiedä sitten kiroilemisen tieteellisyyttä ;)
Ei tuo sinun kirosana ole edes pahimmasta päästä :)
käyttää kiroilemiseen sanaa pervitsa. Vaikea siinä on paheksuen katsella kun väkisinkin tuppaa hymynkaretta suupieliin :)
Aika kiva "kirosana" tuttavallasi :) Kyllä tuo sana itsellenikin nosti suupielet korviin:)
mistä sanoista tuo tuttavasi "kirosana" muodostuu lyhenteenä:)) Oisko, perse, vittu, saatana?
Hyi kun mulla on ruma mielikuvitus!!!:))))
vaihtoehtoisesti: Perkele, vittu, saatana:DDD
että tämä sanakolmikko on ollut innoitajana hänen riemunkirjavassa kirosanassaan :)
Kiroileminen on lähinnä teinipoikien epätoivoinen yritys olla miehekkäitä.
Valitettavasti nykyisin teinityttöjenkin puheessa vilisee v****ja.
Kyllä nuoriso on omaksunut nuo kirosanat kyllä kiitettävästi sanavarastoonsa.Ainakin minä olen pannut merkille,että tytöt kiroilevat poikia enemmän.No,kai se kiroileminen nostaa nuorison egoa,tai siis niin ne ehkä kuvittelevat:)
Aivan totaalisen varmasti räväytän kunnon kirosanan jos joku ei meinaa mennä putkeen.
Mieluummin räväytän sen siinä hetkessä ja tilanteessa kun alan keräämään olotiloja itseeni ja sitten kun pamahtaa niin on joltain henki pois.
En kiroile ihmisiä tai ihmisille vaan tilanteille, kas kun se helpottaa :)
No,jos kiroileminen helpottaa,pitäisköhän minunkin sitten laskea ilmoille yks kirosana ;) Ei vainiskaan,en kiroa vaikka kuinka menis asiat päin honkia:)
silloin kun on tilanne sellainen enkä jää miettimään minkä sanan sanoisin,
mikä nyt ensimmäisenä mieleen tulee. Ei kuitenkaan v****u, sitä en käytä koskaan.
Perinteistä perkelettä ja muuta jylhää.
tulee käytettä jos vietävästi kyrsii. Hemmettiä, hittoa ja sensellaista. Karkeita kirosanoja vierastan omassa suussani, ne on jotenkin enemmän "miehisiä"
Minun suuhuni eivät sovi karkeat eivätkä vähemmän karkeat kirosanat. Nuo sinun kirosanasi ovat kyllä ihan naisellisia ;) Kyllähän varsinkin v.... ,naisen suusta ulos tullessaan kuulostaa tosi pahalta.Ei ne muutkaan kirosanat kuulosta hyvältä,tuli ne kenen suusta hyvänsä.
kovin kiva tapa ole. Itselläni tulee muutama kirosana, kun suutun.
Olen joskus miettinyt, mitkä sanat oikein määritellään kirosanoiksi. Ovatko esim. peeveli, saakuri, pentele, hitto jne. kirosanoja, ja jos ovat, miksi ovat? :=))
Katson nuo mainitsemasi sanat kirosanojen lievemmiksi muodoiksi.Tietenkin tämä vain minun mielipide.Varmasti joku myös erimieltä kanssani tuosta asiasta.
Wikihän se kaiken tietää :))
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirosana
Enimmikseen sanon, voihan perjantai.. Mut oikein ku ottaa pattiin tulee ärräpäitä..
Jostain syystä olen vasta nykyisin alkanut lataamaan voimasanoja, ennen en niinkään niitä harrastellut.
Kyllä se ikävä sana pikkasen painetta laskee):
Voihan perjantai,on kyllä myös ihan hyvä "kirosanaksi".
Minä en ole "oppinut"vielä kiroilemaan.Siitä "opista" mielestäni ei mitään hyötyä :)
mut minulta kyllä pääsee päräytyksiä, ihan vaan on välillä pakko, oikein kiperässä paikassa:)))
luonnistuu sujuvasti kaikki sanat.Käytän kuitenkin vain silloin,jos esim.en saa vaikka pulloa auki.Yksi ruma sana,niin johan aukee...:)
Tietysti tulee silloinkin,jos vaikkapa sormi jää oven väliin..
Just,jos kiroileminen auttaa esim.pullon aukaisemisessa,sitähän vois itsekin kokeilla ;)Voisin täräyttää ilmoille vaikka :"Voihan rähmänkäpälä" :)
Aukeisko se ihan noin lievällä?Jos ei,niin kokeile vaikka perskattia...;)
mii-su :)Toi perskatti vois olla jo karkea kirosana suuhuni :) Mutta tuosta "lyhenteestä" vois kehitellä oman version,esim.voihan persikkainen katti tai voihan katin persuus ;)
olisi nätimpi ja miedompi sanonta, pirskahtavampi. :) Perskattia en ole kuullutkaan.
.
Tänään viimeksi kun ahisti,lämmityslaite sanoi työsopimuksen irti kesken aurauksen.
Lasit härmässä ja se aura tökkäs reunakivetykseen,löin polveni ohjauspylvääseen kun melkein putosin penkiltä,pää kopsahti lasiin ,pipakin putos.
Ne suorastaan ryöpsähti esiin ,kaikki ne jotka kaptenin papukaija mulle oli opettanut,oli muuten hytissä kuuma,lasit kirkastui ja mulla oli oikein lämmin loppu aurauksen ajan.
Niin et kyl niist hyötyykin on tai sit se johtui siit kun hypin tasajalkaa ja potkin sitä romua.
suun kaakana-keekele-kelevetti-kitto kyllä keekeleet saa pälistä kun on aika käskee se keekele takaasin kelevettiinsä ja jättää kunnialliset ihmiset rauhan. Jämpti on näin.
Rauhotuin kun huomasin ihmisten väistävän hullua lumiauran kuskia,Päätaloa lainatakseni pisti turmelukseen.
aamu neljäst asti vääntäny lumee syrjään ja muutama tosi törkee autokuski päivän mittaan,ihmisillä ei oo minkäänlaista ittesuojelu vaistoo.
Onpas sinulla ollut huonoa tuuria päivässäsi.Kyllähän tuollainen rupee vähän tai paljon enemmänkin potuttamaan.Tuollaiset vastoinkäymiset kyllä kasvattavat luonnetta.
suurin osa kirosanoista on naisten elimiä.
Miksi harvemmin käytetään kirosanana miehen elintä.
Miettikääpä sitä.
Te, jotka kirosanoja käytätte?
mailman vahvin elin,naisen elin meinaan,ei sitä kannata mitään pili pali juttuja huurella kun ketuttaa.
ihmetytä?
Voi olla vahvin,mut myös alentavin, kun suusta päästetään?
Eilen tuossa mietin tuota samaa.Kyllä tuo v-alkuinen sana useimmiten käytetty kirosana,jos elimistä ruetaan puhumaan.
taas ihmettelen sitä,että eihän naisen värkki ole virallisesti toi veellä alkava...Miten sitä silloin haukutaan,kun manataan veetä?!?
Tuota mietin minäkin, vaan ehdit ensin :-).
Jos se nyt ketään alentaa niin sanojaa korkeintaan,Kirosanakirja määrittelee vitun näin.
Tai antaa olla jokanen voi ostaa kirjan jos haluu selvittää kirosanojen historian.
Ootko koskaan ajatellut että nämä ihmiset jotka yhtäkkiä saa pultin ois voinut selvitä vähemmällä jos ei olis niin kilttejä jne.
Usein kun jonkun hermot pettää niin naapurit toteaa sehän oli niin rauhallinen ja tasapainoinen!
Muutamat kunnon päräykset silloin kun oikein ottaa pattiin niin taas jaksaa. Eikä tartte esittää hiljaista, rauhallista, tasapainoista.
Tää on siitäkin helppoa että jos mie pärähdän niin sitä ei tutut tai läheiset ihmettele.
Kyllä olen paljonkin tuota miettinyt. Omalta kohdaltani voin sanoa,etten itse sille mitään mahda jos olen kiltti.Olen kylläkin koettanut vähän "kovettaa"luonnettani,mutten ole siinä ainakaan kiitettävästi onnistunut.
Minulta pääsee pitkä litania joskus hyvin hyvin harvoin.
Muuten olen sitä mieltä, että sisällä, parvekkeilla ja virastojen ovien edustoilla kiroileminen tulisi kieltää.